Viime keväänä ajoin Key Westiin perheeni kanssa viettämään rentouttavaa viikkoa auringon alla. Vietimme suurimman osan ajastamme nauttien Keysien upeista nähtävyyksistä Fort Zachary Taylor Historic State Parkin rannalta käsin. Snorklaaminen oli suosikkini rannalla kristallinkirkkaiden vesien ja monipuolisen merielämän vuoksi. Eräänä kuumana ja aurinkoisena päivänä uuvuttavan snorklaussession jälkeen palasin takaisin rantatuolilleni ja hörppäsin pullon vettä. Sen jälkeen katselin tyhjää pulloa ja kysyin itseltäni: ”Mistä Key West saa näin raikasta juomavettä?”

Hieman tutkittuani asiaa sain selville, että Evergladesin kansallispuiston läheisyydessä sijaitseva 4 000 neliökilometrin kokoinen Biscaynen pohjavesialue on Keysin tärkein makean veden lähde. Florida Keys Aqueduct Authoritylla (FKAA) on kaivokenttiä, jotka ottavat vettä Biscayne Aquiferista ja kuljettavat sen läheiseen vedenpuhdistamoon. Kun vesi on käsitelty, 800 hevosvoiman sähkömoottoreilla vesi pumpataan 130 mailin pituisen putkilinjan läpi.

Toinen menetelmä, jolla Keysin asukkaat hankkivat makeaa juomavettä, on käänteisosmoosilla tapahtuva suolanpoisto (Reverse Osmosis Desalination, ROD), jossa suolainen vesi yksinkertaisesti muutetaan makeaksi vedeksi. Pohjavesi otetaan merivesikaivoista, ja se käsitellään jossakin kahdesta suolanpoistolaitoksesta, jotka sijaitsevat Stock Islandilla ja Marathonissa.

Osaaminen siitä, mistä ja miten Keysit saavat makeaa vettä, oli hyvin mielenkiintoista, mutta näiden menetelmien ympäristövaikutukset ovat kuitenkin huolestuttavia. Ensinnäkin suolaveden muuntaminen makeaksi vedeksi (ROD) ja makean veden pumppaaminen 130 mailia putkea pitkin ovat erittäin energiaintensiivisiä. Tämä suuri energiantarve merkitsee suurta sähkönkulutusta ja suuria hiilidioksidipäästöjä ilmakehään.

Biscayne Aquifer ei myöskään ole turvallinen ja kestävä makean veden lähde Keysille. Se on rajoittamaton akviferi, eli sen yläosa on pohjaveden pinta. Se on myös rannikon pohjavesialue, eli se yhtyy Biscayne Bayn ja Atlantin pohjaan. Molemmat tekijät tekevät siitä erittäin alttiin saastumiselle. Pohjavedenpinnan aleneminen voi johtaa suolaisen veden tunkeutumiseen, ja koska pohjavesialue on lähellä maanpintaa, se on altis sakokaivojen viemäröinnille, kaatopaikkojen valumavesille, jätevedelle, torjunta-aineille, lannoitteille, bensiinille ja muille kemikaaleille, jotka pääsevät pohjavesialueelle.

Koska makean veden tuomisesta avaimiin aiheutuu ympäristökysymyksiä, vedensuojelu on erittäin tärkeää. Mannermaalta pumpattavan veden määrän vähentäminen vähentää energiankulutusta ja pienentää liikapumppauksen riskiä. Liiallinen pumppaus voi johtaa suolaisen veden tunkeutumiseen pohjavesialueelle. Hallituksen määräyksillä on suuri merkitys veden säästämisessä. Esimerkiksi maisemakastelu on sallittua vain kahtena päivänä viikossa, ja se on myös kielletty klo 10.00-16.00 välisenä aikana. FKAA tarjoaa asiakkailleen myös alennuksia vanhojen käymälöiden vaihtamisesta uudempiin ja tehokkaampiin käymälöihin, mikä kannustaa säästämään vettä. Bahia Hondan ja Fort Zachary Taylorin kaltaiset osavaltion puistot käyttävät vessoissaan jopa vedettömiä pisuaareja vedenkulutuksen vähentämiseksi.

Veden säästäminen on asia, joka pitäisi sisällyttää kaikkien elämäntapoihin, ei vain Keysissä asuvien. Vähemmän vettä voidaan käyttää käyttämällä pienivirtauksisia suihkupäitä, tehokkaampia käymälöitä, sivukuormauspesukoneita ja harmaavesijärjestelmiä. Muutamia muita ideoita ovat sadeveden kerääminen uudelleen käytettäväksi kasteluun, veden antaminen suoraan kasvien juurille kastelun yhteydessä, vuotavien hanojen korjaaminen ja veden sammuttaminen hampaita pestessä.

Lähteet

Botkin, Daniel B. ja Edward A. Keller. Environmental Science: Earth as a Living Planet. Hoboken, N.J: John Wiley & Sons, 2010. Print.

Cole, Vera, George Retseck ja Dave Bascelli. Pennsylvania Homeowner’s Guide to Solar Electricity. Kutztown, PA: Mid-Atlantic Renewable Energy Association, 2009. Print.

Beatley, Timothy, David J. Brower ja Anna K. Schwab. An Introduction to Coastal Zone Management. Washington (D.C.): Island, 1994. Print.

http://www.fkaa.com/