Systeeminen verenpainetauti

Arteriaalinen verenpaine

Arteriaalinen verenpaine syntyy vasemmanpuoleisesta kammiosta, joka työntää verta systeemiseen verisuonitiehyeen, joka toimii vastuksena sydämen ulostulolle. Jokaisen verenpurkauksen yhteydessä kammiosystolen aikana aortan veritilavuus kasvaa, mikä venyttää aortan seinämää. Sydämen rentoutuessa (kammioperäinen diastole) veri virtaa aortasta jakaviin valtimoihin, jotka kuljettavat verta eri elimiin. Elinten sisällä valtimoverkosto haarautuu laajasti ja verisuonten halkaisijat pienenevät. Pienemmät valtimot ja arteriolit toimivat päävastussuonina, ja niiden läpimitan muutosten kautta ne säätelevät systeemistä verisuoniresistanssia ja elinten verenkiertoa.

Hämodynaamisesti keskimääräinen valtimopaine (MAP) voidaan kuvata
Yhtälöllä 1: MAP = (CO x SVR) + CVP
joissa CO = sydämen minuuttitilavuus (cardiac output), SVR = systeeminen verisuoniresistanssi (systemic vascular resistance) ja CVP = keskuslaskimopaine. Näin ollen CO:n, SVR:n tai CVP:n nousu johtaa MAP:n nousuun.

Vaikka MAP on tärkeä hemodynaaminen parametri ja sitä tarvitaan SVR:n laskemiseen, sitä ei yleensä mitata kliinisessä käytännössä, ellei henkilön valtimopaine ole seurannassa pysyvän katetrin avulla. Tavallisin valtimopaineen mittausmenetelmä on sfygmomanometri, joka antaa systolisen ja diastolisen paineen arvot mmHg:nä. Systolinen paine on valtimon huippupaine, joka esiintyy kammion systolen aikana, kun taas diastolinen paine on aortan minimipaine juuri ennen kuin kammio purkaa verta aorttaan. Normaalilla syketaajuudella MAP voidaan arvioida systolisesta (Psys) ja diastolisesta (Pdias) arvosta seuraavan yhtälön mukaisesti:
Yhtälö 2: MAP = 1/3 (Psys – Pdias) + Pdias
Tämä yhtälö on käyttökelpoinen MAP:n arvioimiseksi systolisen ja diastolisen paineen arvoista; tämä yhtälö ei kuitenkaan kuvaa MAP:n määrääviä hemodynaamisia muuttujia. MAP:n määräävät hemodynaamiset muuttujat löytyvät yhtälöstä 1.

Mene seuraavalle sivulle
Hypertensioluokat

Korjattu 03/14/07

.