Filippiläisille 3:1-14,

Lopuksi, veljet, iloitkaa Herrassa. Samojen asioiden kirjoittaminen uudelleen ei ole minulle vaivaksi, ja se on turva teille. Varokaa koiria, varokaa pahoja työntekijöitä, varokaa väärää ympärileikkausta, sillä me olemme sitä oikeaa ympärileikkausta, jotka palvomme Jumalan Hengessä ja ylistämme Kristusta Jeesusta emmekä luota lihaan, vaikka minä itse saattaisin luottaa jopa lihaan. Jos joku muu tahtoo luottaa lihaan, niin minä paljon enemmän: kahdeksantena päivänä ympärileikattu, Israelin kansasta, Benjaminin sukukunnasta, heprealainen heprealainen, lain suhteen fariseus, kiivauden suhteen seurakunnan vainoaja, vanhurskauden suhteen, joka on laissa, nuhteettomaksi todettu.

Mutta kaikki, mikä on ollut minulle voitto, sen olen laskenut kadotukseksi Kristuksen tähden. Enemmänkin, minä lasken kaiken menetykseksi sen ylivertaisen arvon vuoksi, joka on sillä, että tunnen Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, jonka tähden olen kärsinyt kaiken menettämisen ja pidän niitä pelkkänä turhuutena, jotta voittaisin Kristuksen ja tulisin löydetyksi hänessä, minulla ei ole omaa, laista johtuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, joka tulee uskosta Kristukseen, se vanhurskaus, joka tulee Jumalalta uskon perusteella, jotta tuntisin hänet, hänen ylösnousemuksensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden, koska olen hänen kuolemansa kaltainen; jotta saavuttaisin ylösnousemuksen kuolleista.

Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen tai että olisin jo tullut täydelliseksi, vaan minä painostan, jotta voisin tarttua siihen, minkä vuoksi minutkin on tarttunut Kristukseen Jeesukseen. Veljet, en pidä itseäni vielä sen saavuttaneena, mutta yhden asian minä saavutan: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen kohti sitä, mikä on edessä, minä painun kohti päämäärää Jumalan ylöspäin suuntautuvan kutsun palkintoa varten Kristuksessa Jeesuksessa.”

Raamattu lupaa kärsimystä Jumalan kansalle

Keskitymme tässä sanomalähetyksessä tarpeeseen valmistautua kärsimykseen. Syynä tähän ei ole vain tuntemukseni siitä, että päivät ovat pahoja ja vanhurskauden tie kallis, vaan Raamatun lupaus siitä, että Jumalan kansa joutuu kärsimään.

Esimerkiksi Apostolien teot 14:22 kertoo Paavalin sanoneen kaikille nuorille seurakuntalaisilleen: ”Monen ahdingon kautta meidän on päästävä valtakuntaan.” Ja Jeesus sanoi: ”Jos he ovat vainonneet minua, niin he vainoavat sinuakin.” (Joh. 15:20). Ja Pietari sanoi: ”Älkää yllättykö teidän keskuudessanne olevasta tulisesta koettelemuksesta, joka tulee teidän päällenne koettelemukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa” (1. Piet. 4:12). Toisin sanoen se ei ole outoa; se on odotettavissa. Ja Paavali sanoi (2Tim. 3:12:ssa): ”Todellakin, kaikkia, jotka tahtovat elää hurskaasti Kristuksessa Jeesuksessa, tullaan vainoamaan.”

Minä pidän siis raamatullisena totuutena sitä, että mitä vakavammin pyrimme olemaan maan suola ja maailman valkeus ja tavoittamaan maailman tavoittamattomat kansat, paljastamaan pimeyden teot ja irrottamaan synnin ja Saatanan siteet, sitä enemmän tulemme kärsimään. Siksi meidän pitäisi valmistautua. Ja siksi saarnaan näinä viikkoina teksteistä, jotka auttavat meitä valmistautumaan.

Sanomat käsittelevät neljää tarkoitusta, joita Jumalalla on meidän kärsimyksellämme hänen palveluksessaan. Yksi on moraalinen tai hengellinen tarkoitus: kärsimyksellä me tulemme toivomaan täydellisemmin Jumalaan ja luotamme vähemmän maailman asioihin. Toiseksi on läheisyystarkoitus: opimme tuntemaan Kristuksen paremmin, kun jaamme hänen kärsimyksensä. Siihen keskitymme tänään.

Tarkoitus suurempi läheisyys Kristuksen kanssa

Jumala auttaa meitä valmistautumaan kärsimykseen opettamalla ja osoittamalla meille, että kärsimyksen kautta meidän on tarkoitus syventyä suhteessamme Kristukseen. Tunnet hänet paremmin, kun jaat hänen tuskansa. Ihmiset, jotka kirjoittavat syvällisimmin ja suloisimmin Kristuksen arvokkuudesta, ovat ihmisiä, jotka ovat kärsineet hänen kanssaan syvällisesti.

Kärsimys Jerry Bridgesin elämässä

Esimerkiksi Jerry Bridgesin kirja Luota Jumalaan silloinkin, kun elämä sattuu on syvällinen ja hyödyllinen kirja kärsimyksestä ja siitä, miten kärsimyksen kautta mennään syvälle Jumalan kanssa. Niinpä ei ole yllättävää kuulla, että kun hän oli 14-vuotias, hän kuuli äitinsä huutavan viereisessä huoneessa täysin odottamatta ja saapui paikalle nähdäkseen tämän vetävän viimeisen hengenvetonsa. Hänellä on myös fyysisiä vaivoja, jotka estävät häntä harrastamasta tavanomaista urheilua. Vain muutama vuosi sitten hänen vaimonsa kuoli syöpään.Jumalan palveleminen Navigaattoreissa ei ole säästänyt häntä tuskalta. Hän kirjoittaa syvällisesti kärsimyksestä, koska hän on mennyt syvälle Kristuksen kanssa kärsimykseen.

Kärsimys Horatius Bonarin elämässä

Yli sata vuotta sitten Horatius Bonar, skotlantilainen pastori ja virsinkirjoittaja, kirjoitti pienen kirjan nimeltä Night of Weeping,or, When God’s Children Suffer. Siinä hän sanoi, että hänen tavoitteensa oli ”palvella pyhiä … pyrkiä kantamaan heidän taakkansa, sitoa heidän haavansa ja kuivata ainakin osa heidän monista kyyneleistään”. Se on hellä, syvällinen ja viisas kirja. Niinpä ei ole yllättävää kuulla hänen sanovan,

Sen on kirjoittanut sellainen, joka pyrkii itse hyötymään koettelemuksesta ja vapisee, ettei se menisi ohi kuin tuuli kallion yli jättäen sen yhtä kovaksi kuin ennenkin; sellainen, joka kaikessa murheessa haluaisi lähestyä Jumalaa voidakseen tuntea Hänet paremmin ja joka ei ole haluton tunnustamaan, että hän tietää vielä vain vähän.

Bridges ja Bonar osoittavat meille, että kärsimys on tie syvälle Jumalan sydämeen. Jumalalla on erityisiä ilmestyksiä kirkkaudestaan kärsiviä lapsiaan varten.

Ijobin, Stefanuksen ja Pietarin sanat

Kuukausia kestäneen kärsimyksen jälkeen Job sanoo lopulta Jumalalle: ”Olin kuullut sinusta korvan kuulon kautta, mutta nyt silmäni näkee sinut” (Job42:5). Job oli ollut jumalaapelkäävä ja oikeamielinen, Jumalalle mieluinen mies, mutta ero sen välillä, mitä hän tiesi Jumalasta vaurauden aikana, ja sen välillä, mitä hän tiesi hänestä vastoinkäymisten kautta, oli ero kuulemisen ja näkemisen välillä.

Kun Stefanus pidätettiin ja asetettiin oikeudenkäyntiin uskonsa vuoksi, ja hän sai tilaisuuden saarnata, lopputulos oli se, että uskonnolliset johtohenkilöt raivostuivat ja jyrsivät hampaat irvessä hänelle. He olivat juuri aikeissa raahata hänet ulos kaupungista ja tappaa hänet. Juuri sillä hetkellä, Luukkaan mukaan, ”Stefanus oli täynnä Pyhää Henkeä ja katsoi taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella” (Ap. t. 7:55). Niille, jotka kärsivät Kristuksen kanssa, on valmisteltu erityinen ilmestys, erityinen intimiteetti.

Pietari ilmaisi asian näin: ”Jos teitä häpäistään Kristuksen nimen tähden, te olette siunattuja, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän yllänne” (1. Piet. 4:14). Toisin sanoen Jumala varaa Henkensä ja kirkkautensa erityisen tulemisen ja lepäämisen lapsiinsa, jotka kärsivät hänen nimensä tähden.

Kolme havaintoa tekstistä

Tämänpäiväisen sanoman pääpaino on siis tässä läheisyystekijässä kärsimyksessä. Yksi pyhien kärsimyksen tarkoituksista on se, että heidän suhteensa Jumalaan muuttuisi vähemmän muodolliseksi, vähemmän keinotekoiseksi ja vähemmän etäiseksi ja että siitä tulisi henkilökohtaisempi, todellisempi, intiimimpi, läheisempi ja syvempi.

Tekstissämme (Fil. 3:5-11) haluan meidän näkevän ainakin kolme asiaa:

  1. Ensiksi, Paavalin valmistautuminen kärsimykseen kääntämällä arvomaailmansa päinvastaiseksi;
  2. Toiseksi, Paavalin kokemus kärsimyksestä ja menetyksestä, joka oli hinta hänen tottelevaisuudestaan Kristukselle;
  3. Kolmanneksi, Paavalin päämäärä kaikessa tässä, nimittäin Kristuksen voittaminen: tuntea hänet ja olla hänessä ja seurustella hänen kanssaan läheisemmin ja todellisemmin kuin hän tunsi parhaiden ystäviensä Barnabaan ja Silaan kanssa.

Paavalin valmistautuminen kärsimykseen

Jakeissa 5 ja 6 Paavali luettelee ne erityispiirteet, joista hän nautti ennen kuin hänestä tuli kristitty. Hän ilmoittaa etnisen sukutaustansa Aabrahamin täysveriseksi lapseksi, heprealaiseksi heprealaiseksi. Tämä toi hänelle suuren hyödyn, suuren merkityksen ja varmuuden tunteen. Hän oli israelilainen. Sitten hän mainitsee kolme asiaa, jotka menevät suoraan Paavalin elämän ytimeen ennen kuin hänestä tuli kristitty (jakeen 5 lopussa): ”

Paavalin arvot ennen kuin hän tapasi Kristuksen

Tällaista oli Paavalin elämä. Tämä oli se, mikä antoi hänelle tarkoituksen ja merkityksen. Tämä oli hänen voittonsa, hänen onnensa, hänen ilonsa. Eri tavalla eri ihmisille – ja Paavalin arvoihin kuului se, että hän kuului lainvalvojien, fariseusten, ylempään joukkoon ja että hän oli heidän joukossaan niin innokas, että hän johti Jumalan vihollisten, Jeesuksen seurakunnan, vainoamista, ja että hän noudatti lakia tunnollisesti. Hän sai iskuja kuulumisesta, hän sai iskuja erinomaisuudesta, hän sai iskuja Jumalalta – tai niin hän luuli – nuhteettomasta lainkuuliaisuudestaan.

Ja sitten hän tapasi Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, Damaskoksen tiellä. Kristus kertoi hänelle, kuinka paljon hän joutuisi kärsimään(Apt.9:16). Ja Paavali valmistautui.

Paavali laski aiemmat arvonsa tappioksi

Tapa, jolla hän valmistautui, kuvataan jakeessa 7. ”Mutta kaiken, mikä oli minulle voitto, olen laskenut menetykseksi Kristuksen tähden.” Paavali tarkastelee asemaansa uskonnollisen yhteiskunnan ylemmässä porukassa, fariseusten joukossa; hän tarkastelee sitä kunniaa, että hän oli tuon ryhmän huipulla kaikkine iskuineen ja suosionosoituksineen; hän tarkastelee lakien noudattamisen ankaruutta ja moraalisen ylpeyden tunnetta, josta hän nautti; ja hän valmistautuu kärsimään ottamalla koko maailmansa päälaelleen ja kääntämällä sen ylösalaisin, kääntämällä arvomaailmansa päinvastaisiksi: ”Mitä minulle on ollut voitto, sen olen pitänyt menetyksenä”.”

Ennen kuin hänestä tuli kristitty, hänellä oli tilikirja, jossa oli kaksi saraketta: toisessa luki voitot ja toisessa tappiot. Voiton puolella oli jakeissa 5-6 mainittu inhimillinen kunnia. Tappiopuolella oli kauhea mahdollisuus, että tämä Jeesus-liike saattaisi riistäytyä käsistä ja Jeesus osoittautua todelliseksi ja voittaa päivän. Kun Paavali tapasi elävän Kristuksen Damaskoksen tiellä, hän otti ison punaisen kynän ja kirjoitti voitot-sarakkeeseensa suurilla punaisilla kirjaimilla ”HÄVIÖ”. Ja hän kirjoitti suurilla punaisilla kirjaimilla ”VOITTO” tappiosarakkeeseen, jossa oli vain yksi nimi: Kristus.

Ja mitä enemmän Paavali ajatteli elämän suhteellista arvoa maailmassa ja Kristuksen suuruutta, sitä enemmän hän siirtyi jakeissa 5-6 mainittujen muutamien asioiden ulkopuolelle ja laittoi kaiken muun paitsi Kristuksen ensimmäiseen sarakkeeseen. Jakeessa 8 sanotaan: ”Enemmänkin, minä pidän kaikkia asioita menetyksinä, kun otetaan huomioon Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen ylenpalttinen arvo.” Hän aloitti laskemalla arvokkaimmat saavutuksensa menetykseksi, ja hän lopetti laskemalla kaiken menetykseksi, paitsi Kristuksen.

Normaali kristillisyys

Tätähän se merkitsi Paavalille tulla kristityksi. Ja jottei kukaan meistä luule, että hän oli ainutlaatuinen tai erikoinen, huomaa, että jakeessa17 hän sanoo täydellä apostolisella auktoriteetillaan: ”Veljet, liittykää seuraamaan minun esimerkkiäni.” Tämä on normaalia kristillisyyttä.

Paavali osoittaa tässä, miten Jeesuksen opetusta on elettävä. Esimerkiksi Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre, jonka ihminen löysi ja kätki; ja ilosta siitä hän menee ja myy kaiken, mitä hänellä on, ja ostaa tuon pellon” (Matt. 13:44). Kristityksi tuleminen merkitsee sen löytämistä, että Kristus (Kuningas) on pyhän ilon aarrearkku, ja sen kirjoittamista ”HUKKAA” kaikki muu maailmassa saadakseen hänet. ”Hän luopui kaikesta, mitä hänellä oli, ostaakseen tuon pellon.”

Tai taas Luuk. 14:33:ssa Jeesus sanoi: ”Kukaan teistä ei voi olla minun opetuslapseni, joka ei jätä kaikkea omaisuuttaan.” Toisin sanoen, Jeesuksen opetuslapseksi tuleminen tarkoittaa sitä, että kirjoitat ”LOSS” suurilla punaisilla kirjaimilla kaiken omaisuutesi päälle – ja kaiken muun, mitä tämä maailma tarjoaa.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Minusta se tarkoittaa neljää asiaa:

  1. Se tarkoittaa, että aina kun minua pyydetään valitsemaan jonkin tämän maailman asian ja Kristuksen välillä, valitsen Kristuksen.
  2. Se tarkoittaa, että suhtaudun tämän maailman asioihin tavoilla, jotka tuovat minut lähemmäs Kristusta, niin että saan enemmän Kristusta ja nautin enemmän hänestä käyttämällä maailmaa.
  3. Se tarkoittaa, että tulen aina suhtautumaan tämän maailman asioihin tavoilla, jotka osoittavat, etteivät ne ole aarteeni, vaan pikemminkin osoittavat, että Kristus on aarteeni.
  4. Se tarkoittaa, että jos menetän jotakin tai kaikki asiat, joita tämä maailma voi tarjota, en menetä iloani, aarrettani tai elämääni, koska Kristus on kaikki.

Se oli siis se laskutoimitus, jonka Paavali suoritti sielussaan (vrt. jakeet 8): ”Minä lasken kaiken menetykseksi sen ylivertaisen arvon vuoksi, että tunnen Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani.” Kristus on kaikki ja kaikki muu on menetystä.

Miksi tämä on tapa valmistautua kärsimykseen?

Pysähtykäämme nyt hetkeksi taka-alalle ja ottakaamme suuntaa. Käsittelen edelleen ensimmäistä kohtaa; nimittäin sitä, että tämä on Paavalin tapa valmistautua kärsimykseen. Miksi sanon niin? Miksi kristityksi tuleminen ja ”LOSS”-kirjoitus kaikkeen muuhun elämässäsi paitsi Kristukseen on tapa valmistautua kärsimään?

Vastaus on, että kärsimys ei ole mitään muuta kuin niiden huonojen tai hyvien asioiden pois ottamista, joita maailma tarjoaa iloksemme – maine, arvostus vertaistensa keskuudessa, työpaikka, raha, aviopuoliso, seksielämä, lapset, ystävät, terveys, voima, näkö, kuulo, menestys jne. Kun nämä asiat viedään pois (väkisin, olosuhteiden pakosta tai vapaaehtoisesti), me kärsimme. Mutta jos olemme seuranneet Paavalia ja Jeesuksen opetusta ja olemme jo laskeneet ne menetyksiksi Kristuksen saamisen ylivertaisen arvon vuoksi, silloin olemme valmiita kärsimään.

Jos kristityksi tullessasi kirjoitat ison punaisen ”MENETYS”-kirjaimen kaikkiin maailman asioihin Kristusta lukuun ottamatta, silloin kun Kristus kutsuu sinua luopumaan joistakin noista asioista, se ei ole outoa tai odottamatonta. Kipu ja suru voivat olla suuria. Kyyneleet voivat olla monet, kuten ne olivat Jeesuksella Getsemanessa. Mutta me olemme valmistautuneet. Tiedämme, että Kristuksen arvo ylittää kaiken sen, mitä maailma voi tarjota, ja että menettäessämme ne saamme enemmän Kristusta.

Paavalin kokemus kärsimyksestä

Jakeen 8 jälkipuoliskolla Paavali siirtyy siis kärsimykseen valmistautumisesta varsinaiseen kärsimykseen. Hän siirtyy jakeen 8 ensimmäisen puoliskon kaiken laskemisesta menetykseksi jakeen 8 toisella puoliskolla todelliseen kaiken menettämisen kärsimiseen. ” … jonka tähden minä olen kärsinyt kaiken menetyksen ja pidän sitä turhana, jotta saisin Kristuksen.” Näemme tämän ensi viikolla: Paavali oli kokenut niin paljon todellista menetystä silloisista maailman tavanomaisista eduista ja mukavuuksista, että hän saattoi sanoa, että hän ei vain laskenut asioita menetykseksi; hän kärsi menetystä. Hän oli valmistautunut kääntämällä arvomaailmansa ylösalaisin, ja nyt häntä koeteltiin. Arvostiko hän Kristusta yli kaiken?

Paavalin päämäärä (ja Jumalan tarkoitus) kärsimyksessä

Sallikaa minun siis päättää puheenvuoroni kiinnittämällä huomiomme Paavalin päämäärään jaJumalan tarkoitukseen tässä kärsimyksessä. Miksi Jumala määräsi ja Paavali hyväksyi ne menetykset, joita kristittynä oleminen hänelle merkitsi?

Paavali antaa vastauksen yhä uudestaan ja uudestaan näissä jakeissa, jotta emme voi olla ymmärtämättä asiaa. Hän ei ole passiivinen tässä kärsivässä menetyksessä. Hän on tarkoituksellinen. Ja hänen tarkoituksensa on saada Kristus.”

  • Seuraamus 7: ”Minä pidän niitä menetyksenä Kristuksen tähden.”
  • Seuraamus 8a: ”Minä pidän kaikkea menetyksenä Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen ylenpalttisen arvon tähden.”
  • Seuraamus 8b: ”Hänen tähtensä olen kärsinyt kaiken menetyksen.”
  • Jake 8c: ”Ja minä pidän niitä pelkkänä turhuutena voittaakseni Kristuksen…. ”
  • Jake 9: ” …ja että minut löydettäisiin hänessä… ”
  • Jakeet 10a: (antaa edelleen tavoitteensa hyväksyä kaiken menettäminen) ” . . . että minä tuntisin hänet”
  • Jakeet 10b-11: (sen jälkeen neljä tarkennusta siitä, mitä Kristuksen tunteminen tarkoittaa)
    2. . . hänen ylösnousemuksensa voiman”; ja
    3. ”hänen kärsimystensä osallisuuden”;
    4. ”hänen kuolemansa kaltaiseksi tuleminen”;
    5. ”jotta saavuttaisin ylösnousemuksen kuolleista”.”

Toisin sanoen se, mikä kannattelee Paavalia kärsiessään kaiken menettämistä, on luottamus siihen, että menettäessään kallisarvoisia asioita maailmassa hän saa jotain vielä kallisarvoisempaa: Kristuksen.

Ja kaksi kertaa tuota saamista kutsutaan tuntemiseksi – jae 8a: ” …ottaen huomioon Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen ylenpalttisen arvon.” Jae 10: ”Että minä tuntisin hänet”. Tämä on läheisyystekijä insuffering. Haluammeko tuntea hänet? Haluammeko olla hänen kanssaan henkilökohtaisempia ja syvällisempiä ja aidompia ja läheisempiä – niin paljon, että laskemme kaiken menetykseksi saadaksemme tämän kaikkein suurimman aarteen?

Jos haluamme, olemme valmiita kärsimään. Jos emme, se yllättää meidät ja me kapinoimme. Avatkoon Herra silmämme Kristuksen tuntemisen ylivertaiselle arvolle!