’Arrow’-fanit: Mitä odottaa ’Atomilta’

CW:n katsojat saivat selkeän viestin Arrow’n 2. tuotantokauden supersotilaiden jälkeen: toistaiseksi ”supervoimien” sisällyttäminen sarjaan jätettäisiin syrjään maadollisemman tarinan hyväksi. Siirtymä oli järkevä, sillä Arrow’n Batman Begins -henkinen käsittely tuntui aina sulkevan pois DC Comicsin hahmoista oudommat – kun taas The Flash -televisiosarjan tarkoituksena oli antaa samoille hahmoille koti jaetussa universumissa.

Ymmärrettävästi kysymyksiä heräsi, kun tuottajat ilmoittivat, että Arrow’n kolmannelle kaudelle sarjaan lisättäisiin Ray Palmer – DC Comicsin kutistuva sankari, The Atom – jota näyttelisi Teräsmies palaa -tähti Brandon Routh. Alun perin hänet esiteltiin pelkkänä nerokkaana liikemiehenä, mutta Arrow’n järkyttävä kauden puolivälin finaali paljasti, että hänen suunnitelmiinsa tosiaan kuuluu ”superpuku” ja ikioma tehtävä.

Koska oletamme, että Ray Palmerilla on tulevina viikkoina isompi rooli sarjassa ja että satunnaiset sarjakuvafaneja eivät tunne The Atomia juuri muusta kuin supervoimastaan, on syytä tarjota joitakin yksityiskohtia sarjakuvasankarista sekä supersankari-identiteetissään että supersankari-identiteetin ulkopuolella.

Arrow’n käsikirjoittajat ovat jo osoittaneet, miten heidän versionsa eroaa DC:n klassisesta Atomista, mutta kuten The Flashin Firestormia koskevan twistin kohdalla on jo käymässä selväksi, kannattaa tietää, mistä lähdemateriaalista käsikirjoittajat ammentavat.

Alkuperätarina

Käsikirjoittajien Gardner Foxin ja Julius Schwartzin sekä piirtäjän Gil Kanen työstämä alkuperäistarina Ray Palmerille alias The Atomille on sitä, mitä sarjakuvafanit odottaisivat keskimääräiseltä hopeakautiselta sankarilta (ja periaatteessa keneltä tahansa muultakin). Nerokas fyysikko ja silloinen jatko-opiskelija Palmer tutki aineen tiivistymisen käsitettä, kun hän (sattumalta) törmäsi ”valkoisen kääpiötähden sirpaleeseen”, joka oli erittäin tiivistynyt palanen kosmista ainetta.

Klassisen Hopeakauden tieteen klassikkona Palmer jauhoi ainetta linssiin siinä toivossa, että hän saisi selville valkoisen kääpiön kyvyn tiivistää ainetta ilman, että se turmelee sitä. Kun linssin läpi paistettiin ultraviolettivaloa, elottomia esineitä voitiin kutistaa pienemmiksi – vain räjähtääkseen hetkeä myöhemmin. Mutta kun Palmer joutui käyttämään linssiä hätätilanteessa, hän huomasi voivansa kutistua miniatyyrimäiseksi versioksi itsestään ja takaisin ilman vakavia vammoja.

Seuraavat vuosikymmenet lähettivät Palmerin vastakkain erilaisten pienikokoisten avaruusolentojen tai häiriköiden kanssa, ja hän jopa paljasti tuntemattomia yhteiskuntia, joita on olemassa subatomisella tasolla aivan täällä omalla planeetallamme. Hänen urotekonsa saattavat nyt tuntua enemmän ”hölmöiltä” kuin ”näyttäviltä”, mutta juuri hänen älykkyytensä ja omistautumisensa ihmiskunnan parantamiseen tieteellisten keksintöjen avulla toivat hänelle paikan Justice Leaguesta – ja hän on ollut avainasemassa useissa universumia muuttavissa kriiseissä.

Ray Palmerin sarjakuvahistoriaa ovat leimanneet pikemminkin hänen epäitsekkäät taipumuksensa ja teoreettisen fysiikan tuntemuksensa kuin halu leikkiä sankaria, ja sitä ovat leimanneet yhtä lailla emotionaaliset traumat kuin ikoniset roistot. Sen lisäksi, että Ray on tuonut päivityksiä kutistumiskykyjensä asialle ja käytölle, ajan saatossa hän on luovuttanut Atomin manttelin useille ihmisille ja tullut useaan otteeseen pelastamaan DC:n suurimpia ikoneita.

Moraalisena kompassina, nerokkaana akateemikkona – ja kyllä, ”Mighty Mite”-nimen saaneena – Ray Palmer on osoittanut kerta toisensa jälkeen, että kun taistellaan superroistoja vastaan: ”koolla ei ole väliä”.”

Sarjan versio

Tästä The Atomin pintapuolisesta esittelystä näkee selvästi, kuinka paljon Ray Palmerin henkeä on omaksuttu Arrowin versioon. Vaikka hahmo esiteltiin Oliver Queenin kilpailijana (sekä ammatillisesti että romanttisesti), käsikirjoittajat toimivat nopeasti vakuuttaakseen katsojat siitä, että huumorintajustaan ja vauhdikkaista puheistaan – ja usein toistuvista ”B-T-W:istä” – huolimatta Ray Palmer oli hyvä mies. Varmasti massiivinen ego, mutta hyvää tarkoittava.

Mutta käsikirjoittajilta ei myöskään kestänyt kauan näyttää, että Palmerissa oli enemmän kuin aluksi oletettiin. Otettuaan Queen Consolidatedin (nykyisin Palmer Technologies) haltuunsa ja esiteltyään suunnitelmansa Star Cityn elvyttämiseksi ja uudelleenbrändäämiseksi Palmer käytti aikaa ja resursseja paljastaakseen tiedostoja, jotka yhtiön entinen johto halusi poistaa. Erityisesti näytti siltä, että kyseessä olivat raskaat aseet, joita valmistettiin nimellä ’O.M.A.C.’.

Katsojat puhkesivat teorioihin ja spekulaatioihin Palmerin todellisista aikeista yhtiön suhteen, mutta pian syntyi kahtiajako niiden välille, jotka epäilivät Arrowin 3. kauden löytäneen salaisen antagonistinsa, ja niiden, jotka pitivät Atomin hahmosta liikaa uskoakseen, että käsikirjoittajat tekisivät yhdestä DC:n rakastettavimmista sankareista pahiksen (varsinkin kun ”salaa pahaenteisen toimitusjohtajan” roolia oli näytelty sarjassa niin hiljattain).

Routhin omat kommentit näyttivät viittaavan siihen, että hänen hahmonsa pukisi vielä yhden ikonisen univormun sarjan tulevaisuudessa, mutta varoitti, että kutistuminen – hahmon yksittäinen ikonisin piirre sarjakuvista – ei ehkä ole suunta, johon tässä inkarnaatiossa mentäisiin:

Arrow on hyvin maadoittunut todellisuuteen, joten kenelläkään ei oikeastaan ole voimia. Se on haastava asia, kun tuodaan Atomin kaltainen hahmo, jonka tavaramerkki on se, että hän kutistuu… Mutta se, että hän ei kutistu, ei tarkoita, etteikö hän voisi tehdä jotain muuta tai olla mukana jollain muulla supersankarimaisella tavalla.”

Paljastuksen, jonka mukaan Palmer kokosi suunnitelmia mekanisoidusta panssaripuvusta, paljastus ei selventänyt, miten hän aikoi käyttää sitä hyväkseen, mutta hänen kasvava suhteensa Felicity Smoakin (Emily Bett Rickards) kanssa auttoi pian selvittämään asiaa. Menetettyään elämänsä rakkauden Starling Cityn… ainutlaatuisille rikollisille hän oli päättänyt taistella takaisin (muillakin kuin vain mahtavalla ruumiinrakenteellaan).

QC:n aseprojekti, jonka nimi oli aiemmin ollut O.M.A.C. (todennäköisesti viittaus Jack Kirbyn luomaan DC:n ’One Man Army Corps’ -supersotilaaseen) oli Palmerin toimesta otettu uudelleen käyttöön. Kun aseet on ilmeisesti poistettu – Felicitylle, hänen halutulle kumppanilleen, paljastettujen kaavioiden mukaan – innokas hyväntekijä on kuvittanut puvun uudelleen A.T.O.M. Exosuitiksi (Advanced Technology Operating Mechanism).

Miten siis A.T.O.M.-panssaripuvun yhteys liittyy The Atomin sarjakuvaversioon? Sitä varten katsojien on muistettava Rayn ja Felicityn osallistuminen ”liikeillalliselle”, jossa kaksikko vakuutti kaivoksen omistajan luovuttamaan omistusoikeuden yhtiölle (epäilemättä hyväntekeväisyyteen ja humanitaariseen käyttöön). Mutta yksityisessä puhelinsoitossa Palmer paljasti, mitä hän todella tavoitteli kaivoksilla: ”Kääpiötähtien metalliseosta.”

Huolimatta siitä, miten vahvasti sarjan tuottajat ovat sulkeneet pois kutistumisen lähitulevaisuudessa, on todennäköistä, että metalliseosta tarvitaan yksinkertaisesti sen tiheyden vuoksi (ja silmäniskuna faneille). Supervahva haarniskapuku, jolla taistella katurikollisuutta vastaan, on varmasti peruste sarjakuvasankarille, mutta jos tuottajat eivät ole suunnitelleet muuta, Atom-fanien on valmistauduttava pettymykseen.

Voimat

Koska The Atomin ”supervoima” on sidottu enemmän hänen teknologiaansa kuin hänen omiin geeneihinsä, tarkat ominaisuudet ja kyvyt on sidottu pukuun, ei mieheen. Alunperin se mahdollisti kutistumisen trauman tasaamisen koko kehossa – ja siten räjähdyksen välttämisen – mutta hahmon lukuisat uudelleenkäynnistykset, uudelleensyntymiset tai päivitykset ovat johtaneet siihen, että pukuja on ollut olemassa useita yhtä aikaa.

Yleisesti Palmerin vyö ja hanskat pitävät sisällään avaimen valkean kääpiön kutistumisominaisuuksien vapauttamiseen, ja ne pystytään laukaisemaan fysikaalisella (ja myöhemmin henkisellä) komennolla. Mutta kun sarjakuvien valtavirran lukijoiden ymmärrys fysiikasta laajeni, laajeni myös Palmerin voimien selitys. Valitettavasti se muuttuu yliulotteiseksi tavalla, jota Arrow ei varmastikaan tule tekemään. A.T.O.M. Exosuit ei kuitenkaan ehkä ole niin suuri poikkeama kuin miltä se saattaa vaikuttaa.

Jollekulle, joka ei ehkä tiedä, valkoinen kääpiötähti koostuu aineesta, josta on poistettu elektronit (elektronit pakottavat atomit erilleen; jos ne poistetaan, tiheys nousee pilviin). Tuloksena on tähti, jolla on oman aurinkomme massa, mutta planeettamme kokoinen. Kun tähän lisätään pisara ”taskuulottuvuus”-teknologiaa, Atomi pystyy muuttamaan omaa kokoaan, massaansa ja tiheyttään mielensä mukaan.

Ota mies, joka on omistautunut judon taistelutaidolle (joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”lempeää tapaa”), ja anna hänelle kyky laittaa koko painonsa yhteen lyöntiin tai potkuun, niin saat yhden tappavan taistelijan – ja keinon hiljentää ne, joiden mielestä ”kaveri, joka kutistuu” on enemmänkin punchline kuin rikostappelija. Palmer pystyy myös keventämään omaa massaansa missä tahansa koossa, muuttumalla tarpeeksi pieneksi matkustaakseen puhelinlinjojen läpi tai tarpeeksi kevyeksi ”lentääkseen” tehokkaasti ilmavirtojen avulla.

Tällaiset fantastiset kyvyt eivät ehkä ole mahdollisia Arrow’n maadoittuneessa fiktiossa (ainakaan toistaiseksi), mutta Routhin versio, jota kuvataan väkivallattomana, mutta äärimmäisen omistautuneena ja fyysisesti vahvana A.T.O.M.:na, on hyvinkin mahdollisuuksien rajoissa. Eikä hänen todellinen vahvuutensa The CW:n televisiossa muodostamassa Justice Leaguessa vaadi hänen kutistumistaan atomitasolle.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Vaikka The Flash on kiusannut ”Crisis on Infinite Earths” -sarjakuvatapahtumasta, tuntuu parhaalta olettaa, että The CW ei ryntää sovittamaan isoimpia ja rohkeimpia tarinoita juuri nyt. Silti tähänastinen crossover-menestys todistaa, että jaettu supersankariuniversumi televisiossa on mahdollinen – ja sitä voisi täydentää vielä useammalla Arrow/Flash-spinoffilla. Suoraan sanottuna tuntuu oudolta valita sarjakuvayleisölle niinkin tuttu näyttelijä kuin Brandon Routh, jos häntä ei aiota pitää mukana jossain ominaisuudessa.

Kaikista Oliver Queenin ja Bruce Waynen yhtäläisyyksistä huolimatta, joihin Arrow’n ensimmäisellä kaudella viitattiin, hän ei ole läheskään se taktiikkamies ja ongelmanratkaisija, joka tekee Batmanista merkityksellisen aitojen metahahmojen rinnalla. Arrow/Flash crossover osoitti, että kokemus voi osoittautua arvokkaaksi, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että kaksikon toiminnan aivot ovat tiukasti heidän toimintapisteissään: Felicityn ”Arrow Cave” -luolassa ja S.T.A.R. Labsin jäänteissä.

Jos sarjaan aiotaan ottaa mukaan älykäs, laskelmoiva rikoksentorjuja, Ray Palmer vaikuttaa ilmeisimmältä ratkaisulta (ja viimeaikaiset castingit ovatkin vihjanneet, että hän voisi pian ottaa enemmän sarjan valokeilaan). Tästä huolimatta on myös mahdollista, että Ray voisi tarjota asiantuntemustaan Barry Allenille, Ronnie Raymondille, tohtori Harrison Wellsille tai tohtori Martin Steinille ilman varsinaista läsnäoloa.

Se tuntuisi sekin jonkinlaiselta tuhlaukselta. Toisaalta tuottajat selvästi pelaavat pitkää peliä DC Comicsin sankareiden tv-universumin perustamisessa. Ja hyväksi havaitun hahmon paluu – kenties uusilla, fysiikkaa uhmaavilla kyvyillä – on aina mahdollinen. Toivottavasti hän vain pääsee laittamaan tuon A.T.O.M.-puvun töihin ennen sitä.

Loppupäätelmä

Näissä ovat Ray Palmerin alias The Atomin tarinan elementit, kyvyt ja perinteinen rooli sarjakuvissa, ja nähtäväksi jää, kuinka tiukasti käsikirjoittajatkin pitäytyvät siinä, lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Jos sinulla on kysyttävää tai teorioita, nosta ne esiin kommenteissa, ja me teemme parhaamme valaistaksemme sitä mahdollisuuksien mukaan.

NEXT:

Seuraa minua Twitterissä @andrew_dyce saadaksesi päivityksiä The Flashista sekä elokuva-, tv- ja peliuutisia.