Poliittiset kommentaattorit sekä Venäjällä että muualla maailmassa vertaavat Aleksei Navalnyin paluuta Moskovaan Vladimir Leninin ”sinettijunan” matkaan Sveitsistä Pietariin huhtikuussa 1917. Se oli kahdeksan päivän matka, joka, kuten Winston Churchill kirjoitti, ”käänsi Venäjää vastaan kaikkein karmeimman aseen”. He kuljettivat Leninin sinetöidyssä kuorma-autossa kuin ruttobasillin Sveitsistä Venäjälle.”
Kuten tiedämme, ruttobasilli levisi, ja vuoden loppuun mennessä Lenin ja hänen bolshevikkien kannattajansa olivat vallassa. Onko tämä jotain, mitä Navalnyilla oli mielessä, kun hän teki näennäisen uhkarohkean paluun kotimaahansa, kun otetaan huomioon, että hänet myrkytettiin hermomyrkyllä, kun hän viimeksi oli Venäjän maaperällä?
Ei ole epäilystäkään siitä, että ainakin joidenkin väestöryhmien keskuudessa Venäjällä Navalnyin kannatus opposition äänitorvena on jähmettymässä. Hänen kannatuksensa nousi 9 prosentista vuonna 2019 20 prosenttiin vuonna 2020, vaikka tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänet oli myrkytetty, joten se saattaa heijastaa jonkinasteista myötätuntoa, joka ei ehkä näy vaaliuurnilla.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Navalnyin ”älykäs äänestäminen” -ohjelma, jolla pyrittiin koordinoimaan tukea Putinin vastaisille ehdokkaille alueellisissa ja pormestarivaaleissa viime vuonna, olisi osoittautunut tehokkaaksi Moskovassa, jossa Putinin Yhtenäinen puolue menetti paikkoja. Ei ole kuitenkaan juurikaan näyttöä siitä, että älykkäällä äänestämisellä olisi ollut vaikutusta muilla alueilla, ja Putin on edelleen Venäjän suosituin poliitikko.
Kyselytutkimusten mukaan Venäjän presidentin kannatus on kuitenkin heikkenemässä nuorempien äänestäjien (18-24-vuotiaat) keskuudessa, ja se on laskenut 36 prosentista 20 prosenttiin viime vuoden aikana. Tämä saattaa viitata siihen, että pitkällä aikavälillä Putinilla voi olla vaikeuksia pysyä merkityksellisenä suurelle väestönosalle.
Shifting the goalposts
Mikä on Putinin pitkän aikavälin suunnitelmat? Viime vuoden lopulla liikkui huhuja hänen huonosta terveydentilastaan. Tämä on herättänyt joissakin piireissä spekulaatioita siitä, että hänellä saattaa olla suunnitelmia varhaisesta eläkkeelle jäämisestä – ehkä jopa vuonna 2021. Marraskuussa 2020 hyväksytty laki, jolla entisille presidenteille myönnetään elinikäinen koskemattomuus, näytti lisäävän painoarvoa näille teorioille. Tällaisia huhuja on kuitenkin liikkunut kyberavaruudessa jo vuodesta 2012 lähtien. Ja heinäkuussa hyväksytyt perustuslailliset uudistukset, jotka antaisivat hänelle mahdollisuuden pysyä vallassa vuoteen 2036 asti, näyttäisivät viittaavan päinvastaiseen.
Muut viime vuonna hyväksytyt vaalimuutokset, joilla otettiin käyttöön muun muassa verkkoäänestyksen kaltaisia innovaatioita ja äänestyksen ulottaminen useammalle päivälle, ovat molemmat omiaan lisäämään vaalimanipulaation mahdollisuutta.
Muu maailma saa osviittaa siitä, miten nämä toimenpiteet saattavat vaikuttaa äänestämiseen syyskuun ratkaisevissa valtion duuman äänestyksissä. Yhtenäisen Venäjän odotetaan edelleen saavan yleisen enemmistön. Mutta se, pystyykö Putinin puolue pitämään kiinni perustuslaillisesta enemmistöstään – joka edellyttää, että se saa kaksi kolmasosaa duuman 450 paikasta – jää nähtäväksi. Nalvalnyn läsnäolo Venäjällä voi antaa opposition äänestäjille hahmon, jonka ympärille he voivat koota voimansa.
Miten tässä voi käydä
Terveyshuhuja lukuun ottamatta on epätodennäköistä, että Putinilla olisi kiire erota ennen vuotta 2024. Putin itse sanoi viime vuonna, että hänen presidenttikautensa ”täytyy ehdottomasti päättyä jonain päivänä”. Tämän huomautuksen jälkeen hän kuitenkin viittasi siihen, että virkakausimuutoksessa on kyse Venäjän federaation suvereniteetin vahvistamisesta, ja totesi lopuksi, että ”Mitä tapahtuu vuonna 2024 tai myöhemmin – näemme, kun sen aika koittaa”. Tämä viittaa siihen, että hän ei ainoastaan pidä vaihtoehtojaan avoimina, vaan myös tietoisesti hämärtää suunnitelmiaan.
Kremlinin tarkkailijat huomauttavat myös, että on kaikkea muuta kuin selvää, ketä Putinin – Venäjän pitkäaikaisimman johtajan sitten Josif Stalinin – seuraajaksi ollaan mahdollisesti valmistelemassa. Mahdollisten ehdokkaiden lista on hyvin suppea – eikä entisen presidentin Dmitri Medvedevin paluuta voida sulkea pois. Huolimatta alhaisista kannatusluvuistaan (38 prosenttia joulukuussa 2019) Medvedeviä pidetään edelleen Putinin lojaalina, joka oli tyytyväinen voidessaan toimia presidenttinä vuonna 2008 yhden kauden ajan, jotta Putin pääsisi takaisin valtaan vuonna 2012. Viime vuoden kansanäänestyksen jälkeen tällaisia juonitteluja ei tietenkään tarvita, jotta Putin voi pysyä vallassa 84-vuotiaaksi asti.
Medvedevin erottaminen pääministerin paikalta alkuvuodesta 2020 ja sen jälkeinen nimitys turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajaksi on suojannut häntä kritiikiltä, joka koskee pandemian taloudellisia seurauksia. Jotkut uskovat, että tämä on suunniteltu niin, että hän voi asettua miellyttävämmäksi ehdokkaaksi laajentamaan Yhtenäisen Venäjän otetta presidenttinä.
Kaikki tämä asettaa Navalnyin paluun Venäjälle kontekstiin. Kun Putinin Yhtenäinen Venäjä kehittää pitkän aikavälin suunnitelmiaan Venäjän federaation hallitsemiseksi, maailmalla kysytään, voiko oppositiojohtaja, joka on toistaiseksi poliisin huostassa, – kuten Lenin vuonna 1917 – saada tapahtumat liikkeelle muutoksen katalysaattorina.
Vastaa