AFP – Japanissa elettiin yltäkylläisyyden aikakautta, jolloin samppanja virtasi, yritykset ostivat siivun Amerikkaa ja keisarillisen palatsin maa-alueen sanottiin olevan arvokkaampi kuin koko Kalifornian osavaltio.
1980-luvun lopulla korkeassa asemassa olevat pankkiirit ajattelivat, että Nikkei-osakeindeksin ainoa tie on ylöspäin, ja he haaveilivat ratsastavansa härkämarkkinoilla varhaiseläkkeelle.
”Kaikki uskoivat, että Nikkei-225-indeksi saavuttaisi 100 000:n rajan ennemmin tai myöhemmin”, sanoo Ryuta Otsuka, 46-vuotias Toyo Securitiesin osakestrategi. ”Kuukausipalkkiot ja bonukset nousivat huimiin lukemiin joka vuosi. Jopa minä, joka olin vasta-alkaja välitysyhtiössä, pyrin ansaitsemaan omaisuuden 30-vuotiaana, lopettamaan työni ja nauttimaan eläkkeestä”, Otsuka sanoi kyynisesti hymyillen.
”Se oli hullua aikaa, mutta kaikki uskoivat, että hinnat nousisivat ikuisesti”, hän sanoi.
Vuosien 1985 ja 1989 välisenä aikana Nikkei melkein nelinkertaistui arvossaan ja lähestyi 39 000 pistettä. Alhaisten korkojen tukemana myös kiinteistöjen hinnat nousivat huimasti.
Sodanjälkeinen säästäväisyys antoi tilaa uudelle dekadenssin ajalle, jolloin tokiolaiset liikemiehet tuhlasivat tuhansia dollareita hienoissa baareissa ja ravintoloissa ja ripottelivat jopa kultapölyä juomiinsa.
Japanilaiset yritykset, joilla oli runsaasti käteistä ja joita jenin vahvuus auttoi, tekivät ostoksia ulkomailla.
Mitsubishi Estate Co. osti maamerkin Rockefeller Centerin New Yorkista vuonna 1989, mikä symbolisoi Japanin kasvavaa taloudellista valtaa, ja se tapahtui samaan aikaan, kun Sony Corp.Columbia Picturesin osto.
Mutta juhlat päättyivät, kun Nikkei saavutti huippunsa 38 915,87 pisteessä 29. joulukuuta 1989 ennen kuin alkoi pitkä alamäki, jota pidetään varoittavana esimerkkinä muulle maailmalle, joka kamppailee nyt toipuakseen raa’asta taantumasta.
Kun maailman talouden kakkonen viettää talouskuplan huipun 20-vuotispäivää, indeksin arvo on vain noin neljännes kaikkien aikojen huipustaan, ja kiinteistömarkkinat ovat edelleen laskusuhdanteessa.
Nikkei, joka maaliskuussa 2009 saavutti 26 vuoden sulkemishuipun 7 054 pisteessä.98, oli maanantaina noin 10 600 pisteessä.
Japani kamppailee uuden deflaation kanssa, ja sen odotetaan yleisesti menettävän paikkansa maailman talouden kakkosena Kiinalle mahdollisesti ensi vuonna.
Japanin omaisuuskuplan puhkeaminen vuonna 1990 johti useiden tunnettujen japanilaisyritysten, kuten Yamaichi Securitiesin ja supermarketketju Yaohan Groupin, konkurssiin.
Kymmenen vuotta kesti, ennen kuin japanilaiset yritykset pystyivät toipumaan maksukyvyttömien velkojen vuoresta ja järjestelemään uudelleen.
Japanin 1990-luvun ”kadonneen vuosikymmenen” aikana yritykset pyrkivät maksamaan velkojaan takaisin ja luopuivat perinteisestä työnteon ja elämän kulttuurista.
”Samaan aikaan ulkoinen toimintaympäristö muuttui jyrkästi kylmän sodan päättymisen jälkeen”, sanoo Daiwa Institute of Researchin ekonomisti Hitoshi Suzuki.
Japanin keskeisenä haasteena on nyt lisätä työntekijöiden tuottavuutta uusilla teollisuudenaloilla, jotta se selviytyisi lisääntyvästä maailmanlaajuisesta kilpailusta, Suzuki sanoi.
Japanin talous alkoi viimein piristyä vuonna 2002 sen jälkeen, kun se oli päässyt eroon kuplasta johtuvista ongelmista.
Silloin vuonna 2008 iski maailmanlaajuinen finanssikriisi, jonka Yhdysvaltain subprime-velkaongelmat laukaisivat.
Nykyisin nuorilla japanilaisilla, jotka olivat vielä lapsia, kun Japanin kupla puhkesi, on täysin erilainen asenne elämään verrattuna 1980-luvun loppupuoliskoon.
”Parikymppiset kollegani eivät tuhlaa lainkaan. He säästävät rahaa. He eivät ole kiinnostuneita auton ostamisesta. He eivät matkusta ulkomaille”, Otsuka sanoi.
”Heillä on paljon huolia tulevaisuudestaan – vähän pitkäaikaisia työsopimuksia, synkät näkymät palkankorotuksista ja jopa pelko potkujen saamisesta”, hän sanoi.
Mutta muistot haalistuvat, ja kuplaongelmat – noususuhdanne ja romahdus – voivat jonain päivänä palata, asiantuntijat varoittavat.
”Se voi tapahtua uudestaan, kun kaikki ovat jo unohtaneet viimeisimmän kerralla”
, Otsuka sanoi.
Vastaa