Tuskegee Airmen

Tuskegee Airmen olivat ensimmäiset mustat sotilaslentäjät Yhdysvaltain armeijan ilmavoimissa (Army Air Corps, AAC), joka oli Yhdysvaltain ilmavoimien edeltäjä. Heidät koulutettiin Tuskegee Army Air Fieldillä Alabamassa, ja he lensivät yli 15 000 yksittäistä lentoa Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa toisen maailmansodan aikana. Heidän vaikuttava suorituksensa toi heille yli 150 ansioitunutta lentoristiä ja edisti osaltaan Yhdysvaltain asevoimien myöhempää yhdentymistä.

Segregaatio asevoimissa

1920- ja 30-luvuilla Charles Lindberghin ja Amelia Earhartin kaltaisten ennätyslentäjien uroteot olivat kiehtoneet kansakuntaa, ja tuhannet nuoret miehet ja naiset halusivat seurata heidän jalanjälkiään.

Mutta nuoret afroamerikkalaiset, jotka pyrkivät lentäjiksi, kohtasivat huomattavia esteitä, alkaen laajalle levinneestä (rasistisesta) uskomuksesta, jonka mukaan mustat eivät osanneet oppia lentämään tai käyttämään kehittyneitä lentokoneita.

Vuonna 1938 presidentti Franklin D. Roosevelt ilmoitti, että hän aikoi laajentaa siviililentäjien koulutusohjelmaa Yhdysvalloissa.

’Tuskegee Airmen: Legacy of Courage’ saa ensi-iltansa keskiviikkona 10. helmikuuta kello 20.00. Katso ennakkokatselu nyt.

Aikaan rotuerottelu oli edelleen sääntö Yhdysvaltain asevoimissa – samoin kuin suuressa osassa maata. Suuri osa sotilaslaitoksesta (erityisesti etelässä) uskoi, että mustat sotilaat olivat valkoisia huonompia ja suoriutuivat suhteellisen huonosti taistelussa.

Mutta kun AAC alkoi lisätä koulutusohjelmaansa, mustat sanomalehdet, kuten Chicago Defender ja Pittsburgh Courier, liittyivät NAACP:n kaltaisiin kansalaisoikeusryhmiin vaatien mustien amerikkalaisten ottamista mukaan.

LUE LISÄÄ: Syyskuussa 1940 Rooseveltin Valkoinen talo vastasi tällaisiin lobbauskampanjoihin ilmoittamalla, että AAC aloittaisi pian mustien lentäjien kouluttamisen.

Sotaministeriö valitsi koulutuspaikaksi Tuskegeen armeijan kentän Tuskegeessä Alabamassa, joka oli tuolloin rakenteilla. Siellä sijaitsi Booker T. Washingtonin perustama arvostettu Tuskegee-instituutti, ja se sijaitsi Jim Crow -etelävaltioiden sydämessä.

Ohjelman koulutettavat, joista lähes kaikki olivat korkeakoulututkinnon suorittaneita tai opiskelijoita, tulivat eri puolilta maata. Noin 1 000 lentäjän lisäksi Tuskegee-ohjelma koulutti lähes 14 000 suunnistajaa, pommimiestä, kouluttajaa, lentokone- ja moottorimekaanikkoa, lennonjohtotornin käyttäjää ja muuta huolto- ja tukihenkilöstöä.

LUE LISÄÄ: How the Tuskegee Airmen Became Pioneers of Black Military Aviation

Benjamin O. Davis Jr.

Ensimmäisen lentokadettiluokan 13 jäsenen joukossa vuonna 1941 oli Benjamin O. Davis Jr., West Pointista valmistunut ja prikaatikenraali Benjamin O. Davisin poika, joka oli yksi kahdesta mustasta upseerista (muista kuin kappeleista) koko Yhdysvaltain armeijassa.

”Tuskegee-kokeilu” otti suuren harppauksen eteenpäin huhtikuussa 1941 Eleanor Rooseveltin vierailun ansiosta lentopaikalla. Charles ”Chief” Anderson, joka oli tuolloin ohjelman päälentokouluttaja, vei ensimmäisen naisen ilmakierrokselle, ja tuosta lennosta otetut valokuvat ja filmit auttoivat tekemään ohjelmaa tunnetuksi.

Tuskegee Airmen toisessa maailmansodassa

Huhtikuussa 1942 Tuskegee-koulutettu 99. Pursuit Squadron lähti Pohjois-Afrikkaan, jonka liittoutuneet olivat miehittäneet.

Huhtikuussa 1942 Pohjois-Afrikassa ja sen jälkeen Sisiliassa he lensivät lentotehtäviä käytetyillä, käytetyillä P-40-koneilla, jotka olivat saksalaisia konetyyppejään hitaampia ja hankalampia ohjata. Kun 99. hävittäjälentoryhmän komentaja, jolle 99. hävittäjälentoryhmä oli osoitettu, valitti laivueen suorituskyvystä, Davis joutui puolustamaan miehiään sotaministeriön komitean edessä.

Kotiin lähettämisen sijaan 99. hävittäjälentoryhmä siirrettiin Italiaan, jossa he palvelivat 79. hävittäjälentoryhmän valkoisten lentäjien rinnalla. Alkuvuodesta 1944 99. hävittäjälentueen lentäjät ampuivat kahdessa päivässä alas 12 saksalaista hävittäjää, mikä osoitti jo jonkin verran taistelukelpoisuuttaan.

Helmikuussa 1944 Italiaan saapuivat 100., 301. ja 302. hävittäjälaivueet; yhdessä 99. hävittäjälentueen kanssa nämä mustista lentäjistä ja muusta henkilökunnasta koostuneet laivueet muodostivat uuden 332. hävittäjälentoryhmän.

Tämän siirron jälkeen 332. lentoryhmän lentäjät alkoivat lentää P-51 Mustangeja saattaakseen 15. ilmavoimien raskaita pommikoneita hyökkäyksissä syvälle vihollisen alueelle. Heidän koneidensa pyrstöt maalattiin tunnistamista varten punaisiksi, mikä toi heille pysyvän lempinimen ”Red Tails” (Punaiset pyrstöt).

Vaikka nämä olivatkin tunnetuimpia Tuskegee Airmen -lentäjiä, mustat lentäjät palvelivat myös pommikoneiden miehistöissä 477. pommitusryhmässä (477th Bombardment Group), joka muodostettiin vuonna 1944.

Sodan aikana syntyi – ja jatkui myös sodan jälkeen – populaarimyytti, jonka mukaan yli 200 saattolentolennon aikana Tuskegee Airmen -lentäjät eivät koskaan menettäneet pommikonetta. Totuus paljastui vasta vuosia myöhemmin, kun yksityiskohtaisessa analyysissä todettiin, että viholliskoneet ampuivat alas ainakin 25 heidän saattamaansa pommikonetta.

Se oli kuitenkin paljon parempi onnistumisprosentti kuin muilla 15. ilmavoimien saattoryhmillä, jotka menettivät keskimäärin 46 pommikonetta.

LUE LISÄÄ: 6 Renowned Tuskegee Airmen

Tuskegee Airmen Legacy

Kun 332. lentoryhmä lensi viimeisen taistelulentonsa 26. huhtikuuta 1945, kaksi viikkoa ennen Saksan antautumista, Tuskegee Airmen oli lentänyt yli 15 000 yksittäistä taistelulentoa kahden vuoden aikana.

He olivat tuhonneet tai vaurioittaneet 36 saksalaista lentokonetta ilmassa ja 237 maassa sekä lähes 1 000 junavaunua ja kuljetusajoneuvoa ja yhden saksalaisen hävittäjän. Kaiken kaikkiaan 66 Tuskegee-koulutettua lentäjää kuoli taistelussa toisen maailmansodan aikana, kun taas toiset 32 vangittiin sotavangeiksi ammuttuaan alas.

Armed Forces Integrated

Urhean palveluksensa jälkeen Tuskegee Airmenit palasivat kotiinsa maahan, jossa he kohtasivat edelleen järjestelmällistä rasismia ja ennakkoluuloja.

Mutta he edustivat tärkeää edistysaskelta kansakunnan valmistautumisessa armeijan rotuun perustuvaan integraatioon, joka alkoi presidentti Harry Trumanin toimesta, joka antoi 26. heinäkuuta 1948 toimeenpanomääräyksen 9981, jolla Yhdysvaltain asevoimat erotettiin toisistaan ja jossa määrättiin yhtäläisistä mahdollisuuksista ja tasa-arvoisesta kohtelusta.

LUE LISÄÄ: Davis, josta tuli Yhdysvaltain uusien ilmavoimien ensimmäinen musta kenraali, George S. ”Spanky” Roberts, josta tuli ensimmäinen musta komentaja rotuun integroituneessa ilmavoimien yksikössä ennen kuin hän jäi eläkkeelle everstinä, ja Daniel ”Chappie” James Jr, josta tuli maan ensimmäinen musta neljän tähden kenraali vuonna 1975.

Yli 300 alkuperäistä Tuskegee Airmeniä oli paikalla vastaanottamassa kongressin kultaista mitalia presidentti George W. Bushilta vuonna 2007.

Kaksi vuotta myöhemmin elossa olevat Tuskegee-koulutetut lentäjät ja tukimiehistö kutsuttiin osallistumaan maan ensimmäisen afroamerikkalaisen presidentin, Barack Obaman, virkaanastujaisiin. Barack Obama kirjoitti kerran, että hänen ”uransa julkisessa palveluksessa mahdollistui Tuskegee Airmenin kaltaisten sankareiden viitoittamalla tiellä.”