Tämän vuoden fossiililöydöt laajoista uusista lajikokoelmista ihmeellisiin ja outoihin kuriositeetteihin auttoivat paljastamaan maapallon elämän rikkauden ja monimuotoisuuden viimeisen puolen miljardin vuoden aikana.

1. Vaikuttavia selkärangattomia

518 miljoonaa vuotta sitten

Kiinan Qingjiangin biotooppi on aarreaitta kauniisti säilyneistä fossiileista, kuten meduusoista (vasen), kampameleeteistä (keskellä), mutalohikäärmeistä (oikea) ja niveljalkaisista. Jäännökset dokumentoivat kambrikauden räjähdyksen, eli elämänmuotojen nopean kukoistuksen, ja niihin kuuluu monia organismeja, joita ei ole koskaan aiemmin nähty – jopa kuuluisimmalla kambrikauden fossiilikohteella, Kanadan Burgessin liuskealueella (SN: 4/27/19, s. 14).

D. Fu et al/Science 2019

2. Tetrapodin kävely

290 miljoonaa280 miljoonaa vuotta sitten

Käyttämällä uudelleenluodattuja luurankoja, fossiilisia jälkiä, tietokonesimulaatioita ja robottia (kuvassa) tutkijat päättelivät, että nelijalkainen Orobates pabsti piti vatsaansa irti maasta käveliessään minimaalisen vähäisellä sivuttaisheilahduksella. Näin muinaiseksi otukseksi O. pabstilla – joka on yksi varhaisimmista amnioteista, ryhmä, johon kuuluvat matelijat ja nisäkkäät – oli yllättävän tehokas kävely (SN: 2/16/19, s. 7).

Orobates pabsti -robotti
Tomislav Horvat ja K. Melo/EPFL Lausanne

3. Vanhin luusyöpä

240 miljoonaa vuotta sitten

Muinaisen kilpikonnasukulaisen fossiilisoituneessa vasemmassa reisiluussa säilynyt kasvain on vanhin tunnettu luusyöpätapaus amniotalla (hakasulku osoittaa kasvaimen usean senttimetrin pituisessa fossiilissa) (SN: 16.3.19, s. 5).

Y. Haridy et al/JAMA Oncology 2019

4. Luu pureskeluun

165 miljoonaa vuotta sitten

Miljoonia vuosia ennen varsinaisten nisäkkäiden ilmaantumista nisäkkäiden sukkulakokoisella sukulaiseläimellä, Microdocodon graciliksella (kuvassa), oli leukaan liitetty taipuisa luu nimeltään kieliluu. Kieliluu auttaa nisäkkäitä pureskelemaan, nielemään ja imemään – keskeinen innovaatio, joka saattaa olla yksi nisäkkäiden menestyksen salaisuus (SN: 17.8.19, s. 8).

April I. Neander/Univ. of Chicago

5. Munaton muna

110 miljoonaa vuotta sitten

Pikkulintu kuoli muna (nuoli) yhä kehossaan, ja munintaongelmat saattoivat johtaa sen kuolemaan. Ajan kuluessa paineen vaikutuksesta murskaantunut ja litistynyt yksilö on ensimmäinen fossiilina säilynyt munaton linnunmuna (SN: 4/13/19, s. 15).

A.M. Bailleul et al/Nature Communications 2019

6. Pitkävarvasinen lintu

99 miljoonaa vuotta sitten

Varpuslinnun oikean jalan ja jalkaterän sisältävässä meripihkakappaleessa (kuvassa) paljastui oudon pitkä sormi. Lintu saattoi käyttää varvasta tunnustellakseen ruokaa vaikeapääsyisistä paikoista (SN Online: 7/11/19).

Zhongda Zhang/Current Biology

7. Pikkuruinen Tyrannosaurus rexin serkku

92 miljoonaa vuotta sitten

Vuosikymmeniä löytymisensä jälkeen eräs dinosaurus tunnistettiin jättiläismäisten hirmuliskojen (tyrannosaurusten) serkuksi. Vain metrin pituisella, lantioltaan vain metrin pituisella Suskityrannus hazelaella (kuvassa) oli vahva leuka ja voimakkaat takajalat, kuten 24 miljoonaa vuotta myöhemmin eläneellä, kookkaammalla sukulaisellaan T. rexillä (SN: 6.8.19, s. 5).

Suskityrannus hazelae
Andrey Atuchin

8. Elämää dinosaurusten jälkeen

66-65 miljoonaa vuotta sitten

Tarinaa siitä, miten elämä elpyi uudelleen nonavian dinosaurusten joukkokuoleman jälkeen, kertovat Coloradosta löydetyt fossiilit (kuvassa nisäkkäiden kallot). Fossiilit, jotka ajoittuvat miljoonan vuoden päähän sukupuutosta, paljastavat, että nisäkkäät viisinkertaistuivat ja suuret kasvit monipuolistuivat nopeasti (SN: 12.7.19, s. 32).

HHMI Tangled Bank Studios

9. Kasvot vastakkain

3,8 miljoonaa vuotta sitten

Lähes täydellinen kallo antaa ensimmäisen vilauksen Australopithecus anamensiksen kasvoista, vanhimman tunnetun lajin hominidien suvussa, johon kuuluu myös Lucyn luurangosta parhaiten tunnettu A. afarensis. Löytö herättää kysymyksiä siitä, miten nämä kaksi lajia olivat sukua toisilleen (SN: 28.9.19, s. 6).

Dale Omori/Cleveland Museum of Natural History

10. Pieni punainen hiiri

3 miljoonaa vuotta sitten

Muinainen hiiri kantaa ensimmäisiä tunnistettavia kemiallisia jälkiä vaikeasti havaittavasta feomelaniinista, pigmentistä, joka vastaa punaruskeasta turkista (SN: 22.6.19, s. 14). Röntgenspektroskopia paljasti hiiren selästä ja kyljistä punaisesta ruskeaan vaihtelevan turkin (keltaiset alueet).

P.L. Manning et al/Nature Communications 2019