Tieteellinen luokittelu

Yleisnimi green iguana, common iguana Kuningaskunta Animalia Phylum Chordata Luokka Reptilia Järjestys Squamata Suku Iguanidae Suku Laji Iguana iguana (länsi-intialainen lisko)

Fast Facts

Kuvaus Arboreal; maanläheisen vihreä lisko, jonka vartalossa ja hännässä on poikittaisia kaistaleita; lyhyet, voimakkaat raajat; terävät kynnet; pitkä, vahva häntä; suuri iholäppä (dewlap), joka roikkuu kurkusta ja auttaa säätelemään lämpötilaa; näkyvä pehmeiden piikkien harja kaulan ja selän keskellä, joka alkaa kallon tyvestä

Uros: Koko Uros: 120-195 cm aikuisena

Naaras: Hieman pienempi kuin urokset

Paino 4,5-6,75 kg.) Ruokavalio Nuorena kaikkiruokainen, mutta aikuiset ovat lähes yksinomaan kasvissyöjiä; hedelmiä, kukkia, lehtiä; hyönteisiä ja etanoita opportunistisesti; nuoret iguaanit syövät enemmän hyönteisiä ja siirtyvät ikääntyessään 95-prosenttisesti kasvillisuuteen Haudonta 60-85 vrk

Pesäkkeen koko: Elinikä 15 vuotta Levinneisyys Ei tietoja Elinympäristö Puiden asuttaja tropiikissa; puita/pensaita lähellä vettä trooppisissa sademetsissä; suosii 90 asteen yläpuolella olevia lämpötiloja (Farenheit) Populaatio Maailmanlaajuinen: Ei tietoja Tila IUCN: Ei tietoja
CITES: Ei luetteloitu
USFWS: Not listed

Fun Facts

  1. Leguaanit pystyvät pidättämään hengitystään jopa 30 minuuttia.
  2. Ne hyppäävät usein puusta veteen käyttäen voimakasta häntäänsä uintiin paetakseen. Ne pystyvät myös hyppäämään 40-50 jalkaa alas ilman vammoja.
  3. Houkutellakseen parittelukumppania, sukukypsät urokset saattavat muuttua oransseiksi lisääntymiskauden aikana.
  4. Iguaanit varastoivat suuria määriä rasvaa alaleukaansa ja kaulansa alueelle selviytyäkseen nälänhädän aikana. Niiden kaulan tyvessä olevaa pussia kutsutaan karvapeitteeksi, ja sitä käytetään näyttämisessä.
  5. Heidän hännällään on heikentyneet nikamat, joten iguaani voi irrottautua ja paeta, jos se jää häntään kiinni. Leguaanit pystyvät myös piiskata häntäänsä puolustautuakseen, jolloin jäljelle jää kirvelevä haava tai pahempaa.

Ekologia ja luonnonsuojelu

Leguananliha on arvokas proteiininlähde; teoriassa iguaanien kasvatus voisi tuottaa enemmän lihaa hehtaarilta kuin nautakarjan kasvatus, vaikka se vaatisi vain 70 % siitä, mitä kana kuluttaa. Metsäkadon aiheuttaman elinympäristön häviämisen vuoksi iguaanien kasvatustutkimukset ovat lisääntymässä.

Iguaanien munia pidetään tropiikissa myös herkkuna, mistä on keksitty termi ”puun kana”.

Vaikka niitä ei olekaan lueteltu uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi, populaatioihin kohdistuu paineita sekä elinympäristöjen tuhoutumisen että niiden suosion vuoksi lemmikkieläinkaupassa.

Bibliografia

Vaikka niitä ei ole lueteltu uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi, populaatioihin kohdistuu paineita sekä elinympäristön tuhoutumisen että lemmikkieläinkaupan suosion vuoksi.

Burghardt, Gordon M., ja Rand, Stanley A. Iguanas of the World. New Jersey: Noyes Publications, 1982.

Burghardt, Gordon M., and Rand, Stanley A. Iguanas of the World. New Jersey: Noyes Publications, 1982.

Burghardt, Gordon M., and Rand, Stanley A. Iguanas of the World. New Jersey: Noyes Publications, 1982.

Halliday, Tim R., ja Adler, Kraig. Encyclopedia of Reptiles and Amphibians. New York: Equinox Books, 1986.

Roberts, Mervin ja Martha D. Roberts. All About Iguanas. T.F.H. Publications, Inc., New Jersey. 1976.