Kuka tahansa 1980-luvun lapsi tuntee Oregon Trailin perusrungon aina Chimney Rockin näkemisestä johtuvasta juhlinnasta vaaroihin, joita aiheutuu härkätiimin kuljettamisesta uuvuttavassa tahdissa niukoilla annoksilla. Mutta edes klassisen tietokonepelin, joka täytti tänä vuonna 45 vuotta, vannoutuneet pelaajat eivät ehkä tiedä, että itse polun jäänteitä on edelleen kaiverrettu Yhdysvaltojen maisemiin.

Itse polkua – kaikkiaan 2170 mailia – kulki yli 400 000 ihmistä vuosina 1840-1880. Vaunujensa ja pesonaalisen omaisuutensa painamina pioneerit, jotka uskalsivat kulkea Oregon Trailia pitkin, auttoivat hitaasti rakentamaan Yhdysvaltojen läntistä puoliskoa. Polku alkoi Missourin Independencesta ja jatkui Oregonin Willamette Valleyyn, jossa pioneerit saattoivat päättää joko jäädä paikalleen tai jatkaa pohjoiseen tai etelään ja asettua aloilleen.

Oregon Trailin kehittyessä tuhannet vaunut raivasivat maahan uria, jotka toimivat tilapäisenä tienä sitä seuranneille uudisasukkaille. Mutta he eivät seuranneet yhtä ainoaa kiinteää polkua. Pikemminkin vaunujen pyörät jättivät uria eri puolille maata, kun pioneerit löysivät erilaisia oikoteitä ja helpompia reittejä matkan varrella. Monet noista urista ovat edelleen olemassa, vaikka osa niistä on vaarassa tuhoutua, kun kunnat pyrkivät venyttämään suurempia ja parempia virtalähteitä eri puolille aluetta.

Tiivistäkää siis vaunut ja valmistautukaa ylittämään joki. Seuraa tätä nykyajan matkaa ja pysähdy katsomaan polun jäänteitä matkan varrella – eikä tarvitse pelätä lavantautia tai punatautia.

Red Bridge Crossing (Kansas City, Missouri)

Nämä ajourat eivät ole harjaantumattomalle silmälle niin selviä – paikka on suoma eli rinteeseen erodoitunut uponnut polku, jonka ovat aiheuttaneet märät vaununpyörät, kun ne ovat tulleet ulos Big Blue -joesta. Tämä oli ensimmäinen joen ylityspaikka, johon pioneerit törmäsivät polullaan; he joutuivat usein leiriytymään tänne ja odottamaan, että joki nousisi oikealle korkeudelle ylitystä varten.

Alcove Spring (Blue Rapids, Kansas)

Tämän paikan ainutlaatuiset kalliomuodostelmat, vesiputous ja luonnonlähde olivat pioneerien suosima pysähdyspaikka Big Blue -joen ylityksen jälkeen. Monet halusivat jättää jälkensä ja kaiversivat nimensä lähteen ympärillä oleviin kallioihin – mukaan lukien Edwin Bryant, joka kuului kuuluisasti tuhoon tuomittuun Donner-Reed Party -ryhmään. Bryantin mukaan hänen ryhmänsä itse asiassa nimesi alueen ”Alcove Springs” ja kaiversi nimen kallioihin ja ympäröiviin puunrunkoihin.

California Hill (Brule, Nebraska)

Pioneereilla oli edessään raskas kiipeäminen California Hillille ylitettyään South Platte -joen. Heti veden toiselle puolelle päästyään vaunut joutuivat ajamaan 240 jalkaa ylöspäin reilussa puolessatoista kilometrissä, jättäen kukkulalle syviä uria, jotka näkyvät vielä nykyäänkin. Lähes kaikki Oregon Traililla kulkeneet joutuivat kulkemaan tätä reittiä, ja California Hill oli ensimmäinen suuri nousu, jonka he kohtasivat polullaan.

Rock Creekin asema (Fairbury, Nebraska)

Pristiinipolun jyrkänteet ulottuvat 1 600 jalan pituudelta läpi maiseman täällä Rock Creekin asemalla. Paikka perustettiin alun perin huoltopysäkiksi ja siitä tuli lopulta Pony Expressin asema. Erityisesti pioneereja varten rakennettu maksullinen silta ylitti täällä puron – ennen siltaa matkustajien oli laskettava vaununsa puroon ja nostettava ne sieltä pois. Silta ratkaisi ongelman, ja uudisasukkaat pystyivät jättämään raskaan nostamisen väliin maksamalla 10-50 senttiä tien ylittämisestä tien tasolla; tiemaksu perustui kuorman kokoon ja maksukykyyn.

Guernsey Ruts (Guernsey, Wyoming)

Guernseyn raiteet ovat yksi vaikuttavimmista jäänteistä Oregon Trailin historiasta. Lähes jokainen pioneeri joutui kulkemaan täällä samassa kohdassa pehmeän hiekkakiven yli. Ajan myötä jokainen vaunu kuluttaa kalliota hieman enemmän… ja enemmän… ja enemmän. Jyrkänteistä tuli lopulta metrin syvyisiä, ja kävijät voivat kävellä niiden läpi ja kokea todellisen pioneerikokemuksen. Guernseyn eteläpuolella on Register Cliff, jonne monet pioneerit kaiversivat nimensä kallioon dokumentoidakseen kulkunsa.

Independence Rock (Casper, Wyoming)

Monet Independence Rockin ohi kulkeneet pioneerit pysähtyivät tänne kaiverruttamaan nimensä graniittiin, minkä vuoksi se sai isä Peter J. DeSmetin vuonna 1840 antaman tittelin yhdeksi ”autiomaan rekisteristä”. Maamerkki kastettiin Independence Rockiksi vuonna 1830, kun William Sublette kulki sen läpi vaunukulkueensa kanssa ja totesi päässeensä sinne heinäkuun 4. päivään mennessä.Jos vaunukulkueet eivät päässeet sinne siihen mennessä, ne eivät todennäköisesti päässeet lopulliseen määränpäähänsä talveen mennessä.

Big Hill (Montpelier, Idaho)

Vuoteen 1852 asti, jolloin McAuley Roadin katkaisutie otettiin käyttöön, pioneerit kohtasivat Ison Kukkulan haasteen. Kukkula oli Oregon Trail -reitin pisin ja jyrkin nousu ja vielä vaarallisempi laskeutuminen. Jäljet ovat yhä näkyvissä kukkulalle noustessa, ja ne näkyvät myös paluumatkalla alas Bear River Valleyhin. Niitä on parasta katsella hieman kauempana valtatiestä – läheltä ei näe, miten paljon pioneerit joutuivat kestämään tällä osuudella polkua.

Virtue Flat (Baker City, Oregon)

Juuri Flagstaff-kukkulalla sijaitsevan nykymuotoisen kansallisen historiallisen Oregon Trail -tulkintakeskuksen alapuolella – siellä, missä pioneerit saivat ensimmäisen vilauksen Baker Valleysta – maastossa on näkyvissä seitsemän mailin pituiset vaunujen jäljet. Tällä paikalla on ehkä ensimmäiset ohituskaistat lännessä; jotkin ajourat kulkevat rinnakkain, mikä viittaa siihen, että jotkut vaunut ohittivat toiset vaunut, jotka kulkivat hitaammin päästäkseen ensin Powder Riveriin.

Columbia River Gorge (Biggs Junction, Oregon)

Täällä sijaitsevan moottoritien varrella Oregon Trail -historiallinen kyltti istuu jyrkänteen rinteellä yhden viimeisen vaunun ajouran vieressä Columbian reitillä. Nämä ulottuvat tien sivussa olevalle kukkulalle ja kulkevat kalliota pitkin noin kilometrin verran, mistä avautuu vaikuttava näkymä Columbia-joelle.