Vierailu Pandorassa: valokuvakierros Disneyn uuteen Avatar-maahan

Viime viikonloppuna Disney avasi virallisesti Pandoran: Avatarin maailma. Olemme jo tutustuneet laitteisiin, maisemiin ja jopa joihinkin outoihin ruoka-aineisiin, joita puistosta löytyy – mutta Pandora on immersiivinen ympäristö, ja joskus paras tapa saada käsitys siitä, millaista siellä on vierailla, on vain katsella sen loistavia nähtävyyksiä.

Alhaalla The Vergen omat Bryan Bishop ja James Bareham vievät sinut opastetulle kuvakierrokselle siitä, millaista on viettää päivä (ja yö) Pandorassa.

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

James ja minä saavuimme hieman aamukahdeksan jälkeen Disneyn Animal Kingdom -puistoon Orlandossa. Ensimmäinen asia, jonka huomasimme ylittäessämme sillan itse Pandoraan, oli tämä kyltti – kartta ”Mo’aran laaksosta”, joka toimii uuden maan näyttämönä. Lähistöllä sijaitseva massiivinen kasvi, joka tunnetaan nimellä Flaska Reclinata, sylki vettä ja höyryä aina, kun kävijät koskettivat sen violetteja sisäosia. Seuratessamme polkua pidemmälle ohitimme yhteisön rumpupiirin… ja sitten nuo hämmästyttävät kelluvat vuoret. -Bryan Bishop

LEIJUVAT VUORET

Vaikka juoni ei ollut kovinkaan innostunut, kun katsoin Avatarin ensimmäistä kertaa, muistan olleeni täysin häkeltynyt siitä maailmasta, jonka James Cameron oli toteuttanut. Minulle yksi koko elokuvan vaikuttavimmista kohtauksista oli se, kun Jaken avatar liittyy Na’vien kanssa huimaan kiipeilyyn ylös ”Halleluja-vuorille”, kelluville kallioille, jotka tulivat määrittelemään Pandoran mielettömän tuonpuoleisen luonnonmaiseman.

Olin siis hieman peloissani mahdollisesta pettymyksestä nähdessäni ”oikeat” kelluvat kalliot Pandorassa: The World of Avatarissa ensimmäistä kertaa. Vitsailin jopa Bryanin kanssa, että niiden ensivaikutelma saattaisi muistuttaa enemmän This is Spinal Tap -elokuvan kuuluisaa Stonehenge-kohtausta, jossa lavalle laskettu ”valtava” ikoninen kivikaari oli itse asiassa pienempi kuin sen ympärillä leikkisästi tanssivat pienikokoiset tanssijat.

Sillan yli kulkiessani ja astuessani sisään puistoon muistan miettineeni, että vaikkakin leijuvat vuoret olivat toki isoja ja varmasti jotenkin vaikuttavia, ehkäpä ne olivatkin oikeastaan pettymys, koska ne eivät oikeasti kelluneet. Päivän edetessä huomasin kuitenkin tuijottavani ylöspäin kohoavia lohkareita ja katselevani, kuinka köynnökset huojuvat tuulessa. Ihmettelin, miten helvetissä Walt Disney Imagineering -tiimi oli saanut näin valtavan rakenteen roikkumaan ilmassa kuin… no, aivan kuin kelluvat kivet. -James Bareham

PANDORAN KASVILLISUUS

Kun olimme lopettaneet vuorten tuijottelun, seuraava asia, joka kiinnitti huomiomme, oli kasvillisuus. Tuo massiivinen kapseli sisäänkäynnin lähellä oli vasta alkua, sillä Pandora kuhisee elinvoimaisia, kaikenkokoisia ja -muotoisia kasveja. Purppuranpunaiset, vaaleanpunaiset ja siniset värit tekivät jyrkän kontrastin vihreiden lehtien kanssa, ja suuret, Alienin kaltaiset munanmuotoiset kasvit – jotka valitettavasti tunnetaan nimellä ”suonikapselit” – roskaantuivat maisemassa

Pandoran matkojen takana olevan Alpha Centauri Expeditionsin matkaoppaat olivat lähettyvillä valistamassa meitä erityyppisistä kasvilajeista ja valistamassa meitä siitä, mitä sadan vuoden aikana James Cameronin vuonna 2009 valmistuneessa elokuvassa kuvattujen tapahtumien jälkeen oli tapahtunut. Valitettavasti nämä oppaat olivat vain osa lehdistötilaisuutta. Toivottavasti Disney näkee hyväksi lisätä heidät myös yleisölle tarjottavaan kokemukseen. Loppujen lopuksi paras tapa uskoa vierailevansa muukalaisessa maailmassa on puhua siellä asuvien ihmisten kanssa. -Bryan Bishop

AVATAR: FLIGHT OF PASSAGE

Viimeisin käyntini Disney Worldissä oli vuonna 1997. Silloin pidin Space Mountainia ja Epcotia hieman väsyneinä ja surullisina, kuin aikoinaan suuren rock n roll -yhtyeen jäseniä, jotka tiesivät, että heidän loistavat päivänsä olivat takanapäin. Flight of Passagella ajaminen viime viikolla sen sijaan oli kuin katsoisi U2:n soittavan kaikkien aikojen suurimman, äänekkäimmän ja vaikuttavimman keikkansa – vain minua varten. Se oli aikamoinen juttu.

Tunnen itseni äärimmäisen onnekkaaksi, kun olen ajanut Flight of Passagella neljä kertaa – kaksi niistä peräkkäin – ja kaikki ilman, että minun olisi tarvinnut kuluttaa paljon aikaa jonottamiseen. (Se on pitkä jono.) Kyyti on niin huumaava, että neljännellä kerralla olin sekä koukussa että hukkua tietoon siitä, että vaikka ajaisin kuinka monta kertaa, en koskaan saisi takaisin sitä mieletöntä euforista tunnetta, jonka olin kokenut ”lentäessäni” Pandoran häkellyttävän todellisen maailman yllä ensimmäisellä kerralla.

Ja niille teistä, jotka ajattelette kuvata Flight of Passage -matkanne julkaistaksenne sen YouTubessa: älkää. Tehkää itsellenne palvelus ja laittakaa puhelimenne pois. Kiitätte minua myöhemmin.

Mutta ennen kuin lähdette tälle eeppiselle – ja kieltämättä melko lyhyelle – seikkailulle, kävelette rauhassa (tai pikemminkin hitaasti, askel askeleelta) pitkin kiemurtelevaa polkua, joka johtaa itse Flight of Passage -ajelulle. Jonosta avautuva näkymä on melko vaikuttava – mikä on hyvä asia, sillä mitä todennäköisimmin tulet katselemaan sitä melko pitkään.

Kun pääset kivien ja eläimistön ohi, pääset lopulta luolajärjestelmään (jossa on Na’vi-maalauksia karkeasti hakatuilla seinillä), pimeään käytävään (joka on täynnä bioluminesoivia kasveja) ja edelleen valtavien, ruosteisten ovien läpi, jotka avautuvat ”laboratorioihin”, jotka kuuluvat Pandoran suojelualoitteeseen, joka on Avatar-ohjelman nykyinen koti. Laboratorio on pohjimmiltaan täydellinen elokuvakalusto: rakastavasti ja yksityiskohtaisesti toteutettu, aina tuoleilla olevia laboratoriotakkeja ja pöydillä olevia mukeja myöten. Akvaariossa oleva avatar on päänähtävyys, mutta pidin myös pienemmissä akvaarioissa muhivista pienistä ”avaruusolennoista”. Sääli, ettei sellaista voi ostaa lahjatavarakaupasta.

LABORATORIO ON VAIN VASTAANOTTO; SE EI OLE LOPPU

Juuri kun luulet, että olet vihdoin pääsemässä ajelulle, astut sen sijaan luolamaiseen saliin, jonka seinälle on kaiverrettu elävänkokoinen Banshee ja pari Na’vi-hahmoa. Astut pitkiin, pimeisiin, teollisiin käytäviin (jotka todennäköisesti ovat täynnä ihmisiä), joita sinun on navigoitava ennen kuin pääset vihdoin kokemaan kyydin.

Kuten niin paljon Pandorasta: World of Avatar, kaikki rikkaan yksityiskohtaiset maisemat, joiden ohi kuljimme pitkällä kävelymatkallamme Flight of Passage -kammioon, saivat meidät tajuamaan, kuinka mieletön Star Wars Land tulee olemaan. Katso tuota yllä olevaa kuvaa ja sano, ettet näe kapinallisten bunkkeria. -James Bareham

poistuminen lahjatavarakaupan kautta

Pandoran vierailun koko lähtökohta on, että vieraat ovat turistiretkellä, mikä tarjoaa kätevän pelin sisäisen perustelun typerien turistijuttujen tekemiselle – mukaan lukien tonneittain merkkivarusteiden ostaminen lahjatavarakaupoista. Pandoran tärkein merch-vaihtoehto on Windtraders-niminen kauppa, ja kun poistuimme Flight of Passagesta, jono johti meidät suoraan sen oville.

Tavaravalikoima oli itse asiassa varsin vaikuttava. Siellä oli T-paitoja ja flip-floppeja, mutta siellä oli myös Na’vi-häntää, hiuspunospidennyksiä ja miniatyyrisiä Banshee-nukkeja, jotka saattoivat istua olkapäällesi. Vieraat, jotka halusivat tuhlata 100 dollaria, saattoivat myös ostaa oman kelluvan, pyörivän kappaleen ”unobtaniumia”. (Kyllä, harkitsin sen ostamista. Älkää tuomitko.) – Bryan Bishop

Na’vi River Journey

Aluksi myönnän tehneeni valtavan virheen: menin Na’vi River Journey -matkalle sen jälkeen, kun olin ajanut Flight of Passagella.

Jälkikäteen ajateltuna tämä hidas, seesteinen jokiristeily ei mitenkään vastannut odotuksiani siitä, millaista olisi ajelu läpi Pandoran bioluminesenssia tihkuvan yöllisen viidakon. Eikä pitänytkään.

Bryanin näkemys kyydistä on paljon, öö… reilumpi kuin minun. Hän puhuu hyvin asiaa siitä, että tämä on enemmän perinteinen Disney-kyyti kuin huippuluokan 3D-simulaattori Flight of Passage. Siitä huolimatta Na’vi River Journey oli minusta äärimmäisen suuri pettymys: se vaikuttaa pieneltä ja klaustrofobiselta, enemmänkin ajelulta luolan läpi fluoresoivien maisemien kanssa (mitä se tavallaan onkin) kuin eeppiseltä tutkimusmatkalta läpi syvän, pimeän muukalaisten sademetsän (mitä se ei todellakaan ole).

Jos olisin käynyt tässä kyydissä ennen Flight of Passage -ajelua, reaktioni olisi varmasti ollut hyvin erilainen. Minusta tuntuu myös, että olen hieman epärehellinen sen ilmeisen huolellisuuden ja yksityiskohtien suhteen, joita River Journeyyn on panostettu – erityisesti animatroninen Shaman of Songs, joka on karmivan aito. Minun on myös myönnettävä, että tuskin kuulun kohderyhmään. Kaiken tämän sanottuani minusta kuitenkin tuntuu, että Na’vi River Journey olisi voinut ja sen olisi pitänyt olla paljon enemmän. -James Bareham

Lehtiin kätkeytyneet otukset, jotka leikkivät lehdillä, ovat kiva veto.

sinistä ruokaa & neonvärisiä juomia

Kokeiltuamme molempia kyydityksiä, oli aika syödä, joten suuntasimme Satu’li-ruokalaan. Kuten suurin osa Pandoran rakennuksista, se oli rakennettu RDA:n – kaivosyhtiön, jossa Giovanni Ribisi työskenteli Avatarissa – jäljelle jääneen rakennuksen raunioille. Mustikkajuustokakkua lukuun ottamatta ruokalista oli melko suoraviivainen: itse rakennettavia kulhoja ja bao-sämpylöitä, jotka on täytetty joko kasviscurryllä tai juustohampurilaistäytteellä. (Ne maistuivat aivan juustohampurilaisilta.) Vaikka ruoka ei missään nimessä muistuttanut muukalaisesta maailmasta, lavasteiden koristelu oli vaikuttavaa, ja se antoi kaikelle sen tunteen, että se oli osa maailmaa ja tarinaa – mukaan lukien huoneen kaapit, joihin astioita saattoi pinota.

Sen jälkeen suuntasimme lähistöllä sijaitsevaan juomakioskiin nimeltä Pongu Pongu (Na’vi tarkoittaa kuulemma ”bilebileitä”). Siellä kokeilimme Night Blossomia, sokerimakeaa instant brain freeze -juomaa, joka oli itse asiassa aika maukas. Siellä näimme myös jättimäisen mech-kulkijan, joka näytti siltä kuin se olisi otettu suoraan elokuvasta. (Jamesia harmitti, ettemme voineet kiivetä sisälle – ja syystäkin.) – Bryan Bishop

Älkää häiriköi olentoja

Läheinen pienempi silta vei meidät lammelle, jossa kellui useita pieniä olentoja. Nämä eivät olleet animaatioeläimiä, vaan ne vain istuivat vesirajan tuntumassa ja näyttivät riittävän oudoilta ja pandoramaisilta. Lähistöllä olevasta kyltistä päätellen, jossa varoitettiin niiden reagoinnista käsivarsien liikkeisiin, näyttää siltä, että näille otuksille on aikanaan tulossa jonkinlaista vuorovaikutteisuutta, mutta vierailumme aikana ne olivat lepotilassa. Saadakseen vilauksen muista eläimistä – tai nähdäkseen itse Na’vit – vieraiden on käytävä Flight of Passagessa tai Na’vi River Journey -matkalla. -Bryan Bishop

PANDORA AFTER DARK

Kierrettyämme sekä Flight of Passagen että Na’vi River Journeyn vielä muutaman kerran, suuntasimme takaisin hotellihuoneeseemme tauolle. Kun palasimme puistoon muutamaa tuntia myöhemmin, aurinko oli laskenut ja koko maisema oli muuttunut.

Elokuvassa Pandora muuttuu yöllä hehkuvaksi, bioluminesoivaksi maisemaksi, ja mustien valojen ja en halua tietää kuinka paljon hehkuvärin voimalla fyysinen puisto tekee saman. Muutos on kunnioitusta herättävä; sanat eivät yksinkertaisesti riitä. Jopa kuviemme on vaikea välittää sitä, miltä tuntuu olla joka puolelta tällaisen eksoottisen maailman ympäröimänä.

Jos Pandora päivällä antaa tunteen siitä, että on toisella planeetalla, Pandora yöllä sai meidät tuntemaan, että olemme todella vieraassa maailmassa. Emme olleet nähneet mitään vastaavaa aiemmin, ja se on yksi niistä asioista, joita odotan innokkaimmin kokevani uudelleen palatessani. -Bryan Bishop

Kaikki valokuvat: James Bareham ja Bryan Bishop / The Verge