Virkistyshuumeiden käytön yhteydessä käytetyllä jälkihoidolla tarkoitetaan positiivisia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia, jotka jäävät elämään huumeen päävaikutusten laannuttua tai huippukokemuksen laannuttua. Tälle tilalle on usein ominaista irrallisuuden tunne tai lisääntynyt psykologinen selkeys. Termi yhdistetään yleisimmin hallusinogeeneihin, erityisesti psykedeeleihin ja entaktogeeneihin. Psykiatri Walter Pahnke kuvasi afterglow’ta ”kohonneeksi ja energiseksi mielialaksi, johon liittyy suhteellinen vapaus menneisyyden huolista sekä syyllisyydestä ja ahdistuksesta.”
Tämä ilmiö eroaa krapulasta, tilasta, joka seuraa erilaisten päihteiden, mukaan lukien alkoholin, käyttöä.
Yleisiä afterglow’n vaikutuksia kuvaavat monet huumeiden käyttäjät:
- Lisääntynyt itseluottamus
- Sisäisen rauhan tila
- Tunne ”puhdistuneesta”
- Unettomuus
Vähemmistö huumausaineista ei tyypillisesti aiheuta afterglow’ta, mutta jotkin huumeet (kuten MDMA) voivat aiheuttaa.
Afterglowta voi esiintyä myös dissosiatiivisten huumeiden, kuten NMDA-antagonistien, DXM:n, ketamiinin ja PCP:n käytön jälkeen. Nämä jälkihoidon muodot, toisin kuin psykedeeliset jälkihoidot, jättävät käyttäjälle usein alentuneen henkisen toimintakyvyn. Monet raportoivat, että heidän aivonsa tuntuvat ”muusilta”. Koehenkilö saattaa tuntea, että tripistä saatu valaistuminen puuttuu ja jättää käyttäjälle jopa omituisen minäkäsityksen.
Huomionarvoista on myös se, että jälkihehkua esiintyy comedownin jälkeen. Jälkihohto haihtuu hitaasti, mutta voi kestää jopa 24 tuntia, kun taas joidenkin psykedeelisten huumeiden vaikutusten positiivisen jälkihoitovaiheen (jolle on ominaista kohonnut mieliala ja avoimuus) on raportoitu kestävän 6-8 viikkoa.
Vastaa