Troijan piiritys

Troijan piiritys, (1250 eaa.). Mikään sota ei ole pitänyt länsimaista mielikuvitusta sitkeämmin otteessaan kuin Troijan piiritys (1250 eaa.), josta kerrotaan Homeroksen Iliasissa. Sitä pidettiin pitkään legendana, mutta viime aikoina on kuitenkin ehdotettu, että se voisi olla myös osa historiaa.

Kun kreikkalainen rakkauden jumalatar Afrodite lupasi maailman kauneimman naisen Troijan prinssille Parikselle, kumpikaan ei ollut kovin huolissaan siitä, että tämä oli jo naimisissa. Paris lähti purjehtimaan Kreikkaan, sieppasi spartalaisen Helenan ja vei tämän mukanaan kotiin. Hän ei pelännyt – tai edes miettinyt – seurauksia, jotka olivat todella vakavia. Helenan aviomies Menelaos kutsui koolle kaikki Kreikan kaupunkien sankarit, kuten veljensä Agamemnonin, Mykenen kuninkaan, Akhilleuksen, joka oli lähes haavoittumaton, ja Ajaxin, joka oli voittamaton sodassa. Kreikkalaiset lähtivät Egeanmeren yli ja piirittivät Troijan. Ajoittain troijalaiset soturit, kuten Hektor, nousivat esiin pitämään uhmakkaita puheita vihollisen kanssa ja käymään pienimuotoisia kahakoita ja kaksintaisteluita. Lopulta, kun kreikkalaiset eivät enää kyenneet valloittamaan kaupunkia myrskyssä, he noudattivat ovelan Odysseuksen ehdottamaa juonia: teeskennellessään vetäytyvänsä ja purkavansa piirityksen he jättivät jälkeensä suuren puisen hevosen, joka oli ilmeisesti sovituslahja troijalaisille. Kun hevonen oli vedetty kaupunkiin, sen ontosta rungosta nousivat yöllä kätketyt soturit avaamaan portit kreikkalaisille – jotka olivat nyt palanneet voimissaan.

Vuonna 1868 saksalainen arkeologi Heinreich Schliemann väitti löytäneensä Troijan paikan Egeanmeren ja Dardanellien väliseltä niemekkeeltä Hisarlikissa Turkissa. Pitkään epäilevästi suhtautuneet tutkijat ovat nyt yhtä mieltä siitä, että tämä kaupunki saattoi hyvinkin olla heettiläisten valtakunnan etuvartioasema ja että se saattoi varsin helposti joutua konfliktiin Mykeneen kauppavallan kanssa.

Hukka: Tuntematon.