Voiko introvertti valita, haluaako hänestä tulla ekstrovertti?

Olen introvertti. Se tarkoittaa, että lataan tunneakkujani viettämällä aikaa yksin. Huolimatta siitä, että ekstrovertit tuntuvat pääsevän maailmassa helpommalla, olen aina tykännyt olla introvertti. Pidän omasta seurastani. Siinä ei ole mitään väärää. Paitsi että viime vuosina (lue: siitä lähtien kun olen ollut sinkku) olen alkanut tuntea oloni yksinäisemmäksi, kun olen yksin. Kyse ei ole siitä, että pitäisin vähemmän omasta seurastani, vaan siitä, että kaipaan yhteyttä. Tämä sai minut miettimään: Voiko introvertti valita, haluaako hänestä tulla ekstrovertti? Kysyin joiltakin mielenterveyden suosikkiasiantuntijoiltani, mitä he ajattelevat.

”Yksi asia, jota rakastan Myers Briggsin tyyppi-indikaattorin – introverttiutta ja ekstroverttiutta mittaavan persoonallisuustestin – teoriassa ja soveltamisessa, on se, että se rohkaisee ihmisiä työskentelemään ”ei-dominoivien mieltymystensä” parissa”, sanoo newyorkilaislähtöinen New Yorkissa työskentelevä psykologi ja uraohjaaja Lisa Orbé-Austin. Hänen mukaansa introverttius ja ekstroverttius ovat dynaamisia persoonallisuuspiirteitä, jotka ovat jatkumolla. Vaikka sinulla saattaa olla mieltymys introverttiuteen, se on muokattavissa. Työskentely ei-dominoivien mieltymystesi parissa tarkoittaisi hänen mukaansa ekstrovertin käyttäytymisen harjoittelua.

Orbé-Austin sanoo, että introverttien, jotka haluavat tutustua ekstroverttiin puoleensa, tulisi tutkia harrastuksia ja ihmissuhteita, jotka laajentavat ihmissuhteitamme ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ehkä voisin esimerkiksi kokeilla tehdä joitain asioita, joita rakastan tehdä, muiden ihmisten kanssa, jotka pitävät niiden tekemisestä myös, ja ihannetapauksessa saisimme aikaan yhteyden. Muista, että mieltymyksesi ovat todellisia, mutta ne ovat silti vain mieltymyksiä. Ne eivät ole tarpeita. En tarvitse lisää yksinoloaikaa, jos tunnen itseni eristäytyneeksi.”

Chicagossa työskentelevällä psykoterapeutilla Aimee Daramuksella on hieman erilainen näkemys kuin Orbé-Austinilla siitä, miten paljon näitä persoonallisuuspiirteitä voi – ja pitää – muuttaa. ”Koska introverttius ja ekstroverttius vaikuttavat genetiikkaan, ne voivat olla hyvin vastustuskykyisiä muutokselle, joten et luultavasti voi vain päättää tulla ekstrovertiksi”, hän sanoo. ”Yleisesti ottaen ekstrovertit näyttävät olevan onnellisempia, mutta on olemassa myös ’onnellisia introvertteja’, joten voisit varmasti työskennellä sen eteen, että sinusta tulisi onnellisempi introvertti.” Tällä viikolla radikaalissa hyväksymisessä: Yritä muuttaa näkökulmaasi persoonallisuuteesi itse persoonallisuutesi sijaan.

Vaikka introvertti persoonallisuutesi olisi niin vahvasti vakiintunut, ettet voi muuttaa sitä, voit työntää mukavuutesi rajoja tavoilla, jotka auttavat sinua kasvamaan. Nykytutkimusten mukaan sinun ei tarvitse itse asiassa olla ekstrovertti saadaksesi sosiaalisuuden tuomaa onnea – voit vain käyttäytyä kuin sellainen.

Jopa jos introvertti persoonallisuutesi on niin vahvasti vakiintunut, ettet voi muuttaa sitä, voit työntää mukavuutesi rajoja tavoilla, jotka auttavat sinua kasvamaan.

Onnellisuus ei kuitenkaan ole mikään maagisesti synnynnäinen luonteenpiirre, Daramus kertoo Micille. ”Sekä ekstroverttien että introverttien onnellisuus liittyy ’mielialan ylläpitoon’, eli kykyyn tehdä valintoja ja tulkita tapahtumia tavalla, joka auttaa sinua säilyttämään hyvän mielen kyseisessä tilanteessa”, hän sanoo.

Jos esimerkiksi sanon itselleni jatkuvasti, että olen onnellisimmillani yksin, luultavasti olenkin. Voisin siis kokeilun vuoksi alkaa muistuttaa itseäni siitä, miten hyvältä tuntuu nauraa tai käydä virikkeellistä keskustelua pienen ihmisryhmän kanssa. Se on itse asiassa totta. Kun menen ulos ihmisten kanssa, minulla on melkein aina hauskaa. Mutta usein en oikeastaan lähde ulos, koska sanon itselleni, että olen onnellisempi yksin. Se on itsetuhoista sisäistä dialogia.

Tunnen itseni uupuneeksi seurustellessani, koska kun olen hermostunut, puhun paljon täyttääkseni tilaa. Orbé-Austin selittää, että minun ei tarvitse valita näiden kahden sosiaalisen epämukavuuden napojen välillä: uuvuttaa itseni puhumalla liikaa tai olla puhumatta ja tuntea itseni riittämättömäksi. On olemassa keskitie. ”Haluat osallistua tavalla, joka tuntuu itsestäsi aidolta ja jossa olet silti läsnä ympärilläsi oleville ihmisille”, hän sanoo. ”Voit etsiä tilaisuuksia hengailla erilaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole vain ekstrovertteja vaan myös introvertteja, mikä antaa enemmän tilaa näyttää erilaisia tyylejä olla sosiaalinen.” Toisin sanoen, jos vietän aikaa erilaisten muiden ihmisten kanssa, jotkut heistä (ekstrovertit) tarttuvat keskusteluun, ja toiset (introvertit) haluavat myös osallistua hiljaa. Go figure.

Sosiaalisten mieltymysten kokeileminen on terveellistä, mutta sekä Orbé että Austin ovat yhtä mieltä siitä, että on tärkeää kunnioittaa laajentaa mukavuusaluettani vähitellen. ”Jos tunnet olosi yksinäiseksi, on luultavasti hyvä idea rikkoa tapa viettää jokainen ilta kotona yhdellä tai kahdella illalla viikossa tekemällä jotain muiden kanssa”, Orbé-Austin sanoo. ”Aluksi kannattaa valita jotain sellaista, josta tiedät nauttivasi, ja kun olet vakiinnuttanut tavan olla sosiaalisessa kanssakäymisessä kerran tai kaksi kertaa viikossa, voit alkaa tehdä asioita, jotka eivät ole taattua hauskanpitoa ja jotka ovat sinulle sosiaalisesti riskialttiimpia, jotta voit laajentaa sosiaalisten aktiviteettien repertuaariasi.”

”Parasta on liittyä sellaisiin aktiviteetteihin, jotka oikeasti kiinnostavat sinua”, Daramus lisää. ”Ekstrovertti ei tarvitsisi tätä, koska he ’latautuvat’ sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Maalausiltaan, kirjakeskusteluryhmään meneminen, urheilujoukkueeseen liittyminen tai jokin muu harrastus, josta olet jo innostunut, saattaa olla helpoin tapa saada lisää sosiaalista elämää.” Periaatteessa he sanovat meille, rakkaat introvertit, että kyllä, voitte hengailla, mutta varmistakaa, että teette asioita, joita todella haluatte tehdä. Ekstrovertit ovat valmiita mihin tahansa, ja se on siistiä, mutta voitte valita.

Jonkin ajan kuluttua käsityksenne siitä, mikä on hauskaa, saattavat muuttua. Mutta siihen asti on tärkeää, että introvertit huolehtivat itsestään sosiaalisten tapahtumien jälkeen. Orbé-Austin ehdottaa, että sen jälkeen kannattaa varata aikaa päiväkirjojen kirjoittamiselle ja hiljaiselle ajalle. Ja niin ilmeiseltä ja juustoiselta kuin se kuulostaakin, kastele sisäinen keskustelusi ystävällisyydellä.

”Monet ihmiset ajattelevat yhä, että introverttiudessa on jotain vikaa ja että ekstrovertit ovat ’parempia'”, hän sanoo. ”Yksi ei ole parempi. Jos ajattelet, että sinussa on jotain vikaa ja että sinun ’pitäisi’ olla pohjimmiltaan erilainen kuin olet, sinun on ehkä työstettävä sen hyväksymistä, että olet ihan ok sellaisena kuin olet, jotta voit olla yksin tai ihmisten seurassa ja hyväksyä sen, että et ole kenellekään velkaa sitä, että olet erilainen.”