Viidakkokirja alkaa sillä, että Mowgli joutuu vanhempiensa hylkäämäksi viidakkoon. Joissakin adaptaatioissa tätä seikkaa on lievennetty siten, että hänen vanhempansa ovat kuolleet viidakossa tai sitä ei ole mainittu lainkaan. Mowgli-vauvan pelastaa pantteri Bagheera, joka jättää hänet susilauman hoiviin. Mowglista huolehtivan susiäidin nimi vaihtelee toisinaan sovitusten välillä, mutta yksi vakiintunut tekijä on lauman johtaja Akela. Akela on vahva isähahmo, joka tekisi mitä tahansa laumansa turvallisuuden eteen. Vaikka hän suhtautuu aluksi varauksellisesti Mowglin läsnäoloon, hän oppii lopulta rakastamaan ihmispentua.

Monissa elokuvasovituksissa Akela kuvataan paatuneena mutta viisaana johtajana, joka uhraisi Mowglin lauman parhaaksi; kirjoissa hänen pehmeämpi puolensa kuvataan. Koska Mowgli on osa laumaa, Akela on hurjan lojaali ja suojelee adoptoitua ihmispentuaan. Hän käyttää aikaa Mowglin kouluttamiseen ja jopa palaa eristäytyneenä auttamaan Mowglia ja hänen laumaansa taistelemaan vihollisia vastaan. Kun vastassa on ilkeä dholelauma, joka haluaa tuhota lauman, Akela ei mieti kahdesti, kun hän uhraa itsensä lauman hyväksi.

Kuollessaan hän rukoilee Mowglia palaamaan ihmisten yhteiskuntaan tietäen, että se on se paikka, jonne Mowgli viime kädessä kuuluu ja josta hän löytää onnen ja turvallisuuden. On selkeä osoitus siitä, millainen persoonallisuus hänellä oli, että kun hän haavoittui kuolettavasti, hänen ainoa keskittymisensä oli Mowglin tulevaisuuden turvaaminen. On surullista, että monet adaptaatiot jättävät tämän puolen Akelasta pois kuvasta. Hän rakasti Mowglia syvästi ja olisi tehnyt mitä tahansa varmistaakseen tämän turvallisuuden. Hän oli Mowglin isä, ja tässä suhteessa Kipling osoittaa, miten vahva rakkaus sijaisvanhemman ja lapsen välillä voi olla.

Lauman ja monien muiden viidakon olentojen ponnistelujen ansiosta Mowgli tuntee olonsa kotoisaksi paikassa, joka yleensä on ihmiselle hyvin vaarallinen. Hän kasvoi ja kehitti itselleen kauniin persoonallisuuden ja ikäisiään suuremman viisauden. Vaikka hänellä oli vaikeuksia sopeutua ihmisyhteiskuntaan vuosia myöhemmin, hän kantoi silti mukanaan viidakossa oppimiaan asioita. Kuten rohkeuden, ystävällisyyden ja rehellisyyden. Monet näistä ominaisuuksista häneen istutti yksi hänen huolehtivista isähahmoistaan, Akela.