Leikatessani eräänä päivänä sain ikimuistoisen pistoksen nilkkaani nurmikollani olevilla pienillä orvokkeilla ruokailevalta satulakoiraalta. Näin tehokkaan puolustuksen ansiosta voisi luulla, että satulaselkä on saanut immuniteetin vihollisten hyökkäyksiltä. Satulaselän valitettavasti näin ei ole. Hiljattain vaeltaessani Appalachian Trail -reitillä törmäsin erittäin epäonniseen satulakoiraan, joka eli kohtausta vuoden 1986 Aliens-elokuvasta. Liikkumattoman toukan selässä oli kymmeniä pieniä jalattomia toukkia. Alien-elokuvan tavoin täysin kehittyneet ampiaisen toukat porautuivat uhrinsa ihon läpi ja kiemurtelivat sen selässä kehräten valkoisesta silkistä koteloita. Tarkkaavaiset puutarhurit ovat todennäköisesti nähneet tällaisia pieniä valkoisia esineitä tomaattien sarvimatojen selässä ja tunnistaneet ne jonkin salaperäisen toukan vihollisen muniksi. Todellisuudessa nämä ovat Cotesia-suvun pienten loisevien ampiaisten koteloita.

Naaraspuoliset Cotesia-ampiaiset metsästävät satulakoita ja muita toukkia kasvien lehdillä. Sopivan isännän kohdatessaan ne hyppäävät kyytiin ja antavat nopeasti useita pistoja ovipositoriksi kutsutun lisäosan avulla. Toukan sisällä munat kehittyvät ja kuoriutuvat, minkä jälkeen ampiaisen toukat syövät isäntänsä kudoksia. Selviytyäkseen menestyksekkäästi pienten ampiaisten toukkien on kuitenkin vältettävä toukan valppaan immuunijärjestelmän aiheuttama kuolema. Tässä tilanteessa tarvitaan hieman apua äidiltä. Munien sijoittamisen lisäksi Cotesia-emo ruiskuttaa toukkaan erityisen viruksen, joka tunnetaan nimellä polydnavirus. Polydnavirus lamauttaa toukan immuunijärjestelmän, jolloin sen poikaset voivat kehittyä häiriöttä. Kun kehitys on päättynyt, ampiaisen toukat siirtyvät lähelle toukan pintaa, kaivautuvat sen ihon läpi ja kietovat kotelon isäntänsä ulkopinnalle. Pistäminen ja pistetyksi tuleminen ovat osa elämän kiertokulkua ötökkämaailmassa.