clay Matthews
Circa 1980-luvulla.

Voisi kuvitella, että sinikauluksellisena, jämeränä keskilännen kaupunkina Browns tunnetaan nastallisista puolustustähdistään, mutta näin ei vain ole.

Kuuluisimmat Brownit ovat Jim Brownin, Ozzie Newsomen ja Otto Grahamin kaltaisia miehiä, jotka kaikki ovat hyökkäystähtiä.

Linebacker on ollut Cleveland Brownsissa vuosien varrella mielenkiintoinen pelipaikka.

Tällä listalla on loistavia pelaajia, jotka ottaisi nykyään mihin tahansa joukkueeseen, mutta yksikään heistä ei ole päässyt Hall of Fameen.

Jopa tämä aiheuttaa suurta keskustelua fanien keskuudessa, varsinkin listan ykkösmiehen kohdalla.

Katsokaa siis niitä linjapuolustajia, jotka on valittu edustamaan Cleveland Brownsin franchisea tällä kymmenen parhaan listalla.

Jotkut heistä ovat useimmille Browns-faneille tuttuja nimiä, mutta jotkut heistä ovat miehiä, jotka olette ehkä unohtaneet tai joista ette ole koskaan kuulleetkaan.

Kummassakin tapauksessa tämä on Browns-fanien pakollinen lista.

Top 10 parasta linebackeria Cleveland Brownsin historiassa

Eddie Johnson

Eddie Johnson saapui Clevelandiin juuri oikeaan aikaan.

70-luku oli Brownsille rankka vuosikymmen, mutta 1980-luku alkoi hienosti, kun joukkue palasi pudotuspeleihin huolimatta ”Red Right 88” tragediasta vuonna 1981.

Johnsonin Browns-ura lähti hitaasti käyntiin, sillä hän aloitti vain kolmessa pelissä kolmella ensimmäisellä kaudellaan.

Vuonna 1984 kaikki kuitenkin napsahti Johnsonin kohdalla kohdalleen ja hänestä tuli dominoiva.

Jolla kaudella Johnson rekisteröi 172 taklausta.

Seuraavalla kaudella Johnson valittiin puolustuksen co-captainiksi ja hän ansaitsi Honorable Mention All-Pro -kunniamaininnan.

Katson aina Eddie Johnsonin kuvia, enkä voinut olla twiittaamatta tätä Denverin voiton yhteydessä.
Eddie Johnson ”The Assassin”
Vintage #Browns pic.twitter.com/bvqVoHCWM3

– Vintage Browns (@VintageBrowns) October 1, 2019

Vuosina 1985-1987 Johnson oli puolustuksen keskipisteenä, joka voitti kolme peräkkäistä AFC Central -titteliä.

Hitaasta nousustaan tähteyteen huolimatta Johnson oli johdonmukainen, pelaten 101 peräkkäisessä ottelussa vuosina 1981-1987.

Johnson tunnettiin ”Salamurhaajana” hurjasta taklaustyylistään.

Johnson vetäytyi NFL:stä vuonna 1990 pelattuaan 148 ottelua Clevelandissa.

NFL:n jälkeisellä urallaan Johnsonista tuli vihitty pappi ja hän antoi elämänsä muiden auttamiselle yhteisössä.

Vuonna 2018 Johnson otettiin Brownsin legendojen ohjelmaan yhtenä kaikkien aikojen suurimmista Browns-pelaajista.

Pahoittelen, että Johnson ei pystynyt ottamaan vastaan kunniaa vastaan, sillä hän menetti taistelunsa paksusuolisyöpään vuonna 2003.

Charlie Hall

Voi antaa anteeksi, jos ei tunne Brownsissa vuosina 1971-1980 pelanneen Charlie Hallin toimintaa.

Hall pelasi Brownsissa siirtymävaiheessa.

60-luvun tähdet olivat ikääntymässä joukkueesta ja Browns oli taantumassa.

Hallin kahtena ensimmäisenä kautena Browns pääsi pudotuspeleihin, mutta sen jälkeen kahdella seuraavalla kaudella 7-21.

Hall sinnitteli alamäet läpi ja palkittiin lopulta uransa lopussa, kun Brownsin lahjakkuuden seuraava sukupolvi oli alkanut saapua.

Valitettavasti tuo ura päättyi ”Red Right 88” -pudotuspelikatastrofin häpeällisyyteen vuonna 1981.

Mitä Charlie Hallista teki, eivät niinkään näyttävät pelit, vaan hänen kestävyytensä ja tasaisuutensa.

Hall pelasi uransa kaikissa 146 ottelussa, joihin hän oli oikeutettu, mikä on uskomaton tilasto.

’76 vs. Oilers. 9 asteen pakkastuuli, jäätynyt tundra, & tunnottomat kädet. Sipe:n leikkikentän scramble ja heitto Warfieldille ja Charlie Hallin clinching INT sinetöivät 13-10 voiton. Forrest Gregg voitti ’Vuoden valmentajan’ vuonna ’76 6 voiton parannuksesta. #clevelandbrowns #browns pic.twitter.com/Dc9gUWziVx

– Cleveland Municipal Browns (@BrownsMunicipal) August 8, 2020

Oppiuduttuaan oppipoikana rookie-kaudellaan Houstonin yliopistosta Hall otti aloittavan pelaajan paikan toisena vuotenaan eikä koskaan enää luopunut siitä.

Hall oli varma taklaaja ja hänellä oli erinomainen kantama ja taito syöttöpelissä.

Ja vaikka hän ei koskaan saanut kiitosta vaikuttavista peliesityksistä, hän oli tunnettu siitä, että hän ei tehnyt virheitä.

Charlie Hall ei ehkä ole Brownsin historian paras linjapuolustaja, mutta hän on nimi, joka kannattaa tuntea.

Tony Adamle

Cleveland Brownsin varhaiset joukkueet olivat sen verran hyviä, että Tony Adamlen kaltaiset miehet jäävät usein huomiotta.

Joukkueessa, joka oli täynnä Bill Willisin, Marion Motleyn ja Otto Grahamin kaltaisia tähtiä, on helppo ymmärtää, miten näin saattoi käydä.

Adamle oli kuitenkin olennainen osa Brownsin puolustusta, ja hän olisi ollut tähti melkein missä tahansa muussa joukkueessa tuona aikakautena.

Adamle liittyi Brownsiin vuonna 1947 jättäen kiistanalaisesti Ohio Staten ennen valmistumistaan ja pelasi aluksi molemmilla puolilla palloa.

Hän kilpaili Marion Motleyn kanssa kuljetuksista puolustajan paikalla, mutta kun kävi selväksi, että Motleyn kohtalona oli olla yksi kaikkien aikojen suurimmista, Adamle keskittyi linjapuolustajan paikalle.

Sopeutuminen auttoi molempia miehiä ja joukkuetta, sillä Browns jatkoi dominointiaan AAFC:ssä voittaen mestaruuksia Adamlen uran kolmena ensimmäisenä vuonna, mukaan lukien voittamaton kausi vuonna 1948.

Hankeenpäivä, 1948: Brownsin Tony Adamle (NFL-pelaajan @TheMikeAdamle isä ) täytti maalitolpan Los Angeles Donsin Walt Clayn 1yd TD:n. pic.twitter.com/4Puo064FYv

– Kevin Gallagher (@KevG163) June 21, 2017

Adamle jatkoi johtavassa roolissa linjapuolustajana, kun Browns siirtyi NFL:ään, jossa se voitti NFL:n mestaruuden ensimmäisellä kaudellaan uudessa liigassaan.

1950 saattoi olla sarjan ensimmäinen kausi liigassa, mutta Adamle ja Browns osoittivat olevansa tehtäviensä tasalla, kun Browns voitti mestaruuden ja Adamle nimettiin Pro Bowliin.

Adamle lopetti uransa huipulla vuonna 1951 ansaiten toisen Pro Bowl -valinnan ja First Team All-Pro -kunniamaininnan ennen eläkkeelle jäämistään.

Viidettyään eläkkeelle Adamle opiskeli lääketiedettä Western Reserve -yliopistossa (nykyisin Case Western Reserve -yliopisto) ja perusti praktiikan Kentissä kuolemaansa saakka vuonna 2000.

Dick Ambrose

”Bam Bam” oli Brownsin puolustuksen keskellä Brownsin historian tärkeimmissä joukkueissa.

Ambrose ansaitsi tuon lempinimen kovalla tavalla, antamalla johdonmukaisesti kovia osumia linebacker-asemasta.

Dick Ambrose ja Jerry Sherk #BrownsNation pic.twitter.com/1n7XhnWprF

– 𝐏𝐫𝐨 𝐅𝐨𝐨𝐭𝐛𝐚𝐥𝐥 𝐉𝐨𝐮𝐫𝐧𝐚𝐥🏈 (@NFL_Journal) August 19, 2018

Mutta juuri Brownsin aloittavan keskikenttäpelaajan loukkaantuminen antoi Ambrosen tarvitseman mahdollisuuden.

Kollegion jälkeen Bam Bamille ei ennustettu sellaista uraa kuin hän teki, mutta hän tarttui sananmukaisesti härkää sarvista, kun sai tilaisuutensa.

Ambrose pelasi Brownsissa 116 ottelussa, hänellä oli 5 sieppausta ja hän korjasi 9 pallonmenetystä.

Hänen paras kautensa Brownsissa tuli vuonna 1980, jolloin hän oli jäsenenä ”Kardiac Kids” -joukkueessa, joka voitti Brownsin ensimmäisen divisioonamestaruuden sitten vuoden 1971.

Kuten kaikki muistatte, he hävisivät sydäntäsärkevän ”Red Right 88” pelin Raidersille divisioonakierroksella.

Dick Ambrose oli niin pelottava, ettei Broncosin QB voinut edes katsoa häntä.
Vintage #Browns pic.twitter.com/E5II2BjNxG

– Vintage Browns (@VintageBrowns) December 31, 2018

Vammat lopettivat Ambrosen uran ennenaikaisesti, mutta siitä huolimatta The Plain Dealer sijoittui 94:nneksi kaikkien aikojen sadan parhaan Brownsin listalla.

Nyttemmin entinen linebacker laittaa vasaraa eri tavalla.

Ambrose aloitti oikeustieteen opinnot pelatessaan vielä jalkapalloa ja suoritti oikeustieteellisen tutkinnon pian pelaamisen lopettamisen jälkeen.

Vuodesta 2004 lähtien hän on toiminut Cuyahogan piirikunnan oikeussalien tuomarina Cuyahogan piirikunnan yleisessä tuomioistuimessa. Hän oli viime vuosikymmenellä Anthony Sowellin sarjamurhaajajuttuun määrätty tuomari.

Mike Johnson

USFL:n romahdus auttoi Cleveland Brownsia enemmän kuin he olisivat koskaan osanneet kuvitellakaan.

Vuonna 1984 USFL:n pelaajien täydennysdraftin kautta Browns poimi joukkueeseensa Kevin Mackin, Gerald McNeilin ja Mike Johnsonin.

Johnsonin ura ei kuitenkaan ollut heti menestys.

Browneilla pelattiin 3-4-puolustusmallia, joka mahdollisti kaksi keskimmäistä linebackeria, mutta Johnson vietti kauden Eddie Johnsonin ja Anthony Griggsin varamiehenä.

Viimein vuonna 1987 Johnson otti oikean sisäpuolen linebackerin paikan.

Hän partioi puolustuksessa yhdessä linjapuolustajakollegansa Eddie Johnsonin kanssa, mikä oli varmasti NFL:n ensimmäinen Johnson & Johnsonin linjapuolustajapariskunta.

Endorsement-sopimuksia, anyone?

Silent leader MLB Mike Johnson oli moninkertainen Pro-Bowler Cleveland Brownsissa pic.twitter.com/XB1WFywHb3

– Shawn McKenzie 🇺 (@SMcK17) January 17, 2016

Viimein Johnson siirtyi oikean linjapuolustajan pelipaikalle ja ura lähti toden teolla käyntiin.

Vuonna 1988 tapahtuneen siirron jälkeen Mike teki 132 taklausta, mikä oli uran ennätys.

Vuonna 1989 Bud Carson toi puolustussysteeminsä, 4-3:n, joka laittoi Johnsonin keskelle toimintaa.

Johnsonin ura jatkoi nousujohteista uraansa ja hän ansaitsi ensimmäisen Pro Bowl -valintansa.

Johnson palasi Honoluluun seuraavana vuonna kauden 1990 jälkeen, jolloin hän kirjautti 161 taklausta.

Tämä lukema ylitettiin kaksi vuotta myöhemmin, kun hän sijoittui NFL:n toiseksi uskomattomalla 176:lla, jota seurasi 181 taklausta sitä seuraavana vuonna.

Kokonaisuudessaan Johnson ylitti 130 taklausta viitenä eri kautena ja hän keräsi yhteensä yli 1200 taklausta Brownin aikana.

Hän päätti uransa kahden viimeisen kauden jälkeen Detroitissa ennen kuin jäi eläkkeelle kauden 1995 jälkeen.

Galen Fiss

Galen Fiss ei ehkä ole yksi Brownsin kulta-aikakauden tunnetuimmista nimistä, mutta hän on yksi tärkeimmistä.

Kentän lahjakkuutta lukuun ottamatta Fiss oli luonteenomainen johtaja, joka nautti kollegoidensa kunnioitusta.

Hän oli vuoden 1964 NFL-mestaruusjoukkueen kapteeni.

Hän johti kaksi touchdownia altavastaajana olleen Brownsin 27-0-voittoon Johnny Unitasin Coltsista.

Fiss varattiin Brownsiin vuoden 1953 draftin 13. kierroksella, mutta hän joutui odottamaan vuoteen 1956 asti nähdäkseen kentällä.

Mikä viivytti?

Kaksi vuotta ilmavoimissa.

Fissin ensimmäinen kausi oli ensimmäinen tappiollinen kausi franchise-historiassa, mutta se ei lannistanut häntä millään tavalla.

Franchise oli yhtä lailla lannistumaton ja heidän huono ennätyksensä antoi heille mahdollisuuden valita juoksija Jim Brown Syracusesta.

Brown menestyi uransa aikana hyvin.

Galen Fiss ei ollut itsekään mikään häviäjä 11-vuotisen uransa aikana.

Cleveland Brownsin linjapuolustaja Galen Fiss, noin. 1962. pic.twitter.com/uOiQKGLKF9

– SportsPaper (@SportsPaperInfo) March 12, 2016

Hänet nimettiin Pro Bowliin vuosina 1962 ja 1963, ja vuonna 1962 hänet nimettiin toisen joukkueen All-Pro:ksi.

NFL:n mestaruusottelu 1964 jäi kuitenkin hänen kruunuksi ammattilaisena.

Hän pelasi lähes täydellisen jalkapallopelin.

Koko ottelun ajan hän ahdisteli Unitasta, säkitti hänet kerran ja löi toisella kerralla kipsatulla kädellään kypärään.

Yksi ikimuistoiseksi jääneenä hetkenä hän taklasi uransa kohokohtana Colts-puolustaja Lenny Mooren.

Coltit saivat Brownit pois asemista screen-syötöllä.

Kaikki puolustajat Fissiä lukuun ottamatta uskoivat tekaistun syötön, joten kapteenin tehtäväksi jäi tehdä avoimen kentän soolo-taklaus, jota Jim Brown kutsui yhdeksi jalkapallohistorian inspiroivimmaksi peliksi.

Vuotta myöhemmin, kun joukkue sai mestaruussormuksensa, Fiss joutui käyttämään omaansa vasemmassa kädessään vihkisormuksensa sijasta, koska loukkaantumisen takia oikean sormuksen sormi oli venähtänyt.

Sanotaan, että hänen vaimonsa ymmärsi, kuinka paljon palkinto merkitsi hänelle, eikä vastustanut sitä.

Galen Fiss oli loistava linjapuolustaja, mutta todellisuudessa hän oli niin paljon muutakin noille Cleveland Brownsin joukkueille.

Chip Banks

Chip Banks tuli liigaan niin, että häneen kohdistui kaikki maailman paineet.

Linjapuolustaja oli Brownsin ykkösvaihtoehto vuonna 1982 ja kokonaisvaraus numero kolme.

Banks alkoi heti elää noiden odotusten mukaisesti.

Banksilla oli välitön vaikutus Brownsin puolustukseen pelaten 9 ottelussa, kirjaten 5,5 säkkiä ja 1 sieppauksen.

Hän sai pelistään NFL:n Vuoden tulokas -palkinnon.

Banks teki hienon uran Brownsin kentällä 5 vuoden aikana joukkueessa.

Hänet nimettiin neljään Pro Bowliin ja hänet nimettiin useisiin All-Pro-joukkueisiin.

Banks ei missannut yhtään peliä Brownsissa ollessaan joukkueessa ja hänellä oli tärkeä rooli Brownsin divisioonamestaruudessa vuosina 1985 ja 1986.

56 päivää: Browns #Browns #BrownsTwitter pic.twitter.com/aW1Fh0MTRI

– Downtown Browns (@DowntownBrowns_) July 16, 2020

Banksin ja Brownsin epäonneksi kentän ulkopuoliset ongelmat kiusasivat Banksia usein koko hänen Browns-uransa ajan ja sen jälkeen.

Hänen persoonallisuutensa kentän ulkopuolella oli usein yhtä räjähdysherkkä kuin hänen pelaamisensa kentällä.

Banks jäi pois ennen kautta 1985 ja jätti harjoitusleirin väliin.

Tänä aikana ei kommunikoinut joukkuetovereidensa tai valmentajiensa kanssa.

Kun Browns keskusteli julkisesti Banksin kauppaamisesta, jotta he voisivat valita Miami Hurricanesin pelinrakentaja Bernie Kosarin tulevassa draftissa, Banks uhkasi vetäytyä eläkkeelle, jos kauppa toteutuisi.

Kosarin kauppa toteutui, mutta ilman Banksia mukana. Banks palasi ja pelasi Pro Bowl -kauden, vaikka puuttui preseasonista.

Lopulta valmentaja Marty Schottenheimer kyllästyi olemaan tekemisissä Banksin ja hänen tempaustensa kanssa ja lähetti hänet Chargersiin, jossa hän istui koko kauden 1988 sopimuskiistan takia.

Banks vietti vielä muutaman kauden NFL:ssä San Diegossa ja Indianapolisissa ennen kuin jäi eläkkeelle vuonna 1993.

Jim Houston

Jim Houston olisi voinut pelata ammattilaisuransa joko Buffalo Billsissä tai Cleveland Brownsissa.

Kumpikin joukkue varasi hänet vuonna 1960.

Ollessaan lapsi Koillis-Ohiosta Houston päätti pelata Paul Brownille ja Cleveland Brownsille.

Hänen veljensä Lin Houston oli jo Brownsin jäsen, joten sekin luultavasti vaikutti hänen päätökseensä.

Tosiasiassa jälkikäteen katsottuna Houstonilla oli vain yksi joukkue, jolle hän aikoi pelata.

Hän oli viettänyt koko jalkapallouransa Ohiossa ja saavuttaisi harvinaisen jalkapallon ”kolmoiskruunun” kaikki Buckeyen osavaltiossa.

Houston voitti osavaltiomestaruuden lukiolaisena Massilonissa, kansallisen mestaruuden Ohion osavaltiossa ja NFL-mestaruuden Cleveland Brownsin kanssa. Nuo olivat sattumalta myös kolme joukkuetta, joita valmentaja Paul Brown valmensi.

Hyvää 80-vuotissyntymäpäivää, Jim Houston! Kaikkien aikojen paras Browns- ja Buckeyes-pelaaja minun silmissäni! I ❤️ you Dad! pic.twitter.com/YvT9aRwh1s

– Dave Houston (@DWHouston7) November 3, 2017

Houston oli nelinkertainen Pro Bowl puolustuspäässä ja linjapuolustajana Brownsissa kaudella 1960-1972.

Houston oli olennainen osa NFL:n mestaruusottelua 1964.

Houston ansaitsi lempinimen ”Mr. Dependable”, koska häneltä jäi koko urallaan väliin vain kolme peliä.

Nämä kolme peliä tulivat kaikki kauden 1962 aikana, jolloin hänet kutsuttiin takaisin aktiivipalvelukseen armeijaan ja hän lensi viikonloppuisin pelaamaan reservipelaajana.

Houstonin uran 14 torjuntaa ovat Brownsin linebackerin kaikkien aikojen 2. sija.

Houston otettiin College Football Hall of Fameen vuonna 2005 ja Brownsin Legends-ohjelmaan vuonna 2006.

Walt Michaels

Kävelkää kanssamme way-back-koneeseen, kun tarkastelemme linebacker Walt Michaelsin uraa.

Michaels pomppi Brownsin ja Packersin välillä ensimmäisten kausiensa aikana ammattilaispelissä, ennen kuin lopulta asettui aloilleen ja sai tilaisuutensa Clevelandissa.

Suffolkin urheiluhallin kuuluisuudet #NFLDraftissa: Walt Michaels, joka asui Suffolkissa ollessaan #Jetsin valmentaja, valittiin #Brownsiin vuonna 1951, seitsemännellä kierroksella, yhteensä 86, Washington and Leestä. #SuffolkHOF pic.twitter.com/PCZZLIyO6G

– Suffolk Hall of Fame (@SuffolkHOF) April 28, 2018

Michaelsille ja Brownsille se oli taivaassa tehty ottelu.

Seuraavien 10 kauden aikana Browns sai puolustuksen johtajansa ja hallitsevan voiman linjapuolustajan paikalle.

Tänä aikana Michaels nimettiin viiteen peräkkäiseen Pro Bowliin ja hän johti joukkueen viiteen peräkkäiseen NFL:n mestaruusotteluun, voittaen mestaruuden peräkkäin vuosina 1954-1955.

Periaatteessa Michaelsin suurin kunnia on kuitenkin se, että valmentaja Paul Brown antoi hänelle vapauden soittaa monet puolustuksen pelit.

Tiedostaen tämän ei pitäisi olla mikään yllätys, että Michaelsilla oli pitkä ja maineikas ura NFL:n valmentajana.

Hänet tunnetaan parhaiten New York Jetsin valmentajana, jonka hän vei AFC:n mestaruusotteluun vuonna 1982.

Michaels nimettiin NFL:n vuoden valmentajaksi vuonna 1978.

Clay Matthews Jr.

Clay Mathews oli Brownsin puolustuksen kulmakivi yhtenä sarjan tärkeimmistä aikakausista.

Vaikuttavin asia hänen urallaan on kuitenkin hänen uskomaton pitkäikäisyytensä.

Mathews pelasi 19 kautta kolmen vuosikymmenen aikana.

Kun Mathews jäi eläkkeelle, hän oli pelannut 17. eniten pelejä kaikista NFL:n historian pelaajista, ja vain kourallinen miehiä hänen edellään ei ollut puntereita tai potkaisijoita.

Viimeisellä kaudellaan ja 40-vuotiaana Mathewsista tuli kaikkien aikojen vanhin pelaaja, joka on tehnyt yhden säkin, ja vaikka se tapahtui Arizona Cardinalsin jäsenenä, olemme silti ylpeitä hänestä.

Mathews on sukupolvensa aliarvostetuin pelaaja.

Huolimatta siitä, että Mathews kirjasi NFL:n historian kolmanneksi eniten taklauksia, hänet nimettiin vain neljään Pro Bowliin ja vain yhteen All-Pro-joukkueeseen.

Hän jää johdonmukaisesti odottamaan puhelimen ääressä kutsuaan Pro Football Hall of Fameen.

Onnittelut Brownsin legendalle Clay Matthews Jr:lle, siitä, että hän on ehdolla vuoden 2017 Pro Football Hall of Fame -luokkaan. pic.twitter.com/C51bDuQwot

– 216 Sports History (@History_Cle) November 17, 2016

Epäonnekseen hänen yksilöllisestä loistokkuudestaan huolimatta hänen jatkuva kieltämisensä Hall of Famen toimesta seuraa Matthewsille pettymyksen kaavaa, kun kyse oli kokonaisvaltaisista saavutuksista. Suuri linebacker oli läsnä Brownsin historian pahamaineisimmissa tappioissa.

Hän oli läsnä Red Right 88:ssa, The Drivessa ja The Fumblessa.

Sydänsuruista puhumattakaan.

On surullista, mutta totta, että lopullisen kunnian puute varjostaa erinomaista uraa.

Mathews keräsi uransa aikana yhteensä 1595 taklausta, 69,5 säkkiä ja 16 sieppausta.

Hän pelasi 17 kautta Clevelandissa ennen kuin vietti kaksi viimeistä vuotta Atlantassa.

Hän on Brownsin historian paras linebacker.

Hän on Brownsin paras linebacker.