Septumin pienennyshoitoa tarjoavissa keskuksissa suoritettiin vain vähän septumin myektomia- ja alkoholiseptin ablaatiotoimenpiteitä hypertrofista kardiomyopatiaa sairastavilla potilailla yhdysvaltalaisista sairaaloista tehdyn retrospektiivisen, sairaalahoidossa olevien potilaiden tietokanta-analyysin mukaan.

Tutkijat havaitsivat myös, että septumimyektomian vähäinen määrä oli yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen, pidempään sairaalassaoloaikaan ja korkeampiin kustannuksiin.

Johtava tutkija lääketieteen tohtori Luke K. Kim Weill Cornell Medical Collegesta ja Presbyterianin sairaalasta New Yorkissa ja kollegat julkaisivat tuloksensa JAMA Cardiology -lehdessä verkossa 27. huhtikuuta.

Tutkijat totesivat, että yli 700 000:lla ihmisellä Yhdysvalloissa on hypertrofinen kardiomyopatia. He lisäsivät, että kirurginen septumin myektomia ja alkoholiseptin ablaatio auttavat lievittämään vasemman kammion ulosvirtauskanavan tukkeutumista potilailla, joilla on hypertrofinen kardiomyopatia.

American College of Cardiologyn ja American Heart Associationin ohjeissa suositellaan, että vain kokeneet operaattorit, jotka ovat mukana erityisissä hypertrofisen kardiomyopatian kliinisissä ohjelmissa, suorittavat septumin pienennyshoitoa.

Tätä analyysia varten tutkijat saivat tiedot Agency for Healthcare Research and Quality Healthcare Cost and Utilization Project Nationwide Inpatient Sample (NIS) -tiedostoista tammikuulta. 1.1.2003-31.12.2011.

Tutkijat löysivät yli 71 miljoonasta tarkastetusta kotiutustiedostosta 11 248 potilasta, joille tehtiin septumin pienentämistoimenpiteitä, joista 56,8 prosentille tehtiin septumimyektomia ja 43,2 prosentille alkoholin aiheuttama septumablaatio.

Vuosien 2003 ja 2011 välisenä aikana vuotuinen septumimyektomiaprosentti laski 24,5 prosenttia 2,00:sta toimenpiteestä miljoonaa asukasta vuodessa 1,51:een toimenpiteeseen miljoonaa asukasta vuodessa. Samana ajanjaksona alkoholiseptin ablaation vuotuinen määrä kasvoi 56,2 prosenttia 1,60 toimenpiteestä miljoonaa ihmistä kohti vuodessa 2,49 toimenpiteeseen miljoonaa aikuista kohti vuodessa.

Tutkijoiden mukaan toimenpiteiden kokonaismäärän suuntaukset eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä.

Septumimyektomian ja alkoholiseptin ablaation tapausten mediaanilukumäärät olivat 1,0 ja 0,7 tapausta vuodessa laitosta kohti. Lisäksi 59,9 prosenttia laitoksista suoritti 10 tai vähemmän septumimyektomiatoimenpiteitä tutkimusjakson aikana ja 66,9 prosenttia suoritti 10 tai vähemmän alkoholiseptumablaatiotoimenpiteitä.

Tutkijoiden mukaan sairaalakuoleman, pysyvän sydämentahdistimen tarpeen ja verenvuotokomplikaatioiden ilmaantuvuus septumyektomian jälkeen oli vähäisempää suurempivolyymisissa keskuksissa. Myös kuoleman ja akuutin munuaisten vajaatoiminnan ilmaantuvuus alkoholiseptin ablaation jälkeen oli alhaisempi suuremman volyymin keskuksissa.

He lisäsivät, että septumimyektomian volyymin alimpaan tertiiliin kuuluvat sairaalat olivat itsenäinen sairaalassa tapahtuvan kokonaiskuolleisuuden ja verenvuodon ennustaja. Se, että sairaala kuului alkoholin septumablaatiovolyymin alimpaan tertiiliin, ei kuitenkaan liittynyt itsenäisesti lisääntyneeseen riskiin toimenpiteen jälkeisiin haittatapahtumiin.

Tutkijat mainitsivat muutamia tutkimuksen rajoituksia, muun muassa sen, että he eivät voineet ottaa huomioon mittaamattomia sekoittavia tekijöitä, kuten jo olemassa olevia johtumishäiriöitä, anatomisia poikkeavuuksia ja nykyisiä lääkkeitä. He lisäsivät, että heidän tarkoituksenaan ei ollut verrata septumimyektomian ja alkoholin septumablaation turvallisuutta ja tehoa.

Tietokantaan sisältyi lisäksi vain sairaalassa saadut tulokset, joten tutkijoilla ei ollut pääsyä 30 vuorokauden tai pitkän aikavälin hemodynaamisiin ja kliinisiin tuloksiin tai lisähoitojaksojen tai -toimenpiteiden tarpeeseen.

”Tarvitaan enemmän ponnisteluja, jotta voidaan rohkaista potilaiden lähettämistä suuren volyymin osaamiskeskuksiin, joissa he voivat saada septumin pienentämishoitoa ohjeiden mukaisesti”, tutkijat kirjoittivat.