Taustaa: Vuonna 1989 kaupungin rokotusohjelmassa muutettiin tuhkarokkorokotuskäytäntöä 9 kuukauden iässä annettavasta Schwartz-rokotteesta 6 kuukauden iässä annettavaan keskitiitteriseen Edmonston Zagreb (EZ) -rokotteeseen. Raportoimme ohjelman vaikutuksesta tuhkarokon esiintyvyyteen ja kuolleisuuteen.

Menetelmät: Rokotuskattavuutta koskevat tiedot saatiin 1-2 vuoden välein tehdyistä ryhmäotantatutkimuksista ja annettuja rokoteannoksia koskevista rutiiniraporteista. Tiedot tuhkarokon esiintyvyydestä ja kuolleisuudesta saatiin valvontakohteista. Serologinen vaste EZ-tuhkarokkorokotteelle arvioitiin terveyskeskuksessa vuonna 1989 ja yhteisötutkimuksessa vuonna 1990.

Tulokset: Ryhmäkyselyissä arvioitu tuhkarokkorokotuskattavuus kasvoi 50 prosentista vuoden 1984 syntymäkohortissa 89 prosenttiin vuoden 1989 syntymäkohortissa, kun hyväksyttiin joko kotona tehty kirjaus tai suullinen rokotushistoria. Raportoitu tuhkarokkoesiintyvyys 10 000 asukasta kohti väheni yli 90 prosenttia, 37,5:stä vuonna 1980 (varhaiset rokotusvuodet) 1,6:een vuonna 1991. Alle 4518> 9 kuukauden ikäisten tapausten osuus väheni suhteellisesti (32 % tapauksista vuosina 1986-1987 ja 23 % tapauksista vuosina 1990-1991) ja > 23 kuukauden ikäisten osuus kasvoi (29 % tapauksista vuosina 1986-1987 ja 43 % vuosina 1990-1991). ELISA-määritysten mukaan 74-76 prosenttia lapsista reagoi serologisesti EZ-rokotteeseen, joka annettiin 6-7 kuukauden iässä rutiiniohjelman olosuhteissa.

Päätelmät: Tuhkarokko voidaan saada hallintaan kaupunkialueilla, vaikka on vaikea määrittää, kuinka suuri vaikutus 6 kuukauden iässä annettavilla rokotuksilla on korkean kattavuuden saavuttamisen lisäksi.