Yksi merkittävimmistä kehityskuluista monilla iäkkäillä on paranoidisen mielentilan puhkeaminen, jossa esiintyy harhaluuloja ja hallusinaatioita. Esimerkkinä lieviä oireita, kuten hoitajan syyttäminen lompakon varastamisesta, vaikka todellisuudessa lompakko oli todellisuudessa kadonnut, tai vakavampia tilanteita, kuten kun vanhus näkee jonkun kävelevän huoneessaan yöllä ja luulee, että tunkeilija on siellä satuttamassa häntä.
Nämä olisivat vainoharhaisuudesta kärsivän vanhuksen tunnusmerkkejä, mikä oli tietysti hallusinaatio. Vaikka tämäntyyppinen käyttäytyminen voi olla meille pelottavaa, sen vaarallisuus piilee lähinnä yksilön toteuttamassa toiminnassa eikä liity aiheutettuun henkiseen ahdistukseen. Vaarallisuudesta riippumatta olisi kuitenkin tutkittava tällaisen käyttäytymisen syitä ja tietysti näiden ongelmien hoitoa.
Käyttäytyminen vanhuksen kanssa, joka kokee jonkinlaista vainoharhaisuutta, voi olla lievästi sanottuna haastavaa. Kun vainoharhaisuuden syy on kuitenkin eristetty, hoito voi olla tehokasta.
Joitakin vainoharhaisen käyttäytymisen syitä ja hoitomuotoja ovat esimerkiksi:
– Vanhus luulee, että ihmiset puhuvat hänestä hänen selkänsä takana – lääkäri voi ensin tarkastaa hänen kuulonsa varmistaakseen, ettei sillä alueella ole
ongelmia.
– Vanhus vannoo näkevänsä ihmisiä, joita ei olekaan siellä – lääkäri voi haluta antaa rauhoittavaa lääkettä vähentääkseen hänen
ahdistustaan.
– Vanhus on vainoharhainen raha-asioidensa suhteen – perhe voi haluta johdonmukaisesti selvittää vanhuksen taloudellista tilannetta ja pyytää luotettavaa
neuvonantajaa antamaan faktoja.
– Vanhus on vakuuttunut siitä, että hänen perheensä ei enää rakasta häntä, koska he eivät tule käymään silloin, kun vanhuksen mielestä heidän
pitäisi – perheen on pysyttävä rauhallisena tarjotessaan tilanteen todellisuutta.
Esimerkkejä on lukuisia, ja ne voivat olla yhtä erilaisia kuin vanhus itse, mutta yksi asia on kuitenkin johdonmukainen – monet vanhukset reagoivat hoitoon. Perheenjäsenten on tärkeää olla kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä, ottaa mukaan muita ammattilaisia auttamaan diagnoosin ja hoidon tekemisessä sekä tarkkailla jatkuvasti vanhuksen käyttäytymistä ja sen mahdollisia syitä.
Yksinkertainen, mutta yleinen esimerkki on naisen virtsatieinfektio (esiintyy usein sairaalahoidon jälkeen). Iäkäs potilas saattaa lyhyen sairaalahoidon jälkeen, jossa käytettiin katetria, alkaa osoittaa merkkejä lisääntyneestä sekavuudesta. Perheenjäsenet saattavat olla huolissaan vanhuksen käyttäytymisestä, mutta eivät pysty määrittämään diagnoosia tai syytä, joten he leimaavat käyttäytymisen joko vainoharhaiseksi tai jopa Alzheimerin taudin alkavaksi. Hieman tarkemman selvitystyön, lääkärikäynnin ja verikokeiden avulla he kuitenkin huomaavat, että hänellä on virtsatietulehdus, joka voi aiheuttaa lisääntynyttä sekavuutta.
Pointti tässä, kuten usein, on olla valppaana ja tietoinen vanhuksen nykytilasta. Vertailujen tekeminen päivästä toiseen sen määrittämiseksi, mihin suuntaan käyttäytyminen on menossa, tekee päätöksistäsi tehokkaasti ennakoivia (eikä reaktiivisia).
Älä anna pienten muutosten käyttäytymisessä jäädä huomaamatta, sillä ne saattavat johtaa ajan mittaan tiettyihin vainoharhaisiin käyttäytymismalleihin. Pyydä apua ammattilaisilta ja niiltä, jotka ovat useimmiten vanhuksen läheisyydessä, jotta he voivat antaa palautetta häiritsevän käyttäytymisen ajoituksesta ja asteesta. Vainoharhaisuutta voidaan hallita.
Vastaa