Tarkoitus/tavoitteet: Antaa kattava katsaus kirjallisuuteen, joka koskee antineoplastisen vesikantin ekstravasaation ilmiötä onkologisten sairaanhoitajien yleisten väärinkäsitysten puitteissa.

Tietolähteet: Kansalliset ohjeet, julkaistut artikkelit erikoisalan ammattilehdissä ja -julkaisuissa sekä kirjoittajien kliiniset kokemukset vesikantteja saavien potilaiden hoidosta.

Tietojen synteesi: Antineoplastisen vesikantin ekstravasaatio voi aiheuttaa merkittävää sairastuvuutta ja rajoittaa vakavasti syöpäpotilaiden elämänlaatua. Se on myös vastuukysymys onkologian sairaanhoitajille. Ekstravasaatioon liittyy monia avoimia kysymyksiä, koska ilmiötä on vaikea tutkia ihmisillä ja todelliset ekstravasaatiovammat ovat sekä satunnaisia että aliraportoituja. Verisuoniyhteyslaitteista tapahtuvan ekstravasaation esiintyvyys on tuntematon. Samoin monet suositellut hoitostrategiat perustuvat empiiriseen tietoon. Väärät käsitykset ekstravasaatiovammojen luonteesta ja tavasta, jolla niitä tulisi hoitaa, vaikuttavat osaltaan huonoihin potilastuloksiin ja lisääntyneeseen vastuuseen.

Päätelmät: Vesikantin ekstravasaation luonnetta ja hoitoa koskevien 10 myytin kumoaminen on lisävaihe nykyisten kansallisten ohjeiden muuntamisessa toimiviksi institutionaalisiksi standardeiksi ja asianmukaiseksi ammattikäytännöksi.

Hoitotyön vaikutukset: Onkologian sairaanhoitajat ovat strategisessa asemassa tarkkaillessaan kansallisella ja paikallisella tasolla laadittujen ennaltaehkäisy- ja hoito-ohjeiden toteutettavuutta ja tehokkuutta. Onkologiset sairaanhoitajat, jotka osallistuvat antineoplastisten rakkulalääkkeiden antamiseen, ovat vastuussa rakkulalääkkeitä koskevan ajantasaisen tietopohjan ylläpitämisestä ja hoitotyön suunnittelusta vakiintuneiden käytännestandardien puitteissa.