Yhteenveto vuoden 1812 sodan päättymisestä
by R. Taylor

Kumpikin hallitus pyrki niin kiihkeästi sopimukseen, ettei mainintaa ongelmista, jotka olivat alunperin aiheuttaneet kitkaa kahden kansakunnan välille. Kysymys brittiläisten merimiesten suorittamasta amerikkalaisten alusten etsinnästä jätettiin huomiotta, eikä intiaanien maavaatimuksista Amerikan länsiosissa keskusteltu koskaan. Tämän traagisen kamppailun hintaa ei voida laskea miehen, rahan ja materiaalin osalta millään tarkkuudella. Virallisten raporttien mukaan brittien tappiot olivat 8 600 kaatunutta, haavoittunutta tai kadonnutta, kun taas amerikkalaisten tappiot olivat yhteensä noin 11 300. Epäilemättä molemmilla puolilla oli paljon enemmän, sillä monien miliisiyksiköiden kirjanpito ei ollut täydellinen eikä tarkka. Säännöllisten joukkojen, miliisien ja intiaanien tautikuolemat lisäsivät lukuja huomattavasti.

Ylä-Kanadassa, jonne sodan käsi oli iskenyt raskaimmin, asukkaiden keskuudessa säilyi monta vuotta katkera epäluottamus Yhdysvaltoja kohtaan. Tämä valitettava epäluulon perintö osoittautui vakavaksi esteeksi kahden kansan välisen hyväntahtoisuuden kehittymiselle.

Oudosti sanottuna vuoden 1812 sota toi brittiläiselle Pohjois-Amerikalle joitakin pysyviä hyötyjä; kansassa heräsi uusi ylpeyden tunne, ylpeys siitä, että se oli puolustanut maitaan rohkeasti ja taitavasti. Myös ranskankielisten ja englanninkielisten kanadalaisten välinen yhteisymmärrys parani, sillä kumpikin rotu oli taistellut yhteistä vihollista vastaan.

Konfliktista koitui myös tiettyjä käytännön etuja. Britannian provinsseissa sotatarvikkeisiin käytetyt suuret brittiläiset rahasummat toivat mukanaan ennennäkemätöntä vaurautta. Nova Scotiassa lisävaroja oli saatu myymällä Britannialle kaapattuja amerikkalaisia laivoja ja lastia. New Brunswickissa kauppiaat olivat hyötyneet vilkkaasta elintarvike- ja muusta tarvikekaupasta Uuden-Englannin saarron alaisten osavaltioiden kanssa. Ala-Kanadassa (Quebec) Quebec Cityn ja Montrealin kaltaisista kaupungeista oli tullut vauraita kauppa- ja kuljetuskeskuksia. Ylä-Kanadassa (Ontariossa) brittiläinen rahavirta vaikutti maakunnan talouteen laidasta laitaan. York toipui nopeasti onnettomuuksistaan, ja Kingston kukoisti vilkkaiden telakoidensa tarjoaman työn ansiosta. Sotilaskeskusten lähellä sijaitsevilla maanviljelijöillä ei ollut vaikeuksia myydä tuotteitaan korkeaan hintaan.

Sitä ei tuolloin tajuttu, mutta konflikti Yhdysvaltojen kanssa oli ensimmäinen askel kohti Brittiläisen Pohjois-Amerikan maakuntien lopullista yhdistymistä. Sota oli käytännössä pakottanut provinssit tekemään yhteistyötä keskenään kiireellisessä puolustusasiassa. Kuten kanadalainen historioitsija Arthur Lower sanoo: ”Ei siis tunnu liian kaukaa haetulta sanoa, että vuoden 1812 sota on yksi modernin Kanadan massiivisista peruskivistä”.

Sota auttoi asettamaan nämä kaksi maata eri suuntiin. Kansalliset piirteet olivat kehittymässä: Amerikkalainen innokkuus, kanadalainen varautuneisuus. Amerikkalaiset villiintyivät pienistä voitoista, kanadalaiset pysyivät flegmaattisina suurista voitoista. Brock lyötiin Detroitista ritariksi, mutta kultamitaleita ei lyöty, eikä Chateauguayn, Chrysler’s Farmin, Stoney Creekin tai Beaver Damin kunniaksi järjestetty juhlamiekkoja, juhlaillallisia tai ilotulituksia. Sitä vastoin Croghanin puolustaminen Stephensonin linnakkeessa aiheutti riemunkiljahduksen, joka teki hänestä yhdessä yössä sankarin Yhdysvalloissa.

Amerikkalainen sankaripalvonta täytti kongressin, senaatin ja osavaltioiden lainsäädäntöelimet kymmenillä sotaveteraaneilla. Kolmesta sotilaasta – Harrisonista, Jacksonista ja Zachary Taylorista – tuli presidentti. Mutta kanadalaisia Jacksoneita ei ollut, koska ei ollut korkeaa virkaa, johon kanadalainen olisi voinut pyrkiä. Brock ja de Salaberry olivat Kanadan ainoat sankarit, Laura Secord ainoa sankaritar. Ja Brock ei ollut kanadalainen.

Loppujen lopuksi kysymme, kuka voitti ja kuka hävisi vuoden 1812 sodan. Selvä häviäjä tässä konfliktissa on epäilemättä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat. Kesällä 1815 Yhdysvallat allekirjoitti heimojen kanssa viisitoista sopimusta, jotka takasivat niiden aseman vuodesta 1811 lähtien. Se ei kuitenkaan palauttanut hehtaaria maata. Unelma intiaanivaltiosta ei koskaan toteutunut.

Jos joku saattoi vaatia voittoa, se oli Kanada. Yhdysvallat julisti sodan Iso-Britannialle ja lähti tekemään Kanadasta osavaltioita liittoon. Kymmenen amerikkalaista armeijaa ylitti Kanadan ja kaikki ajettiin pois.

Joitakin amerikkalaisia kenraaleja vastaan nostettiin jopa sotaoikeudellisia syytteitä La Colleen toisen taistelun jälkeen. Presidentti Madison yrittää saada asian kuriin ja puuttuu asiaan, mutta liian myöhään. Amerikkalainen kansa pettyy nopeasti, ja tuki sodalle alkaa vähentyä Washingtonin polttamisen jälkeen. Sotaa ei olisi koskaan pitänyt käydä. Sen motiivina olivat kauppiaat ja ahneus. Sillä ei ollut juurikaan tekemistä isänmaallisuuden tai kansallisen ylpeyden kanssa. Yhdysvallat ei saanut mitään alueita, joita ei ollut luovutettu sille Pariisin sopimuksessa.

Sadan vuoden loppuun mennessä monet amerikkalaislapset eivät olleet koskaan kuulleetkaan vuoden 1812 sodasta. 1960-luvulle tultaessa se on pelkistynyt kansanlauluksi. Laulun nimi on ”New Orleansin taistelu” sen on kirjoittanut Jimmy Driftwood. Laulun levytti ja teki tunnetuksi Johnny Horton vuonna 1959.

Kun amerikkalaiset muistelivat vuoden 1812 sotaa, he ajattelivat ensin sitä, että heidän merenkulkuoikeuksiinsa oli puututtu, mikä oli saanut heidät taistelemaan, ja sitten omien merirosvojensa onnistuneita urotekoja. Koska Gentin rauhansopimuksen allekirjoittaminen osui sopivasti samaan aikaan kuin Englannin sekaantuminen Amerikan asioihin loppui, he kuvittelivat sen itsenäisyyssodan toiseksi onnistuneeksi päättymiseksi.

Amerikan uusi vapaus ei riippunut Gentin sopimuksesta vaan Pariisin sopimuksesta vuonna 1814 . Se ei ollut pieni sota Englantia vastaan, joka voitti Amerikalle siunauksen jäädä rauhaan, vaan paljon suurempi sota Euroopassa Napoleonia vastaan; kun Napoleon oli lyöty ja Britannia oli ylivoimainen merellä, maailman oli määrä nähdä rauha sadan vuoden ajan. Tämän rauhan aikana Amerikka oli turvassa ja vahvistui.