Mistä sivustolla siis on kyse?
Restricted Data on blogi, joka käsittelee ydinaseiden historiaa ja pyrkimyksiä, joita poliittiset päättäjät ja tiedemiehet ovat tehneet yrittäessään pitää tämän historian salassa. Sen kirjoittaja on Alex Wellerstein, tiedehistorioitsija Stevens Institute of Technology -yliopistossa New Jerseyssä, Yhdysvalloissa, jonka ansioluetteloon kuuluu vuoden mittainen työjakso ”Edward Teller Graduate Fellow in Science and Security Studies” Yhdysvaltain energiaministeriössä (”still my best job title”, hän kirjoittaa). Wellersteinin akateemiset tutkimusintressit ovat samalla alalla, mutta blogissa hän kirjoittaa yleisölle.
Mitä aiheita käsitellään?
Useimmat Restricted Data -blogin postaukset käsittelevät 1940- ja 1950-luvun tapahtumia, kuten Manhattan-projektia ensimmäisten ydinaseiden rakentamiseksi sekä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton vetypommikokeita. Noin viime vuosikymmenen aikana monia tähän ajanjaksoon liittyviä aiemmin salaisia asiakirjoja on vapautettu luokituksesta, ja uusia asiakirjoja ilmestyy koko ajan. Wellerstein on kiinnostunut myös vähemmän tutkituista ydinvoimahistorian näkökohdista. Eräässä tuoreessa postauksessa (jonka pysäyttävä otsikko on ”How to die at Los Alamos”) keskitytään työturvallisuuteen sodanaikaisessa aselaboratoriossa, kun taas eräässä muussa postauksessa valitetaan väärennettyjen ”sienipilvi”-valokuvien (ja niihin liittyvien fysikaalisten epätarkkuuksien) käytöstä kirjoissa.
Mitä muuta huomionarvoista?
Blogin lisäksi Wellerstein on rakentanut työkalun nimeltä Nukemap, jolla mallinnetaan, mitä tapahtuisi, jos ydinlaite räjähtäisi tietyssä paikassa. Nukemapin käyttäjät voivat määrittää laitteen tehon (kilotonneina), räjähdystyypin (ilmapurkaus tai pintaräjähdys) ja muutamia muita parametreja sekä valita räjähdyksen tapahtumapaikan. Poliittisesta näkökulmasta on ehkä rauhoittavaa tietää, että jos kaupungin keskustassa räjähtäisi ”raaka terroristien ydinase”, jonka teho on 0,1 kilotonnia, räjähdyksessä kuolisi vain vähän ihmisiä, jos ollenkaan, ja pikainen lääketieteellinen hoito pelastaisi suurimman osan säteilyuhreista. On kuitenkin aivan eri asia katsoa karttaa, jonka keskipisteenä on oma koti, ja kuvitella, mitä ”vähäinenkin” ydinvoimalaonnettomuus aiheuttaisi tutuille ihmisille ja maamerkille lähistöllä.
Miksi minun pitäisi vierailla?
Niille, jotka haluavat oppia lisää ydinaseiden historiasta, Wellersteinin blogi tarjoaa helposti lähestyttävän johdatuksen monenlaisiin ”tiede ja yhteiskunta” -kysymyksiin Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitusten moraalista toisen maailmansodan aikana ja myöhempien ydinkokeiden radioaktiivisen laskeuman terveysriskeistä. Ehkä vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että Restricted Data on hyvä muistutus siitä, että tiedemiesten tavoin historioitsijat analysoivat tietoja, käyttävät niitä teorioiden laatimiseen ja tarkistavat nämä teoriat uusista esiin tulevista tosiasioista. Aikoinaan salaisten asiakirjojen vapauttaminen on osa tätä historiallis-tieteellistä prosessia, ja Restricted Datan lukeminen auttaa sinua ymmärtämään, miten käsitykset tieteellisestä menneisyydestämme muuttuvat.
Voisitko antaa minulle esimerkkilainauksen?
Neuvostoliiton ensimmäisestä vetypommikokeesta kertovasta viestistä: ”Täyteen lastattu Tu-16-pommikone joutui keskeyttämään, kun koealue peittyi yllättäen pilviin, jolloin he eivät nähneet kohteen tähtäyspistettä ja optiset diagnostiikkajärjestelmät eivät toimineet. Kone käskettiin laskeutumaan, mutta nyt sen kyydissä oli täysin aseistettu kokeiltava H-pommi. Pelättiin, että jos kone putoaisi, se voisi aiheuttaa ydinaseiden räjähdyksen… ja tuhota lentokentän ja läheisen kaupungin. Kenttä oli sillä välin jäässä. Igor Kurtshatov, Neuvostoliiton johtava ydinasetutkija, ajoi itse henkilökohtaisesti kentälle katsomaan kenttää. Saharov vakuutti hänelle, että vaikka se putoaisi, ydinaseiden leviämisen todennäköisyys oli pieni. Kentällä oleva armeijan yksikkö raivasi kiitoradan nopeasti, ja Kurtshatov määräsi koneen laskeutumaan. Se teki sen onnistuneesti. Kurtshatov tapasi miehistön kentällä, joka oli epäilemättä helpottunut. Saharov muistaa hänen sanoneen: ”Vielä yksi samanlainen koe, niin jään eläkkeelle. Saharov puolestaan kutsui sitä ’hyvin pitkäksi päiväksi’.”
- Nautiskele loput Fysiikan Maailma -lehden huhtikuun 2015 numerosta digitaalisessa lehdessämme tai Fysiikan Maailma -sovelluksen kautta mihin tahansa iOS- tai Android-älypuhelimeen tai -tablettiin. Edellytetään Institute of Physicsin jäsenyyttä
Vastaa