Kun Isy ja Michael Laderman halasivat tytärtään, valkoinen sairaalahuopa vedettynä vastasyntyneen leukaan asti, istukka pysyi kiinnittyneenä napanuoraan, joka kulki lähellä olevaan suolakoriin.
Lotus-synnytykseksi kutsutun käytännön toivottiin helpottavan heidän kauan odotetun vauvansa siirtymistä maailmaan, vahvistavan hänen vastustuskykyään ja auttavan häntä rauhoittumaan hätäkeisarinleikkauksen jälkeen.
”Halusin, että hän saisi parhaan mahdollisen alun elämälleen”, rouva Laderman sanoi, joka oli huolissaan molemmin puolin perhettä esiintyvistä autoimmuuniongelmista.
”Se, minkä uskoin tuolloin olevan paras alku hänelle.”
Kaksi päivää myöhemmin Harlow kuoli katastrofaalisen infektion aiheuttamaan verenmyrkytykseen – ja noita seesteisiä ensimmäisiä tunteja seurasi painajaismainen painajainen, kun lääkärit pumppasivat tuloksetta vauvan rintakehää, ja rouva Laderman sai tyttärensä vartalon takaisin, joka oli verhottu johdoilla.
Tragedia on tuonut esiin lotussynnytysten potentiaalisen vaarallisuuden, mutta paljastanut myös puutteita siinä, miten lääkärikunta vastaa vanhempien ”vaihtoehtoisiksi” pyynnöiksi kuvailtuihin pyyntöihin.
Harlow’n kuoleman tutkinnassa päädyttiin siihen, että todennäköisin kohtalokas infektio sijaitsi napanuoran kannassa. Se totesi myös, että hänen ”merkittävimmät ja vakavimmat sepsiksen riskitekijänsä” olivat lotussynnytys ja emättimen kautta tapahtuva kylvö, jossa äidin emättimestä siirretään nesteitä vastasyntyneeseen.
Perhe on kuitenkin kiistänyt löydösten keskeiset osat.
He sanovat kokevansa, että heitä on syytetty Harlow’n kuolemasta, ja väittävät, että lootussynnytyksen uutuus saattoi olla häiriötekijä Upper Ferntree Gullyssä sijaitsevan Anglissin sairaalan hoitohenkilökunnan toimien tutkimisessa.
Ladermanit olivat kirjoittaneet kattavan synnytyssuunnitelman, johon sisältyi myös heidän toiveensa lootussynnytyksestä, jossa istukka pysyy kiinni vauvassa, kunnes se luonnollisesti irtoaa.
Oikeusasiakirjojen mukaan kaksi synnytyslääkäriä, jotka tapasivat rouva Ladermanin, kertoivat hänelle, että lootussynnytys voisi olla mahdollinen, jos komplikaatioita ei ilmenisi, vaikka toinen lääkäreistä sanoi varoittaneensa kuolleen kudoksen aiheuttamasta infektioriskistä.
Tämän lääkärin mukaan rouva Laderman kertoi, ettei hän ollut huolissaan infektiosta, koska ”hänellä oli suolakori, johon istukka laitettiin”, eikä sää olisi kuuma.
Tuomioistuimelle kerrottiin myös, että tuore äiti torjui hepatiitti B -rokotuksen, K-vitamiinin ja Harlow’n alustavan siirron erityishoitopaikkaan samalla, kun hän suoritti vaginaalista kylvöä tunneittain sairaalan henkilökunnan tietämättä.
Joidenkin keisarinleikkauksella synnyttäneiden naisten harjoittamassa käytännössä äidin emätinnestettä levitetään vauvan suuhun synnytyksen jälkeen, jotta tämä saisi hyödyllisiä bakteereja.
Mutta rouva Laderman kertoi The Age -lehdelle ja Sydney Morning Herald -lehdelle antamassaan lausunnossa, että hän oli tehnyt emättimen kylvön vain kerran ja että useimmissa tapauksissa, joissa hän oli kieltäytynyt hoidosta, se johtui siitä, että hänelle ei välitetty kiireellisyyden tunnetta.
”En ole rokotusten vastainen, vaan olin vain varovainen, ja näin pienen vauvan ollessa kyseessä halusin olla varma, että hänen pikkuisensa keho pärjää. Kaikkea mietittiin ja harkittiin vuosikymmeniä.”
Istukka poistettiin Harlow’sta hänen vanhempiensa suostumuksella pian sen jälkeen, kun hänet oli otettu erikoissairaanhoitoon matalan verensokerin vuoksi 16 tunnin iässä.
Kun hänen vointinsa heikkeni ja hänen todettiin murisevan, kalpean ja pilkullisen näköiseksi, vastasyntyneelle annettiin antibiootteja, mutta hän kuoli seuraavana päivänä, 16. elokuuta 2017, sen jälkeen, kun hänet oli siirretty kuninkaalliseen lastensairaalaan.
Kuolemansyyntutkinta hylkäsi huolenaiheet antibioottien antamisen lähes kahden tunnin odottelusta todeten, että sepsiksen epäilyn jälkeisen ajankohdan asettaminen ajoitukseen oli asianmukaista. Sen sijaan kuolinsyyntutkija Audrey Jamieson totesi, että Harlow ”kuoli sepsikseen lotussynnytyksen yhteydessä”.
Pyrkiessään ehkäisemään uusia kuolemantapauksia hän suositteli, että Safer Care Victoria -järjestö laatii lotussynnytyksiä ja emättimen kylvöä koskevia kliinisiä ohjeita tai lausuntoja.
Isy Laderman oli 46-vuotias Harlow’n syntyessä, ja hän oli jo kokenut ainakin 13 IVF-sykliä, ennen kuin hän tapasi festivaaleilla naisen, joka sanoi, ettei itse halua lapsia, mutta oli päättänyt, että jos hän joskus tapaisi jonkun, joka tarvitsisi apua, hän lahjoittaisi munasolujaan.
Rouva Laderman sanoi, että kotiinpaluu sairaalasta ilman Harlow’ta oli synkin asia, jonka hän oli kokenut.
”Kun kävelin makuuhuoneeseen Harlow’n täydellisesti sisustetun lastenhuoneen ohi, halusin oksentaa”
”Otin hatun ja pidin sen liuskaa alhaalla molemmilla puolilla siten, että tunneloin näköni niin, että pystyin näkemään vain sen, mitä oli suoraan edessäni lattialla.”
Ladermanit ovat hiljattain aloittaneet uudelleen IVF:n – Harlow’n erästä on jäljellä kolme viimeistä alkiota.
”Olemme sitoutuneet etsimään lisää vastauksia”, he sanoivat.
Jos sinä tai joku tuntemasi henkilö tarvitsee tukea, ota yhteyttä Lifelineen, numeroon 13 11 14, tai Beyondblueen, numeroon 1300 22 4636.
Vastaa