Turkkilaiset tiedotusvälineet ottavat jälleen kerran tähtäimeen Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin.

4. toukokuuta hallitusmyönteinen turkkilainen aikakauslehti julkaisi erikoisnumeron, jossa väitettiin virheellisesti, että Konstantinopolin (Istanbulin) ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I olisi auttanut 15. heinäkuuta 2016 tapahtuneen vallankaappausyrityksen järjestämisessä.

Yrityksen jälkeen Turkin hallitus syytti yhdysvaltalaista islamilaista hurskastelijaa Fethullah Güleniä ja hänen seuraajiaan. Turkkiin julistettiin hätätila, ja tuhansia ihmisiä vastaan aloitettiin massiiviset puhdistukset.

Valtio perusteli puhdistuksia ilmoittamalla, että vallankaappauksesta oli vastuussa uusi ”terroristiryhmä” – Fethullahin terroristijärjestö / rinnakkainen valtiorakenne eli FETÖ/PDY:

Turkkilaisen Gerçek Hayat -lehden viimeisimmän 176-sivuisen erikoisnumeron otsikkona on ”FETÖ: Kuka on pääterroristi Fethullah Gülen?”. Ilkeimmän terroristijärjestön 100-vuotinen historia”. Lehden painoksessa, jonka odotetaan pysyvän liikkeessä 31. joulukuuta asti, viitataan Güleniin ”islamin suurimpana vihollisena viimeisten 10 vuosisadan aikana”. Siinä myös väitetään, että keskeiset uskonnolliset johtajat, mukaan lukien Bartolomeus, ovat FETÖ:n kanssaliittolaisia ja olivat vallankaappausyrityksen takana.

Lehti kohdistuu muihin uskonnollisten yhteisöjen johtaviin jäseniin ja sisältää heidän valokuviaan. Se kohdistuu esimerkiksi Turkin johtavaan rabbiin Ishak Halevaan, Konstantinopolin entiseen armenialaiseen patriarkkaan Shenork I Kaloustianiin, katolisen kirkon entiseen päämieheen paavi Johannes Paavali II:een, Vatikaanin entiseen Turkin-edustajaan George Marovitchiin ja Anti-Defamation League -järjestön entiseen johtajaan Abraham Foxmaniin.

Turkkilaiset uskonnollisten vähemmistöjen johtohenkilöt ovat tuominneet nämä syytökset. Esimerkiksi Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti antoi kirjallisen lausunnon, jossa todettiin:

Gerçek Hayat -lehdessä julkaistussa artikkelissa yhteisön jäseniä ja uskonnollisia johtajia vastaan esitetään perusteettomia herjauksia, jotka järkyttävät valtavasti maamme kristittyjä ja juutalaisia jäseniä. Niin paljon kuin tämä onkin hyvin tuskallista, nämä väärät väitteet, jotka esitetään näin julmalla ja vastuuttomalla tavalla, saavat ortodoksisen yhteisön huolestumaan. Valitettavasti on hyvin todennäköistä, että monissa maissa tapahtuvat rasistiset mielenilmaukset ja raiskaukset tapahtuvat myös meillä.

Patriarkaatin ennustus kävi valitettavasti toteen. Toukokuun 8. päivänä eräs henkilö yritti polttaa Bakırköyssa sijaitsevan Dznunt Surp Asdvadzadni -kirkon vihamielisessä hyökkäyksessä.

Turkkilaiset tiedotusvälineet ovat toistuvasti esittäneet samankaltaisia vääriä syytöksiä Bartolomeusta vastaan. Esimerkiksi 6. syyskuuta 2016 hallitusmyönteinen sanomalehti Yeni Şafak julkaisi kolumnin otsikolla ”CIA-Gülen-Fener Connection and the Secret Partners of 15 July”. Myös sanomalehti Akşam otti kirkon kohteeksi otsikossaan ”Patriarkaatti-CIA- Gülenin liittouma.”

Kertomukset perustuivat väärennettyyn kirjeeseen, joka annettiin Yhdysvaltain eläkkeellä olevalle suurlähettiläälle Arthur H. Hughesille ja joka sijoitettiin Oriental Review -lehden verkkosivustolle. Kirjeessä väitettiin virheellisesti, että Bartholomew oli osallisena vallankaappausyrityksessä Turkin hallituksen kaatamiseksi. Hughes kielsi sitten Oriental Review -artikkelin avoimessa kirjeessä Amerikan kreikkalaisen ortodoksisen kirkon esipaimenelle, arkkipiispa Demetriokselle.

Myös ekumeeninen patriarkaatti reagoi Akşam-tarinaan sanomalehti Agosille lähetetyllä lausunnolla:

Tämä perätön tarina aiheutti syvää surua Turkin kreikkalaisessa yhteisössä ja erityisesti patriarkaalillemme. Akşam Daily -lehden toimittajien olisi pitänyt tietää, että tämä perusteeton juttu, joka julkaistiin hänen eminenssiään vastaan suunnatun vihan lietsomiseksi, saattoi johtaa vakaviin seurauksiin. Toteamme, että tämä tarina on todella valitettava ja surullinen meille.

Patriarkaatti on yleisesti joutunut kohtaamaan tällaista painostusta ja herjauskampanjoita. Monet kirjat ovat täynnä salaliittoja, jotka kohdistuvat patriarkaattiin ”maanpetoksen”, ”epäjärjestyksen” ja ”juonittelun” lähteenä. Nimikkeitä ovat muun muassa Patriarkaatin myyrät: The Plan to Destroy Turkishness and the Role of Local Greeks, The Dagger Inside of us : The Fener Greek Patriarchate, Hagia Sophia and the Secret Games Played on the Patriarchate, The Monastic Power and The Orthodox Card of Imperialism, The Spies of the Patriarchate ja The Claw of Greece, the Patriarchate, and Orthodoxy, muiden muassa.

Kreikkalais-ortodoksinen yhteisö on kuitenkin alkuperäiskansa, joka on legitiimi perillinen maillaan, joilla se oli aikoinaan enemmistö ja hallitsi Itä-Rooman (Bysantin) valtakuntaa. Ekumeenista patriarkkaa kirkko pitää apostoli Andreaksen seuraajana. Ekumeenisen patriarkaatin virallisten verkkosivujen mukaan:

Okkumeeninen patriarkaatti on ortodoksisen kirkon tärkein kirkollinen keskus kaikkialla maailmassa, jonka historia ulottuu helluntaipäivään ja Jeesuksen Kristuksen apostolien perustamiin varhaisiin kristillisiin yhteisöihin. Perinteen mukaan näistä apostoleista ”ensimmäisenä kutsuttu” Andreas julisti evankeliumia ympäri Vähän-Aasiaa, Mustanmeren aluetta, Traakiaa ja Akaiaa, jossa hän sai marttyyrikuoleman. Vuonna 36 jKr. hän perusti kirkon Bosporin rannalle kaupunkiin, joka tunnettiin tuolloin nimellä Bysantti, myöhemmin Konstantinopoli ja nykyisin Istanbul.

Vuonna 1071 Keski-Aasiasta tulleet seldžukkiturkkilaiset tunkeutuivat ja alkoivat vallata Anatolian alueita, jotka muodostivat tuolloin Itä-Rooman valtakunnan. Vuonna 1453 ottomaanien turkkilaiset aloittivat verisen sotaretken, joka johti Itä-Rooman valtakunnan pääkaupungin Konstantinopolin valtaamiseen. Siitä lähtien Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti, useimpien ortodoksisten kirkkojen emäseurakunta, on ollut turkkilaisten hallinnassa.

Turkkilaiset hallitukset ovat vuosisatojen kuluessa muuttaneet Konstantinopolin ja Anatolian väestöllistä luonnetta. Vuosi toisensa jälkeen, julmuus julmuuden toisensa jälkeen, Turkin kreikankielinen ortodoksinen yhteisö on lähes kuollut sukupuuttoon.

Suurimman iskun Anatolian kreikkalaisyhteisö koki vuosina 1914-23 kreikkalaisten kansanmurhan aikana. Sen päätösvuonna Turkin ja Kreikan välillä toteutettiin väkisin väestönvaihto, jossa monet kansanmurhasta selvinneet ajettiin väkisin pois Turkista. Kreikan vastainen politiikka jatkui myös sen jälkeen, kun uusi Turkin tasavalta perustettiin vuonna 1923. Kreikkalaiset, kuten muutkin kristityt ja juutalaiset, kiellettiin pääsemästä julkiseen palvelukseen. Turkin hallitus tai yksityishenkilöt takavarikoivat järjestelmällisesti kansanmurhan uhrien omaisuutta.

Kolmekymmentäkaksi vuotta myöhemmin Konstantinopolissa asuvaan kreikkalaisortodoksiseen yhteisöön kohdistui toinen isku. Kreikkalaisvastaisen pogromin aikana 6.-7. syyskuuta 1955 kreikkalaisten koteja, kouluja, yrityksiä, toimistoja, hautausmaita, luostareita ja kirkkoja vastaan hyökättiin väkivaltaisesti. Julmat hyökkäykset kiihdyttivät huomattavasti kreikkalaisten maastamuuttoa Turkista. Näiden ja muiden paineiden seurauksena Anatolian aikoinaan kukoistava kreikkalainen yhteisö on hiipunut.

”Kreikkalainen yhteisö on kuolemassa, eikä se ole luonnollinen kuolema”, eräs keski-ikäinen kreikkalainen mies kertoi Helsinki Watchille vuonna 1991. Nykyään Turkin kreikkalaisortodoksiväestöä on vain noin 2 000.

CBS Newsin haastattelussa vuonna 2009 patriarkka Bartolomeos sanoi, että hän ”tuntee henkilökohtaisesti, että häntä ristiinnaulitaan joskus”, ja lisäsi, että ortodoksikristittyjä kohdellaan Turkissa toisen luokan kansalaisina.

Näyttää siltä, että Konstantinopolin ja Anatolian kreikkalaisyhteisön eliminointi on pääsemässä ”menestyksekkääseen” päätökseen. Samaan aikaan Turkin hallitus jatkaa lähes sukupuuttoon kuolleen alkuperäisen kreikkalaisväestönsä ahdistelua ja jatkaa Bartolomeuksen, sukupuuttoon hävitetyn kansakunnan elävän ruumiillistuman, kohteeksi ottamista.