Kun Nintendon NES-pelikonsoli vapautettiin Amerikan rannoille lokakuussa 1985, harva osasi ennustaa sen kulttuurista vaikutusta.

Nintendo oli alun perin julkaissut Japanissa Famicom-nimisen järjestelmän, joka menestyi vallankumouksellisen grafiikkansa ja pelivalikoimansa ansiosta. Laite oli varhainen inkarnaatio siitä, mitä NES myöhemmin tulisi olemaan – sisältäen sellaisia tunnusomaisia ohjainominaisuuksia kuin ristin muotoinen joypad sekä A- ja B-painikkeet.

”Peliteollisuudessa on sääntö, jonka mukaan muotivillitykset kestävät kolmen vuoden ajan”, laitteistosuunnittelija Masayuki Uemura selitti keskustelussaan Kotakulle. ”Siksi presidentti Yamauchi tähtäsi Amerikkaan – kiertääkseen sen.”

Vaikka saavutti suosiota Japanissa, Famicomin tuomisesta Amerikkaan ei ollut juurikaan kiinnostusta. Tämä johtui pitkälti vuoden 1983 videopelien romahduksesta. Monet syyttivät siitä Ataria, pelijättiläistä, joka oli 70-luvun lopulla aloittaneen kotijärjestelmäteollisuuden edelläkävijä. Yhtiöllä ei ollut mitään rajoituksia sen suhteen, kuka sai kehittää pelejä 2600-konsolilleen, mikä johti kolmannen osapuolen huonolaatuisten pelien tulvaan. Näiden tuotteiden ylikyllästyminen ajoi asiakkaat pois, ja monet vähittäismyyntiketjut kärsivät suurimmat taloudelliset tappiot.

Sen vuoksi suurilla kaupoilla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta pitää valikoimissaan minkäänlaisia videopelijärjestelmiä, mikä vaikeutti suuresti Nintendon yrityksiä valloittaa Yhdysvallat.

Katso japanilainen mainos Nintendon Famicomista

Kun Famicom ansaitsi muodonmuutoksen – mukaan lukien kasettien lataussovitukset ja värimaailman muuttaminen sarjakuvamaisesta punaisesta ja valkoisesta konservatiivisempaan harmaaseen ja mustaan – konsoli sai nimekseen Nintendo Entertainment System eli NES. Huomasitko, että termi ”videopeli” ei esiinny missään tässä nimessä? Uusi brändi oli vain osa yhtiön pyrkimystä erottaa laite aiemmista järjestelmistä.

”Käytimme paljon energiaa siihen, ettemme kutsuisi sitä videopeliksi millään tavalla”, muisteli Gail Tilden, Nintendon mainontapäällikkö, IGN:n kanssa käydyssä keskustelussa. ”Se oli siis Nintendo ’Entertainment System’ ja kasetteja kutsuttiin nimellä ’game paks’, emmekä koskaan käyttäneet sanaa ’videopeli’ lainkaan.”

Nintendo oli varma siitä, että kaikki mitä he tekivät keskittyi viihteeseen. Tätä varten yhtiö esitteli myös R.O.B.:n, robotic operating buddy:n, pienen robotin, joka reagoi ruudulla pelattaviin peleihin. Suloinen pieni hahmo oli troijalainen hevonen, jonka tarkoituksena oli jälleen kerran vakuuttaa ostajat siitä, että NES ei ollut videopelijärjestelmä, vaan ainutlaatuinen perheen lelu.

”Se oli yksi ainutlaatuisista piirteistä”, totesi Don James, Nintendo American varatoimitusjohtaja. ”Tiedäthän, kuten Rock ’em Sock ’em Robotsia ei halua pelata 70 000 tuntia. Mutta se on siistiä katseltavaa, eikö? Ja luulen, että R.O.B. kuului tähän genreen. Se oli todella siisti, epätavallinen pieni laite. Ja sitä oli hauska pelata! Mutta kuten Rock ’em Sock ’em Robotsia, en haluaisi pelata sitä 40 tuntia.”

Katso Nintendon NES:n mainos vuodelta 1985

Ponnisteluistaan huolimatta Nintendolla oli vaikeuksia herättää kiinnostusta laitetta kohtaan. Vuosina 1983 ja 1985 yhtiö esitteli järjestelmäänsä Las Vegasissa järjestetyssä Consumer Electronics Show’ssa, joka on vuosittainen tapahtuma, joka tunnetaan yhtenä maailman suurimmista uuden teknologian messuista. Molempina vuosina japanilaisyhtiö ei onnistunut saamaan tuotteelleen amerikkalaista kannatusta. Epätoivoinen ja vaihtoehdot vähissä, Nintendo keksi ainutlaatuisen tavan saada NES kauppoihin.

Tyypillisesti vähittäismyyntiketju ostaa tuotteet tukkuhintaan tavarantoimittajalta ja myy ne sitten kalliimmalla kuluttajille. Kaikki ostamatta jääneet tuotteet lasketaan ketjun tappioihin. Näin kävi edellä mainitussa Atari-tilanteessa, jossa monille liikkeille jäi kovat laskut ostettuaan videopelituotteita, joita ne eivät voineet myydä eteenpäin. Saadakseen NES:n suuren yleisön ulottuville Nintendo suostui poistamaan vähittäiskauppaketjujen riskin. Jos liikkeellä olisi 90 päivän jälkeen vielä ylimääräistä tavaraa, japanilainen yritys ottaisi tuotteet takaisin ja hyvittäisi erotuksen. Pohjimmiltaan Nintendo löi vetoa itsensä puolesta. Jos NES menestyisi huonosti, siitä kärsisi peliyhtiö eikä vähittäismyymälät.

Strategia kannatti, vaikkakin hitaasti. Nintendo pystyi lanseeraamaan NES:n New Yorkin/New Jerseyn alueen kauppoihin 18. lokakuuta 1985. He myivät noin 90 000 kappaletta seuraavien kolmen kuukauden aikana – ei mikään räjähdysmäinen myynti, mutta tarpeeksi todistamaan, että laitteella oli arvonsa. Sana suusta auttoi tuotemerkin leviämistä Los Angelesiin, Chicagoon ja San Franciscoon. Kun myyntiluvut kasvoivat tasaisesti, luvut puhuivat puolestaan. Kysymykseen siitä, ottaisivatko kuluttajat uuden kotipelijärjestelmän vastaan, vastattiin äänekkäästi ”kyllä”.

NES tuli lopulta saataville kaikkialla Yhdysvalloissa, ja sitä myytiin vuoden 1986 loppuun mennessä yli 1,1 miljoonaa kappaletta. Nämä luvut jatkoivat kasvuaan seuraavina vuosina, kun Super Mario Bros. esiteltiin, vallankumouksellinen ja uskomattoman suosittu peli, joka liitettiin NES:n kanssa, mikä lisäsi myyntiä entisestään. 80-luvun loppuun mennessä NES oli vakiinnuttanut asemansa ensimmäisenä pelilaitteena, ja sen omisti 30 prosenttia amerikkalaisista kotitalouksista.