Zuma presidenttinä

Zuma noudattaa monia perinteisiä zulujen tapoja, kuten moniavioisuutta (tarkemmin sanottuna polygamiaa). Tämä on miellyttänyt häntä joidenkin väestöryhmien keskuudessa, mutta on myös herättänyt kritiikkiä toisissa, joiden mielestä jotkin tavat ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä he pitävät nykyaikaisina yhteiskunnallisina normeina. Kritiikkiä on kohdistunut myös muihin hänen yksityiselämäänsä liittyviin seikkoihin: helmikuun 2010 alussa Zuman väitettiin saaneen avioliiton ulkopuolisen lapsen, mitä perinteisessä zulukulttuurissa paheksutaan; Zuma myönsi, että hän oli saanut lapsen. Kun tapaukseen liittyvä kiista jatkoi kasvuaan – kriitikot väittivät muun muassa, että hänen käytöksensä osoitti räikeää piittaamattomuutta maan HIV/AIDS-politiikasta – Zuma pyysi anteeksi ahdistusta, jota hänen toimintansa oli aiheuttanut hänen perheelleen, ANC:lle ja Etelä-Afrikan väestölle.

Presidenttikautensa aikana Zuma oli mukana maanosan asioissa, ja hän osallistui eteläisen Afrikan kehitysyhteisön tai Afrikan unionin puolesta välityspyrkimyksiin Afrikan kriisien ratkaisemiseksi, mukaan lukien Zimbabwen, Libyan ja Norsunluurannikon kriisit. Kotimaassaan hän kohtasi kytevää tyytymättömyyttä maassa edelleen vallitsevaan taloudelliseen epätasa-arvoon, vaikka hallituksen köyhyyden vastaiset aloitteet olivatkin edistyneet jonkin verran. Hän joutui myös edelleen kohtaamaan korruptiosyytöksiä, joihin sisältyi vanhojen syytteiden nostaminen uudelleen: maaliskuussa 2012 korkein muutoksenhakutuomioistuin määräsi Pretorian korkeimman oikeuden tarkistamaan valtion syyttäjien vuonna 2009 tekemän päätöksen luopua Zumaa vastaan nostetuista korruptiosyytteistä. Näistä ongelmista huolimatta Zuma valittiin ylivoimaisella enemmistöllä uudelleen ANC:n presidentiksi joulukuussa 2012 pidetyssä puoluekokouksessa.

Zuma joutui myös seuraavina vuosina syytösten kohteeksi korruptiosta tai epäeettisestä käytöksestä. Yksi tällainen esimerkki oli kiista, jonka aiheutti valtion varojen väärinkäyttö, kun Guptat, varakas liikemiesperhe, johon hänellä oli hyvin läheiset suhteet, saivat laskeutua yksityiskoneella hallituksen huipputurvalliselle lentotukikohdalle, kun he kuljettivat vieraita perheen häihin vuonna 2013. Zuma kiisti, että hänellä olisi ollut mitään tekemistä asian kanssa, ja eräässä hallituksen tutkimuksessa hänet vapautettiin osallisuudesta, mutta tapahtumaa arvosteltiin edelleen laajalti. Hän joutui myös käsittelemään syytöksiä, jotka koskivat valtion rahoittamia laajamittaisia parannuksia hänen yksityisasunnollaan Nkandlassa KwaZulu-Natalissa sijaitsevassa Nkandlassa – ilmeisesti turvallisuussyistä. Keskustelut kyseenalaisista parannuksista nousivat ensimmäisen kerran esiin vuoden 2009 lopulla, mutta ne kiihtyivät seuraavina vuosina ja kärjistyivät, kun maan julkinen suojelija (kansallinen oikeusasiamies) Thuli Madonsela julkaisi maaliskuussa 2014 virallisen raportin, jossa esiteltiin yksityiskohtaisesti kaksi vuotta kestäneen tutkimuksen tulokset. Siinä todettiin, että monet julkisin varoin tehdyt parannukset Zuman kotitilalla – kuten uima-allas, amfiteatteri ja karjanhoitoalue – eivät liittyneet turvallisuuteen. Zuman todettiin ”hyötyneen perusteettomasti” parannuksista, ja häntä kehotettiin maksamaan takaisin prosenttiosuus muiden kuin turvallisuusparannusten kustannuksista.

Taloudelliset ongelmat ja korruptiopilvi eivät vähentäneet merkittävästi ANC:n kannatusta, joka onnistui pärjäämään hyvin vuoden 2014 vaaleissa ja käytännössä takasi Zumalle toisen kauden presidenttinä. Kansalliskokous valitsi hänet virallisesti uudelleen virkaan 21. toukokuuta ja hän vannoi virkavalansa 24. toukokuuta.

Nkandla jatkoi Suman kummittelua. Kaksi oppositiopuoluetta vei takaisinmaksua koskevan asian perustuslakituomioistuimeen, joka maaliskuussa 2016 päätti yksimielisesti, että julkisen suojelijan havainnot olivat sitovia ja että Zuman piittaamattomuus julkisen suojelijan havainnoista ja suosituksesta maksaa rahat takaisin oli perustuslain ”ylläpitämisen, puolustamisen ja kunnioittamisen” laiminlyöntiä, ja määräsi hänet maksamaan valtiolle takaisin osan päivityksistä. Aiemmin samassa kuussa hänen suhteensa Guptan perheeseen oli jälleen noussut uutisiin väitteiden vuoksi, joiden mukaan perhe oli luvannut hallituksen salkkuja joillekin henkilöille. Huhtikuun alussa Zuma selviytyi ANC:n hallitsemassa kansalliskokouksessa tehdystä viraltapanoesityksestä, mutta monet, myös jotkut ANC:n vanhemmat jäsenet, olivat kyllästyneet Zuman skandaaleihin ja vaativat häntä eroamaan tai kutsumaan hänet takaisin. Myöhemmin samassa kuussa Zuma joutui jälleen kerran kielteisen huomion keskipisteeksi, kun korkeimman oikeuden päätöksessä todettiin, että valtion syyttäjien vuonna 2009 tekemä päätös luopua korruptiosyytteistä Zumaa vastaan ei ollut järkevä ja että se olisi tarkistettava ja kumottava. Koska Zuma joutui kärsimään siitä, että häntä vastaan nostetut korruptiosyytteet otettaisiin uudelleen käyttöön, hän pyysi korkeimmalta oikeudelta lupaa valittaa korkeimman oikeuden päätöksestä. Myös NPA haki erikseen perustuslakituomioistuimelta lupaa valittaa päätöksestä. Syyskuussa perustuslakituomioistuin hylkäsi NPA:n valituspyynnön, minkä jälkeen NPA jätti valituksen korkeimpaan oikeuteen. Lokakuussa 2017 korkein oikeus hylkäsi Zuman ja NPA:n valitukset ja totesi, että korruptiosyytteitä ei olisi pitänyt hylätä ja että ne voidaan ottaa uudelleen käsiteltäväksi. Maaliskuussa 2018 NPA teki juuri niin ja ilmoitti, että Zuma joutuu vastaamaan 16 syytteeseen, jotka liittyvät kiskonnantapaiseen toimintaan, korruptioon, rahanpesuun ja petokseen.

Jatkuvat skandaalit ja Zumaan liittyvät korruptiosyytökset sekä tyytymättömyys ANC:n johtamien hallitusten suorituskykyyn kaikilla tasoilla heikensivät puolueen kannatusta. Elokuun 2016 kunnallisvaaleissa, joita pidettiin laajalti kansanäänestyksenä Zumasta ja ANC:stä, puolue sai pienimmän prosenttiosuuden kaikista äänistä sen jälkeen, kun se nousi valtaan vuonna 1994, keräten alle 60 prosenttia.

Lokakuun 2016 puolivälissä Madonselan, yhtenä viimeisistä teoistaan ennen eroamistaan julkisesta suojelijasta, oli määrä julkaista raportti toimistonsa tutkimuksesta, joka koski väitteitä siitä, että Guptan suvun jäsenillä olisi ollut epäasianmukaista poliittista vaikutusvaltaa Raumaan ja muihin hallituksen virkamiehiin. Zuma meni oikeuteen viivyttääkseen raportin julkaisemista, mutta 2. marraskuuta hän peruutti haasteensa, ja raportti julkaistiin myöhemmin samana päivänä. Vaikka raportissa kuvailtiin yksityiskohtaisesti useita mahdollisia tapauksia, joissa vaikutusvaltaa oli käytetty väärin perustein, ja suositeltiin oikeudellisen tutkintaryhmän perustamista tutkimaan tarkemmin raportissa mainittuja väitteitä, siinä ei syytetty Zumaa mistään rikoksista. Raportin julkaisemisen jälkeen kansalliskokouksessa järjestettiin epäluottamuslauseäänestys Zumaa vastaan, mutta se epäonnistui.

Vaikka Zuma ei asettunut ehdolle kolmannelle kaudelle ANC:n presidentiksi, hän panosti joulukuussa 2017 käydyn kilpailun tulokseen, joka käytiin hänen entisen vaimonsa ja kokeneen poliitikon Nkosazana Dlamini-Zuman ja ANC:n varapuheenjohtajan Cyril Ramaphosan välillä. Zuma tuki Dlamini-Zuman ehdokkuutta, ja jotkut analyytikot väittävät, että Zuma oletti, että jos hänet valittaisiin, hän voisi suojella häntä tulevilta syytteiltä korruptiosyytösten vuoksi sen jälkeen, kun hän olisi jättänyt virkansa; Dlamini-Zuman näkemys puolueen politiikasta edusti myös pitkälti Zuman agendan jatkoa. Ramaphosa sen sijaan kampanjoi lupaamalla korruption kitkemistä ja talouskasvun edistämistä. Hän voitti Dlamini-Zuman tiukassa kisassa.

Pettymyksellisen vaalituloksen jälkeen Zuma sai uuden iskun perustuslakituomioistuimen 29. joulukuuta 2017 tekemästä päätöksestä, jossa todettiin, että kansalliskokous oli laiminlyönyt velvollisuutensa, kun se ei asettanut Zumaa vastuuseen Nkandla-skandaalista. Lisäksi tuomioistuin määräsi kansalliskokouksen ottamaan käyttöön prosessin, jota käytetään tulevaisuudessa presidentin erottamiseksi virasta, mikä lisää todennäköisyyttä, että Zuma joutuu jälleen kerran viraltapanomenettelyn kohteeksi tai tai taipuu ANC:n sisältä tulevaan painostukseen erota, ennen kuin se voi tapahtua.

Tilanne kärjistyi helmikuussa 2018. Useiden jännittyneiden kokousten jälkeen ANC ilmoitti 13. helmikuuta, että se oli kutsunut Zuman takaisin ja odotti häneltä vastausta – oletettavasti eronpyyntöä – päivän sisällä. Zuman ensimmäinen reaktio osoitti, ettei hänellä ollut aikomusta erota, sillä hän väitti, ettei ollut tehnyt mitään väärää, ja valitti, että ANC kohteli häntä epäoikeudenmukaisesti. Hän kuitenkin tarjosi eroanomuksensa 14. helmikuuta 2018. Ramaphosa vannoi virkavalansa Etelä-Afrikan presidentiksi seuraavana päivänä.

Martin LegassickThe Editors of Encyclopaedia Britannica