Vesi on kaikkialla läsnä oleva luonnonvara, joka vaikuttaa suoraan jokapäiväiseen elämäämme. Kulutamme vettä suoraan, käytämme sitä kotitalouksien tuotantotoimissa ja nautimme siitä virkistys- ja esteettisiin tarkoituksiin. Vesi tukee myös villieläimiä ja luonnon monimuotoisuutta kotiemme ja yhteisöjemme läheisyydessä, ja sitä käytetään elintarvikkeiden ja useimpien kulutustuotteiden tuotannossa – harva tuotantoprosessi ei käytä vettä jollakin tavalla. Lisäksi luonnontilaiset purot ja järvet voivat tuottaa arvoa pelkällä olemassaolollaan ja/tai säilyttämällään luonnontilassa. Vesilähteet ovat usein julkisesti ihmisten käytettävissä, jotta he voivat ottaa niistä vettä ja käyttää sitä haluamallaan tavalla, virkistäytyä niissä ja, jollei niitä säännellä, hävittää niihin saasteet. Veden pilaantuminen on näin ollen klassinen ulkoisvaikutus tai tahaton sivuvaikutus, joka vaatii monissa tapauksissa valtion väliintuloa, jotta siihen voitaisiin puuttua tehokkaasti.

Pilaantumisen ulkoisvaikutuksiin voidaan reagoida monin eri institutionaalisin keinoin. Päästöverot, päästökauppaohjelmat, teknologiastandardit ja muut säädökset ovat esimerkkejä välineistä, joita voidaan käyttää näihin ulkoisiin kustannuksiin puuttumiseen. Esimerkiksi päästökauppajärjestelmässä päästöjen aiheuttajat joutuisivat ostamaan lisää päästöoikeuksia kompensoidakseen lisääntyneen saastumisen. Näiden toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää kuitenkin ulkoisten kustannusten suuruuden ymmärtämistä. Kun pilaantumiseen liittyy ulkoisvaikutuksia, markkinat eivät pysty välittämään tarkasti pilaantumiseen liittyviä yhteiskunnallisia kustannuksia. Tällöin käyttökelpoinen käsite on pilaantumisen sosiaaliset kustannukset: kustannukset, joita yhteiskunnalle aiheutuu pilaantumistason muutoksesta.

Pilaantumisen sosiaalisten kustannusten käsite on tutuin ilmastonmuutoksen yhteydessä. Hiilidioksidin sosiaaliset kustannukset” -kirjallisuudessa yhdistetään päästökehitystä ja talouskasvua koskevia ennusteita ilmastomalleihin, jotta voidaan arvioida hiilidioksidin tonnin lisäyksen vaikutuksia. Arviot tämän vaikutuksen rahamääräisestä arvosta – hiilidioksidin sosiaalisista kustannuksista – ovat osoittautuneet hyödyllisiksi politiikan suunnittelun ohjaamisessa ja ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisista vaikutuksista tiedottamisessa.

Vaikka pilaantumisen sosiaalisista kustannuksista on keskusteltu vedenlaadun yhteydessä, niihin on kiinnitetty vähemmän huomiota kuin hiilidioksidin sosiaalisiin kustannuksiin. Tämä saattaa johtua ”paikan” (eli pilaantumisen tapahtumapaikan) ratkaisevasta merkityksestä vesien pilaantumisen tutkimuksessa, mikä vaikeuttaa huomattavasti pilaantumisen vaikutusten arviointia. Yhden hiilitonnin päästöt vaikuttavat ilmastonmuutokseen samalla tavalla riippumatta siitä, missä ne syntyvät, joten hiilidioksidipäästöt asutuilla kaupunkialueilla, koskemattomilla luontotyypeillä tai jo ennestään saastuneissa paikoissa aiheuttavat saman yhteiskunnallisen vahingon. Tämä on jyrkässä ristiriidassa veden saastumisen kanssa. Esimerkiksi tärkeimpien juomavesilähteiden lähellä sijaitseviin vesistöihin joutuvat torjunta-aineet aiheuttavat todennäköisesti paljon suurempia yhteiskunnallisia vahinkoja kuin sama määrä, joka joutuu vesistöihin kaukana ihmisten kulutuslähteistä. Samoin kaupunki- ja maatalousalueilta peräisin oleva ravinteiden (typen ja fosforin) pilaantuminen aiheuttaa pienempiä vahinkoja vesistöissä, joissa nykyiset päästöt ovat vähäisiä, koska jäljellä oleva hajotuskapasiteetti on suuri verrattuna vesistöihin, joissa nykyiset ravinnepitoisuudet ovat korkeita.

Myrkkyjen vuotaminen kaivostoiminnasta puroihin ja uudet huolenaiheet, kuten per- ja polyfluoroalkyyliyhdisteet (PFAS-yhdisteiden) – jotka ovat ihmisen valmistamia kemikaaleja – voivat keskittyä voimakkaasti tiettyihin paikkoihin, joissa vahingot ovat suuria, mutta niiden vaikutusalueet ovat vähäisiä näiden alueiden ulkopuolella. Arseeni, lyijy ja polyklooratut bifenyylit (teollisuustuotteet tai -kemikaalit) ovat vain muutamia esimerkkejä veden pilaantumista aiheuttavista aineista, joita todennäköisesti esiintyy suurina pitoisuuksina paikallisilla alueilla.

Veden pilaantumista aiheuttavien aineiden hyvin vaihtelevien sijaintipaikkojen lisäksi niiden vaikutukset voivat vaihdella huomattavasti sen alueen ominaisuuksien mukaan, jossa niitä esiintyy. Paikoissa, joissa on paljon ihmisiä, uhanalaisia lajeja, tärkeitä villieläinten elinympäristöjä tai suosittuja virkistysmahdollisuuksia, tietystä pilaantumistasosta aiheutuvat sosiaaliset kustannukset ovat yleensä suuremmat kuin harvemmin asutuissa tai vähemmän herkissä ympäristöissä.

Veden pilaantumisen sosiaalisten kustannusten kattavan arvion laatiminen jopa yksittäisen pilaannuttavan aineen osalta yhdelle ainoalle alueelle tai valuma-alueelle edellyttää pilaantumislähteiden selvittämistä, sitä, miten pilaannuttavat aineet kulkeutuvat ympäristössä, ekosysteemipalveluihin kohdistuvien vaikutusten selvittämistä, ja sitä, miten ihmiset arvostavat näitä palveluja. Lyhyesti sanottuna ei ole kovin mielekästä puhua vesien pilaantumisen yksittäisistä sosiaalisista kustannuksista kuin käsitteellisellä tasolla.