Kun kaksivuotiaasi värittää seiniä ja huutaa vieraille, saatat miettiä, onko käsissäsi ongelmalapsi – vai vain riehakas taapero. Nyt tutkijat ovat paikantaneet tekijät, jotka asettavat ”säätelyhäiriöiset” kaksivuotiaat vaaraan kehittyä kuusivuotiaiksi, joilla on käytösongelmia. Tätä varten tutkijat seurasivat 148:aa ennenaikaisesti syntynyttä vastasyntynyttä kuuden vuoden ikään asti, pitivät kirjaa kunkin perheen taloudellisesta tilanteesta ja seurasivat säännöllisesti sekä äidin että lapsen psykologista terveyttä.
”Havaitsimme, että ennenaikaisesti syntyneet lapset noudattavat kolmea erilaista käyttäytymisongelmien kehityskaarta tai -mallia”, kertoi Fatherlylle Emily Gerstein Missouri St. Louisin yliopistosta, joka on mukana tutkimuksessa. ”Kun äidillä oli masennusoireita, lapsi oli häiriintyneempi ja perheen tulot olivat alhaisemmat, lapsi kuului todennäköisemmin tähän riskiryhmään”.”
Koska muita käyttäytymisongelmiin yleensä johtavia tekijöitä – köyhyyttä, masennusta ja ennenaikaista syntymää – on vaikea kontrolloida, soveltuvin havainto on se, että ”häiriintyneesti säätyvillä” kaksivuotiailla on suurempi riski kasvaa kuusivuotiaiksi, joilla on vakavia käyttäytymisongelmia. Teoriassa sääntelemättömyys on asia, jonka vanhempi voisi havaita varhaisessa vaiheessa ja puuttua siihen terapian avulla ennen todellisen ongelman kehittymistä. Hankalinta on kuitenkin oppia tunnistamaan nämä varhaiset varoitusmerkit. ”Dyssäätely tarkoittaa, että lapsella on vaikeuksia hallita tunteitaan ja käyttäytymistään”, Gerstein selittää. ”Me mittasimme sitä tarkastelemalla… kuinka ärtyisä, negatiivinen ja impulsiivinen lapsi oli ja kuinka voimakkaasti ja usein hänellä oli näitä tunteita.”
Kaksivuotiaiden lasten vanhemmille näiden säätelyhäiriön merkkien tunnistaminen saattaa kuulostaa mahdottomalta. Eikö lähes jokaisella taaperolla ole vaikeuksia hallita tunteitaan? Gerstein neuvoo vanhempia mittaamaan lastensa käyttäytymistä suhteessa muihin lapsiin: ”Näyttääkö päiväkodissa tai leikkikentällä siltä, että heidän lapsensa hermostuu useammin ja voimakkaammin?”
Kun vanhempi on tunnistanut kaksivuotiaan käyttäytymisen säätelyhäiriöt, Gersteinin mukaan on paljon toivoa pitkäaikaisten käyttäytymisongelmien välttämiseksi – etenkin jos vanhemmat pyrkivät puuttumaan asiaan varhain. ”Voimme yrittää puuttua asiaan varhain ja ehkäistä käyttäytymisongelmia, jotka voivat sitten vaikuttaa kouluun, oppimiseen, ystävyyssuhteisiin ja ihmissuhteisiin”, hän sanoo. ”Voimme esimerkiksi yrittää kehittää pienten lasten kanssa tapoja käsitellä paremmin turhautumista ja pettymyksiä.”
Yksi varoitus on se, että tässä tutkimuksessa tarkasteltiin nimenomaan ennenaikaisia lapsia, joten voidaan kyseenalaistaa, ovatko tulokset siirrettävissä täysiaikaisiin vauvoihin. Gerstein kuitenkin epäilee aiempien töiden perusteella, että hänen havaintonsa pätevät yleisesti. ”Äidin masennus ja lapsen säätelyhäiriöt ovat yleisesti ottaen tärkeitä tekijöitä, joita on syytä tarkkailla kaikilla lapsilla, ei vain ennenaikaisesti syntyneillä”, hän sanoo. Tämä tutkimus vain viittaa siihen, että ennenaikaiset lapset ”saattavat olla vielä alttiimpia riskitekijöille, kuten äidin masennukselle, vanhemmuudelle, säätelyhäiriöille ja kotiympäristölle”, hän sanoo. ”Ennenaikaisuus voi toimia ikään kuin ylimääräisenä stressitekijänä, mikä tekee kaikista muista riskitekijöistä entistä tärkeämpiä.”
Ja sitten on vielä huoli siitä, että huolestuneet vanhemmat käyttävät tätä tutkimusta väärin ja tarttuvat jokaiseen väriliidulla tahriintuneeseen seinään kiistattomana todisteena siitä, että heidän lapsensa tulevat olemaan hirviöitä kuuden vuoden iässä. Gersteinilla on joitakin maanläheisiä neuvoja. ”Kauheat kaksoset ja kolmoset ovat saaneet nimensä syystä”, hän sanoo. ”Tutkimuksessamme havaittiin, että käyttäytymisongelmat lisääntyvät luonnostaan tuon iän tienoilla, ja meidän pitäisi odottaa sitä suurimmalta osalta lapsista”. Se on vain osa normaalia kehitysprosessia, kun lapset oppivat tutkimaan maailmaansa ja sen rajoja, mutta heiltä puuttuu vielä joitakin kielellisiä ja prosessointitaitoja, jotka helpottaisivat ymmärtämistä ja ymmärretyksi tulemista.”
”Suurin osa tutkimuksemme lapsista pärjäsi hyvin, mikä on todella rohkaisevaa.”
Vastaa