On syytä uskoa, että moninainen persoonallisuushäiriö (MPD) on yhtä yleinen Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa ja että keskeiset oireet ovat samat. Dissosiaatio on puolustuskeino, jota käytetään traumaattisten kokemusten aiheuttamaa kipua ja avuttomuutta vastaan. Dissosiaatiohäiriöpotilaiden kokemat traumat ovat vakavampia ja ne ovat alkaneet varhaisemmassa iässä kuin muita psykiatrisia häiriöitä sairastavilla potilailla. Dissosiatiiviset oireet ovat usein peiteltyjä, ja niitä on tiedusteltava järjestelmällisesti, muuten ne saattavat jäädä huomaamatta. Dissosiatiivisten häiriöiden diagnosoimiseksi on kehitetty useita välineitä. Laajimmalle levinneet niistä ovat Dissosiatiivisten kokemusten asteikko (Dissociative Experiences Scale, DES) ja Structured Clinical Interview for DSM-III-R Dissociative Disorders (SCID-D). Tässä artikkelissa kuvataan moninaista persoonallisuushäiriötä koskeva tapaus. Potilaalla oli multippeliskleroosi ja lukuisia somatisaatio-, posttraumaattisen stressin ja dissosiaatio-oireita. Häntä hoidettiin hypnoosilla ja egotilaterapialla. Terapiassa on keskitytty dissosiatiivisten esteiden löysäämiseen, persoonallisuuden dissosioituneiden osien integroimiseen ja insestiä koskevien tukahdutettujen muistojen paljastamiseen. Vaikka terapia on vielä kesken, potilas on jo tehnyt myönteisiä muutoksia avio- ja sosiaalisissa suhteissaan. On kuitenkin noudatettava varovaisuutta, kun moninaisten persoonallisuuksien diagnosointiin käytetään terapeuttisia tekniikoita, jotka perustuvat muuttuneiden tajunnantilojen sisällyttämiseen. Pinnalle nousevat egotilat eivät välttämättä ole dissosiatiivisia tiloja. Teoreettinen tietämys dissosiaatiosta ja diagnostisten välineiden käyttö auttavat kliinikkoa havaitsemaan potilaat, joilla on dissosiatiivisia häiriöitä.