Utopian määritelmä

Kirjallisuuden termi utopia tarkoittaa illusorista paikkaa, joka projisoi lukijalle käsityksen täydellisestä yhteiskunnasta. ”Täydellinen yhteiskunta” viittaa tässä aineellisessa maailmassa saavutettuihin ihanneolosuhteisiin, toisin kuin kristinuskon tai muiden uskontojen tuonpuoleisen elämän odotettu idealismi. Lisäksi tällaisissa utopioissa hallitsevat kansalaiset ovat täydellisen moraalikoodin kantajia, tai ainakin jokaista moraalikoodin rikkojaa rangaistaan ankarasti. Utooppinen yhteiskunta on sellainen, jossa kaikki yhteiskunnalliset epäkohdat on parannettu.

Utopia ja heterotopia

Tärkeä ero, jota on syytä arvostaa, on kuvitteellisen utopian ja elävän heterotopian välinen ero. Termejä ei kuitenkaan pidä käsitellä toistensa vastakohtina. Ne merkitsevät keskitien kokemusta, jonka instanssit ovat sekä todellisia että epätodellisia. Useimmat Foucault’n heterotopioista antamat esimerkit sisältävät useita utopistisia piirteitä. Näiden kahden käsitteen välinen suhde on kuitenkin yleensä jätetty huomiotta heterotopian tulkinnassa.

Kuvaus utopistisesta kirjallisuudesta

Utopistisena kirjallisuutena pidetään teosta, joka käsittelee täydellisen yhteiskunnan kuvausta fyysisessä maailmassa, vastakohtana tuonpuoleisen täydellisyydelle. Utopiaromaanien alkuperäiset motiivit olivat poliittisia, yhteiskunnallisia ja filosofisia. Platonin noin 380 eaa. kirjoitettua Tasavaltaa pidetään yleensä historian ensimmäisenä esimerkkinä utopiasta.

Joitakin jälkiä utopistisista elementeistä löytyy Arthurin kirjallisuudesta – kuningas Arthurin hovin Camelotin ihannoinnissa – mutta keskiaikaisten runoilijoiden noudattamaan suuntaukseen kuului mielikuvituksellisen menneisyyden romantisoiminen pikemminkin kuin hypoteettisten utopioiden käyttäminen poliittisten instituutioiden kritisoimiseksi ja vaihtoehtojen ehdottamiseksi. Vasta Sir Thomas Moren vuonna 1516 kirjoittaman Utopia-kirjan myötä utopian käsite ilmeni käytännössä, ja hänen mielikuvituskuningaskunnalleen antamastaan nimestä tuli kirjallisuuden lajityypin uusi nimi.

Utopia-esimerkeissä on yhteisiä piirteitä, joihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

  • Seikkaperäinen kuvaus maantieteellisestä maisemasta, jonka usein antavat alueelta kotoisin olevat oppaat.
  • Tarinan kertoja tai päähenkilö on utopistisen yhteiskunnan ulkopuolinen.
  • Hän suhtautuu hyvin epäilevästi yhteiskunnan nykyaikaisiin poliittisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin tai eettisiin ongelmiin.

Yksi yleisimmistä utopiamalleihin liittyvistä väärinkäsityksistä on se, että niiden tarkoituksena on projisoida parempaa elämäntapaa. Päinvastoin, tällaisen kirjallisuuden tarkoituksena on auttaa lukijaa hahmottamaan tällaiseen poliittiseen kehykseen juurtuneita ongelmia, paradokseja tai vikoja.

Esimerkkejä utopiasta kirjallisuudessa

Jäljempänä siteeratut esimerkit kuvaavat erilaisia skenaarioita utopiasta:

  1. Johannes Valentinus Andreae, 1619
  2. Christianopoliksen tasavallan kuvaus, 1619
  3. Tommaso Campanella, 1602
  4. Francis Bacon, 1627
  5. Uusi Atlantis, 1627
  6. Nova Solyma, ihannekaupunki, kirjoittanut Samuel Gott, noin 1649
  7. Vapauden laki lavalla, kirjoittanut Gerrard Winstanley, 1652
  8. Katse taaksepäin, kirjoittanut Edward Bellamy, 1888
  9. Uutisia ei mistään, kirjoittanut William Morris, 1890
  10. Freeland: A Social Anticipation, Theodor Hertzka, 1891
  11. A Modern Utopia, by H. G. Wells, 1905

Utopian funktio

Aikojen saatossa utopian käsitteen kiteyttävä visio on kokenut radikaaleja muutoksia. Sotien, kirkon uudistuksen, vallankumouksen ja taloudellisten muutosten kaltaiset tapahtumat ovat myötävaikuttaneet uudenlaisen utopian rakentumiseen.

Termi utopia muotoili uusia muotoja ja uusia etuliitteitä, ja kullakin tyypillä oli oma funktionsa ja oma käyttötarkoituksensa. Niitä käytetään yleensä keinona rakentaa lukijan mielessä järjestäytynyt yhteiskunta. Kirjoittaja käyttää tätä välinettä korostaakseen olemassa olevassa poliittisessa ja oikeudellisessa kehyksessä vallitsevia ristiriitaisuuksia.

Utooppinen yhteiskunta muotoillaan siten, että lukijalle esitetään ajatus ihanteellisesta yhteiskuntapoliittisesta kulttuurista. Kirjoittaja esittää yleisölleen utopian avulla vakioesimerkin sosiaalisesti ja moraalisesti sopivasta yhteiskunnasta saadakseen heidät tajuamaan olemassa olevan yhteiskuntakehyksensä erilaiset puutteet.

Utopia on väline, jolla paljastetaan olemassa olevassa poliittisessa rakenteessa vallitsevat puutteet. Lisäksi työkalua ovat käyttäneet laajalti kirjailijat, joiden tarkoituksena on ollut vaikuttaa lukijoiden omatuntoon. Kirjailija käyttää utopiaa piirtääkseen maisemallisen kuvan lukijan silmiin ja yrittäessään saada hänet ymmärtämään täysin ne erilaiset eriävät tekijät, jotka vaikuttavat nykyisen yhteiskunnan puutteisiin. Se käsittelee vakiomuotoisen sosiopoliittisen yhteiskunnan rakentamista lukijan mieleen kritisoidakseen vallitsevia oikeudellisia normeja.