JÄRJESTELMÄN SUUNNITTELU JA TULOKSET SEURAAVAN KOKEELLISEN TUTKIMUKSEN TULOKSET Jakaantuvat viiteen alajaksoon. Aluksi kuvataan virtuaalisen ANC-kuulokkeen järjestelmäsuunnittelu. Sen jälkeen tarkastellaan kalvon sijaintia parhaan ohjaustehon saavuttamiseksi. Kolmanneksi määritetään ANC-suorituskyky laajakaistaisen harmaan kohinan läsnä ollessa järjestelmällä, joka on toteutettu pään ja vartalon simulaattorilla (HATS). Lopuksi järjestelmän suorituskykyä arvioidaan erilaisilla syntetisoiduilla ympäristön melusignaaleilla. Lopuksi käytetään yksinkertaista mittauspaikan seurantajärjestelmää, joka mahdollistaa käyttäjän pään väistämättömän liikkeen sietämisen.
Virtuaalisen ANC-kuulokejärjestelmän suunnittelu
Kuvassa 1a esitetään kaaviokuva ehdotetuista järjestelmäkomponenteista ja niiden järjestelystä. Käyttäjän pään taakse on sijoitettu kaksi toissijaista kaiutinta (kuten ne olisivat, jos ne olisi integroitu niskatukeen), yksi kummallekin puolelle, jotta ympäröivästä ympäristöstä tuleva ensisijainen ääni voidaan ohjata kummankin korvan kohdalla ja siten sijoittaa käyttäjä hiljaisempaan ympäristöön. LDV:tä käytetään akustisen signaalin määrittämiseen korvakäytävän suulla mittaamalla lähellä sijaitsevan pienen, kevyen ja heijastavan kalvopoimurin pintavärähtelyä. Vaikka kuvassa 1a näkyy kaksi sisään tulevaa lasersädettä, yksi kumpaankin korvaan, tässä tarkastellaan ja kuvataan yhden korvan ratkaisua lyhyyden ja selkeyden vuoksi, mutta ei kuitenkaan menetetä yleisyyttä kahden korvan vastaavan ratkaisun osalta.
Virtuaalinen ANC-kuuloke. (a) Kumpaankin korvaan muodostetaan hiljainen vyöhyke käyttämällä lähellä sijaitsevaa toissijaista kaiutinparia äänen vähentämiseksi korvassa, ja tarvittava virhesignaali määritetään lähellä korvakäytävää sijaitsevan pienen kalvopoimijan värähtelyn LDV-mittauksesta. Käyttäjän liikkeet otetaan huomioon kamerapohjaisella seurantajärjestelmällä, joka ohjaa aktiivisesti galvanometriohjattuja peilejä lasersäteen ohjaamiseksi ja sen aseman säilyttämiseksi kalvolla. (b) Toissijaisten kaiuttimien sijainnit. Kukin toissijainen kaiutin tuottaa meluntorjuntasignaaleja ANC-ohjaimen (ei kuvassa) kautta.
ANC-järjestelmissä hiljainen vyöhyke määritellään alueeksi, jolla saavutetaan yli 10 dB:n äänenvaimennus, ja vyöhykkeen koko on noin kymmenesosa diffuusin äänikentän äänen aallonpituudesta4. Kun kalvo sijoitetaan lähelle korvakäytävää, sen ympärille voidaan luoda tällainen hiljainen vyöhyke, jolloin tärykalvoon (tärykalvoon) etenevä ääni vähenee. Tässä esitetyt kaksi toissijaista kaiutinta sijoitettiin 0,44 metrin etäisyydelle toisistaan 45 asteen atsimuuttikulmaan käyttäjään päin, kuten kuvassa 1b on esitetty. Säädin käyttää LDV:ltä saatua kalvon pintavärähtelynopeutta adaptiivisen säädön virhesignaalina, jonka yksityiskohdat löytyvät alaluvusta Menetelmät – Melunhallinta-algoritmi.
Normaalit päänliikkeet voidaan ottaa huomioon suhteellisen suoraviivaisella kameraan perustuvalla seurantajärjestelmällä, joka on hahmoteltu kuvassa 1 a ja joka ohjaa aktiivisesti paria ortogonaalista galvanometri-ohjattua peiliä pitääkseen lasersäteen osumisen kalvon keskipisteen kohdalla. Soveltamalla räätälöityä kuvankäsittelyalgoritmia LDV voi siten saada akustisen virhesignaalin etänä reaaliajassa.
Koejärjestely on esitetty kuvassa 2a. Koe suoritettiin hiljaisessa huoneessa, jonka taustaäänenpainetaso oli 38,5 dBA (A-painotettu SPL, dB re. 20 μPa). Pää- ja vartalosimulaattoria (HATS; Brüel and Kjær Type 4128-C), jossa oli oikean ja vasemman korvan simulaattorit, käytettiin mittaamaan käyttäjän korvien tärykalvoihin kohdistuvaa ääntä. Kuvassa 2b esitetään tässä järjestelmässä käytetyn kalvopoimurin rakenne ja kokoonpano. Vastaanotin koostuu palasta heijastavaa kalvoa (3 M-Scotchlite Sheeting 761027), jonka paksuus on 0,1 mm ja joka on pingotettu ja kiinnitetty lyhyeen suljettuun polymeeriseen sylinterimäiseen putkeen, jonka halkaisija on 9,2 mm, syvyys 4,6 mm ja massa noin 0,2 g. Tuloksena syntynyt yhdistelmä on siis kooltaan ja massaltaan niin vähän invasiivinen kuin käytännössä on mahdollista. Kalvoa käytettiin kalvona, jotta takaisinsironneen optisen signaalin määrä suhteessa saapuvaan lasersäteeseen olisi mahdollisimman suuri riippumatta siitä, että säde ei osu normaaliin suuntaan, mikä on eduksi, kun pää liikkuu väistämättä. Kalvo toimii samalla tavalla kuin mikrofonin kalvo, joka muuntaa akustisen paineen aiheuttaman mekaanisen värähtelyn lopulta sähköiseksi signaaliksi. Tässä tapauksessa kalvon sisällä ei kuitenkaan ole elektronisia komponentteja (esim. esivahvistin, joka käsittelee mitattua signaalia) eikä signaalin siirtoon tarvita johtoja. Sen sijaan signaalin käsittely ja muuntaminen suoritetaan LDV:n optoelektroniikassa etänä. Heijastinmateriaalin ja kalvopoimijan taajuusvasteen yksityiskohtaiset parametrit on määritetty, ja ne löytyvät täydentävästä kuvasta S1 ja täydentävästä taulukosta S1.
Kokeellinen asetelma paikallaan seisovaa HATSia varten. (a) HATSin taakse sijoitettiin kaksi toissijaista kaiutinta äänenohjausta varten. Useita ensisijaisia kaiuttimia (kuvassa kolme) sijoitettiin mielivaltaisesti simuloimaan eri suunnista tulevaa ei-toivottua ääntä. LDV:n anturilasersäde suunnattiin kohti korvan kalvoa. (b) Kalvo asetettiin lähelle HATSin vasemman synteettisen korvan korvakäytävää. LDV määrittää etäyhteydellä kalvon pintanopeuden ANC-säätimen virhesignaaliksi.
Tiedonkeruujärjestelmä on ehdotetussa järjestelyssä etäyhteydellä yhdessä LDV:n kanssa. LDV:n (Polytec PDV-100) mitattavissa oleva taajuusalue on 20 Hz-22 kHz. LDV oli asennettu jalustalle, joka oli tärinäeristetty HATSista ja kaiuttimista (Genelec 8010A). ANC-ohjaimen (Antysound TigerANC WIFI-Q) näytteenottotaajuus asetettiin 32 kHz:iin, ja suodattimen pituudet sekä ensisijaiselle että toissijaiselle reitille asetettiin 1024 tapsiin. On huomattava, että adaptiivinen ohjausalgoritmi otti yksinkertaisesti suoraan mitatun kalvonopeussignaalin ja yritti minimoida sen. Vaikka nopeussignaali voitaisiin mahdollisesti muuntaa äänenpaineeksi jollakin tavalla, se ei ollut välttämätöntä – lopputulos olisi sama riippumatta siitä, olisiko kyseessä raakasignaali vai jokin sen johdannainen.
Kalvopoimurin optimaalinen sijoittelu
Vaikka oli ilmeistä sijoittaa kalvopoimuri mahdollisimman lähelle korvakäytävää, ei ole heti selvää, mikä tai mitkä sijainnit olivat toteuttamiskelpoisempia/optimaalisempia ja millainen ANC-suorituskyky kullakin sijainnilla voisi olla. Kuvassa 3 on esitetty neljä mahdollista sijaintia, joissa sijainti nro 1 on korvalehden etuosan lovessa, sijainti nro 2 on traguksessa, sijainti nro 3 on cavum conchassa ja sijainti nro 4 on lobuluksessa. Kokeet suoritettiin HATSin vasemmassa synteettisessä korvassa. Ensisijaisena lähteenä käytetään vain yhtä kaiutinta, joka sijaitsee 0,6 metrin päässä suoraan HATSin takana. Ensisijainen lähdesignaali oli laajakaistainen harmaa kohina, jossa oli räätälöity Fletcher-Munson-käyräsuodatin28 500 Hz:n ja 6 kHz:n välillä (ks. lisäkuva S2). Suodatinta käytettiin tässä, jotta saataisiin mitattu SPL, jolla on tasainen taajuusvaste HATSin sisällä. Kokonais-SPL vasemmalla tärykalvolla oli 77,7 dB (re. 20 μPa-omitoitu jäljempänä lyhyyden vuoksi), kun ANC oli pois päältä.
Kuvio 3
SPL:ien arvot (dB re. 20 μPa) mitattiin HATSin vasemman korvan simulaattorista, joka simuloi ääntä, jonka käyttäjä kokee vasemmassa tärykalvossa ANC:n kanssa ja ilman ANC:tä, kun kalvo oli (a) paikassa #1-anterior lovi, (b) paikassa #2-tragus, (c) paikassa #3-cavum concha ja (d) paikassa #4-lobule vasemman synteettisen korvan HATSin vasemmassa korvakäytössä.
Kun ANC oli päällä, suoritukset paikoissa #1 ja #2 olivat samankaltaisia, ja tuloksena saatu kokonais-SPL oli 69,2 dB ja 70,9 dB. Äänenvaimennus oli kuitenkin merkittävä vain alle 4 kHz:n taajuuksilla. Syynä voi olla se, että näissä kahdessa pisteessä mitatut äänenpaineet ovat samanlaisia kuin korvakäytävässä alle 4 kHz:n kohdalla. Näin ollen myös näiden kahden pisteen ohjausteho on rajoitettu 4 kHz:iin asti. Äänenvaimennus pisteessä nro 3 oli paras, ja kokonaisäänenpainetaso oli 63,5 dB, kun ANC oli päällä. Kokonaisäänenvoimakkuus väheni 14,2 dB koko taajuusalueella 500 Hz:stä 6 kHz:iin. Sijainti #4, lobule, oli kauempana korvakäytävästä kuin mikään muista valituista sijainneista. Äänenvaimennuksen tehokas taajuusalue ulottui vain noin 3 kHz:iin asti, ja 5-6 kHz:n alueella havaittiin noin 6 dB:n lisäys. Tämän kalvon sijainnin suorituskykyanalyysin tulosten perusteella sijainti nro 3 (cavum concha) todettiin kalvon optimaaliseksi sijainniksi; muissa tässä kuvatuissa kokeellisissa tutkimuksissa käytetään siis tätä kalvon sijaintia.
Laajakaistaisen melun suorituskyvyn arviointi
Kuviossa 4 esitetään mitatut meluspektrit kummastakin korvasta ilman ANC:tä ja ANC:n kanssa kolmessa eri ensisijaisessa äänikenttäkuvassa. Yhteisillä signaaleilla ohjatut kaiuttimet järjestettiin siten, että luotiin yhä monimutkaisempia ympäristöjä, joissa oli yksi tai useampi heijastin. Signaalina käytettiin jälleen laajakaistaista harmaata kohinaa, joka vastaa kuvassa 3 esitettyjen tulosten saamiseksi käytettyä signaalia. Kaikki testitulokset saatiin laskemalla keskiarvo 15 sekunnin pituisesta datasta. Kuvassa 4a esitetään asetelma, jossa yksittäinen primaarilähde oli sijoitettu 0,6 metrin päähän suoraan HATSin takaosaan simuloimaan lähellä olevasta lähteestä tulevaa ääntä ottamatta huomioon ympäristöstä tulevia heijastuksia. ANC:n käyttöönoton jälkeen saavutettiin lähes 15 dB:n vaimennus, jolloin kokonaisäänenpainetaso laski 78,1 dB:stä 63,8 dB:iin ja 77,3 dB:stä 62,0 dB:iin vasemmassa ja oikeassa korvassa. Tämä skenaario on samankaltainen kuin nykyisessä uusimmassa järjestelmässä20 , jossa ääntä ohjattiin 1 kHz:iin asti, mutta tässä tapauksessa parannus saavutettiin paljon laajemmalla taajuusalueella, 6 kHz:iin asti. On syytä huomata, että testit suoritettiin edelleen kummallakin puolella erikseen sen sijaan, että ne olisi tässä tapauksessa tehty samanaikaisesti.
Kolme ensisijaisten kaiuttimien konfiguraatiota ja niitä vastaavat äänenpainetehot (dB suhteutettuna 20 μPa:iin) ANC:n kanssa ja ilman ANC:tä molemmissa korvissa. (a) Yhtä primäärikaiutinta käytettiin simuloimaan yhden lähteen läheltä tulevaa ääntä. (b) Kahta ensisijaista kaiutinta käytettiin simuloimaan kahta lähellä olevaa äänilähdettä tai yhtä äänilähdettä ja lähellä olevaa heijastavaa pintaa. (c) Neljää primäärikaiutinta käytettiin simuloimaan ääntä useasta eri suunnasta, mikä likimain vastaa yleistä käytännön tapausta.
Kuvassa 4b on esitetty asetelma ja tulokset tilanteesta, jossa kaksi primäärikaiutinta sijoitettiin mielivaltaisesti kahteen eri paikkaan. Tämä voi edustaa tilannetta, jossa käyttäjä on lähellä suurta jäykkää heijastavaa pintaa, kuten pöytää tai seinää. Tällöin alkuperäisen lähteen ja heijastimen akustiset signaalit ovat koherentteja. Saavutettiin noin 13 dB:n vaimennus, jolloin kokonaisäänenpainetaso laski 80,2 dB:stä 80,2 dB:iin ja 77,9 dB:stä 66,0 dB:iin ja 65,2 dB:iin vasemmassa ja oikeassa korvassa. Kuvassa 4c esitetään yleisempi tilanne, jossa on useita heijastimia. Tämän saavuttamiseksi neljä ensisijaista kaiutinta sijoitettiin mielivaltaisesti eri paikkoihin pään ympärille. Saavutettiin noin 11 dB:n vaimennus, jolloin kokonaisäänenpainetaso laski 80,4 dB:stä 68,9 dB:iin ja 80,1 dB:stä 69,4 dB:iin vasemmassa ja oikeassa korvassa. Kaikissa näissä kolmessa esimerkkitapauksessa demonstroitu järjestelmä saavutti vähintään 10 dB:n vaimennuksen koko 500 Hz:n ja 6 kHz:n välisellä taajuusalueella. On syytä huomata, että näiden primaarilähteiden sijoitukset luotiin mielivaltaisesti, mutta havaittujen säätötehojen odotetaan olevan samanlaisia missä tahansa muussa samankaltaisessa kokoonpanossa.
Suorituskyvyn arviointi synteettisessä ympäristömelussa
Ehdotetun ratkaisun kyvykkyyksien osoittamiseksi arvioitiin suorituskykyä kolmessa erityyppisessä ennalta nauhoitetussa tavallisessa ympäristömeluskenaariossa. Hiljattain toteutetun kokoonpanon20 tavoin ensisijainen lähde sijaitsi noin 1,2 metrin päässä suoraan HATSin takana, ja vain yhtä kanavaa (oikeaa korvaa) ohjattiin. Kolme koetta suoritettiin puolikaikuisessa kammiossa. Ensiksi ensisijaisena lähdesignaalina käytettiin lentokoneen sisätilojen äänitallennetta29 . HATSin havaitsemat 15 sekunnin signaalit ennen ja jälkeen ANC:n esitetään kuvassa 5a, ja lisäksi esitetään vastaavat spektrit, jotka on keskiarvoistettu tältä ajalta. Kokonaisäänenvoimakkuus laski merkittävästi 74,7 dB:stä 59,6 dB:iin – yli 15 dB:n parannus. Toiseksi tutkittiin esimerkkiä lentokoneen ohilentomelusta30 . Kuvassa 5b esitetään HATS:n havaitsema aikatason signaali tällaisesta epästationaarisesta melusta ennen ja jälkeen ANC:n sekä spektri (keskiarvo vain 3-8 sekunnin ajalta). Jälleen havaittiin merkittävä väheneminen 500 Hz:n ja 6 kHz:n välisellä alueella. Siellä, missä melu oli voimakkainta, eli 3-8 sekunnin aikana, kokonaisäänenpainetaso laski noin 82,1 dB:stä 61,6 dB:iin, mikä merkitsee yli 20 dB:n äänenvaimennusta. Ensisijaisena lähdesignaalina käytettiin äänitettä, jossa ihmisjoukko puhuu31 . Kuvassa 5c esitetään 15 sekunnin aika- ja taajuussignaalit ennen ja jälkeen ANC:n. Kokonaisäänenpainetasoa säädettiin 75,5 dB:stä 59,8 dB:iin; saavutettiin yli 15 dB:n vähennys. Taulukossa 1 esitetään yhteenveto kokonaisäänenvoimakkuuden keskiarvoista ilman ohjausta ja ohjauksen kanssa ehdotetun järjestelmän avulla näissä uusissa skenaarioissa, joissa ehdotetulla järjestelmällä voidaan saavuttaa 15-20 dB:n melunvaimennus 6 kHz:iin asti. Äänitallenteet ennen ja jälkeen ANC:n ovat nähtävissä lisäelokuvassa 1. On tärkeää huomata, että nykyisellä huipputason virtuaalisella aistittavalla ANC-ratkaisulla, jonka ylemmän taajuuden suorituskyky on noin 1 kHz, ei saavuteta yhtä vaikuttavaa suorituskykyä kuin tässä esitetyillä virtuaalisilla ANC-kuulokkeilla, sillä kuten kuvasta voidaan havaita. 5, kaikissa kolmessa esimerkkisignaalissa merkittävämpi taajuussisältö on ensisijaisesti 2-4 kHz:n alueella.
HATS:n havainnoima aikatason signaali ja sitä vastaava äänenpainetaso (dB re). 20 μPa) ilman ANC:tä ja ANC:n kanssa (a) lentokoneen sisämelulle, (b) lentokoneen ohilentomelulle ja (c) ihmisten puhumisen aiheuttamalle ympäristömelulle.
Suorituskyvyn arviointi pään liikkeen läsnä ollessa
Henkilö on altis jatkuvalle pään liikkeelle, joten LDV:n anturilasersäteen pitäisi pystyä seuraamaan vastaavaa korvien kalvon mielivaltaista liikettä. Tällaisia LDV:n seurantaratkaisuja on tutkittu, kehitetty ja sovellettu laajalti lukuisiin monimutkaisiin mittaustehtäviin26 ; tässä esitetty skenaario edustaa uutta mielenkiintoista sovellusta. Tämän vuoksi toteutettiin yksinkertainen seurantajärjestelmä konseptin toimivuuden osoittamiseksi. Tämä räätälöity kamerapohjainen seurantajärjestelmä on esitetty kuvassa 6, ja sen tekniset tiedot on esitetty alaluvussa Menetelmät – päänseurantajärjestelmä. Tässä käytetty skenaario on sama kuin kuvassa 4a kuvattu skenaario, eli skenaario, jossa on yksi äänilähde välittömästi takana.
(a) Päänseurantajärjestelmän konfiguraatio, jossa on yksi pääkaiutin. Jäljitysjärjestelmä ja LDV on sijoitettu pään vasemmalle puolelle. (b) Seurantajärjestelmän rakenne, jossa on panorointi- ja kallistuspeili lasersäteen ohjausta varten. Kamera on kiinnitetty ohjaimeen kohdekohteen seurantaa varten. (c) Kohdekohteeksi asetetaan keltainen merkki korvalohkon kalvon alapuolelle. (d) Kamerapohjaisen seurantajärjestelmän kaaviokuva, jossa näkyy lasersäteen kulku skannaavasta LDV:stä.
Kuvassa 6c esitetyn HATSin korvalohkolla olevan markkerin liikuttelu määritettiin kuvankäsittelyyn perustuvalla seurantajärjestelmällä siten, että lasersäteen osuminen kalvoon säilyi lähes optimaalisena ja että se tuotti käyttökelpoisen virhesignaalin. Täydentävässä kuvassa S3 ja siihen liittyvissä huomautuksissa esitetään epäkeskomittausten ja erilaisten lasersäteen osumiskulmien vaikutukset järjestelmän suorituskykyyn. Kaiken kaikkiaan suorituskyky ei ollut erityisen herkkä lasersäteen tarkalle sijainnille kalvolla, joten lasersäteen ei katsottu tarvitsevan osua tarkasti geometriseen keskipisteeseen. ANC-suorituskyky säilyy, kun lasersäde osuu hieman keskipisteen ulkopuolelle. Lasersäteen osumiskulma ei myöskään vaikuttanut merkittävästi suorituskykyyn. Säteensuuntauksen ollessa melko huomattavat 60 astetta LDV-signaali laskee noin 5 dB, millä on jälleen minimaalinen haitallinen vaikutus ANC-suorituskykyyn. Nämä ominaisuudet ovat luoneet perustan seurantajärjestelmän menestyksekkäälle soveltamiselle käyttäjän väistämättömien päänliikkeiden hallintaan.
Kuvassa 7 esitetään neljä ohjaussuoritusta – kun ANC on pois päältä (1) ja päällä (2) paikallaan olevan HATSin osalta ja kun ANC on päällä päänseurantajärjestelmän ollessa pois päältä (3) ja päällä (4) liikkuvan HATSin osalta. HATSin liike toteutettiin manuaalisesti eteen- ja taaksepäin suuntautuvalla liikkeellä, jolla simuloitiin istuen edestakaisin liikkuvaa henkilöä. Suurin matka, jonka HATS kulki lisäelokuvassa 2, oli noin 0,08 m huipusta huippuun ja suurin nopeus oli noin 0,04 m/s. Kuvassa 7a esitetään 15 sekunnin otos aika-aluemittauksesta kussakin tapauksessa samalla kokoonpanolla kuin kuvassa 4a. Kuvassa 7b esitetään vastaava keskiarvoistettu taajuusspektri kullekin tapaukselle koko keston ajalta. Aiemmin kuvassa 4a esitettyjen tulosten tavoin kokonais-SPL pieneni 81,1:stä 64,1 dB:iin taajuusalueella 500 Hz:n ja 6 kHz:n välillä paikallaan olevassa tilanteessa.
ANC-suorituskyky kehitetyllä päänseurantajärjestelmällä. (a) Neljä 15 sekunnin näytettä HATS-järjestelmän havaitsemasta aikatietosignaalista. Ylempi 30 s:n kesto osoittaa äänenpainetta ANC:n ollessa pois päältä ja päällä paikallaan olevassa tilanteessa, kun taas alempi 30 s:n kesto osoittaa äänenpainetta ANC:n ollessa päällä seurantajärjestelmän ollessa pois päältä ja päällä liikkuvassa HATSissa. (b) Neljän signaalin vastaavat äänenpainetasot (dB re. 20 μPa).
Kun HATS liikkui ANC:n ollessa päällä mutta seurannan ollessa kytkettynä pois käytöstä, pää (ja siten kalvo) siirtyi poispäin koettimen lasersäteestä; LDV-signaali ”putosi” näin ollen pois tai se teki värähtelymittauksen, joka ei edustanut äänenpaineita korvassa. Tämä voi helposti saada ohjausjärjestelmän poikkeamaan, ja kuten kuvasta 7b käy ilmi, kokonaisäänenvoimakkuus itse asiassa kasvoi merkittävästi 81,1 dB:stä 99,5 dB:iin. Kun seurantajärjestelmä oli käytössä, peilit pitivät lasersäteen osumisen kalvoon yllä HATSin liikkuessa. Siten LDV-mittaus pysyi voimassa adaptiivisen ohjauksen osalta. Kuten kuvasta 7b käy ilmi, järjestelmä vähensi ääntä 81,1 dB:stä 70,4 dB:iin koko taajuusalueella. Ohjauksen suorituskyky säilytti vähintään 10 dB:n vähennyksen HATSin liikkeen aikana, mikä osoittaa, että ANC-järjestelmässä on käytettävä seurantajärjestelmää. Nämä äänitallenteet ovat taas nähtävissä lisäelokuvassa 2.
.
Vastaa