Time (aikakauslehti)

Time-lehti julkaistiin ensimmäisen kerran New Yorkissa 3.3.1923 ja sen julkaisijat olivat britti Hadden ja Henry Luce, mikä teki siitä ensimmäisen viikoittaisen uutislehden Yhdysvalloissa. He olivat aiemmin työskennelleet yhdessä Yale Daily Newsin puheenjohtajana ja päätoimittajana. He kutsuivat ehdotettua lehteä ensin nimellä Facts. He halusivat korostaa lyhyyttä, jotta kiireinen ihminen voisi lukea sen tunnissa. He muuttivat nimen Time-lehdeksi ja käyttivät slogania ”Take Time – It’s Brief”. Haddenia pidettiin huolettomana ja hän kiusasi mielellään Lucea. Hän piti Timea tärkeänä mutta myös hauskana, mikä selitti sen runsaan julkkisten ja poliitikkojen, viihdeteollisuuden ja popkulttuurin uutisoinnin, ja kritisoi sitä liian kevyeksi vakaville uutisille.

Lehti pyrki kertomaan uutisia ihmisten kautta, ja monien vuosikymmenten ajan 1960-luvun lopulle asti lehden kansikuvassa oli yksi henkilö. Viime aikoina Time on sisällyttänyt ”Vuoden ihmiset” -numeroita, joiden suosio kasvoi vuosien varrella. Niissä mainittiin muun muassa Barack Obama ja Steve Jobs. Time-lehden ensimmäinen numero julkaistiin 3. maaliskuuta 1923, ja sen kannessa oli Joseph G. Cannon, edustajainhuoneen eläkkeelle jäänyt puhemies; lehden 15-vuotispäivän kunniaksi lehden 28. helmikuuta 1938 ilmestyneen numeron mukana oli faksimilepainos numerosta nro 1, joka sisälsi kaikki alkuperäisen numeron artikkelit ja mainokset. Kansihinta oli 15 senttiä (vastaa 2,25 dollaria vuonna 2019). Haddenin kuoltua vuonna 1929 Lucesta tuli Timen hallitseva mies ja merkittävä hahmo 1900-luvun median historiassa. Time Inc:n mukaan: The Intimate History of a Publishing Enterprise 1972-2004 (Robert Elson) mukaan ”Roy Edward Larsenilla oli Lucen ohella toinen rooli Time Inc:n kehittämisessä”. Kirjassaan The March of Time, 1935-1951 Raymond Fielding totesi myös, että Larsen oli ”alun perin Time-lehden levikkipäällikkö ja sitten toimitusjohtaja, myöhemmin Life-lehden kustantaja ja monien vuosien ajan Time Inc:n toimitusjohtaja”, ja yhtiön pitkässä historiassa vaikutusvaltaisin ja tärkein hahmo Lucen jälkeen.”

Samoihin aikoihin he keräsivät 100 000 dollaria varakkailta Yalen entisiltä opiskelijoilta, kuten Henry P. Davisonilta, joka oli J.P. Morgan & Co:n osakas, mainosmies Martin Egan ja J.P. Morgan & Co:n pankkiiri Dwight Morrow, Henry Luce ja Briton Hadden palkkasivat Larsenin vuonna 1922 – vaikka Larsen oli valmistunut Harvardista ja Luce ja Hadden Yalesta. Haddenin kuoltua vuonna 1929 Larsen osti 550 Time Inc:n osaketta rahoilla, jotka hän oli saanut myymällä RKO:n osakkeita, jotka hän oli perinyt isältään, joka oli Benjamin Franklin Keith -teatteriketjun johtaja Uudessa Englannissa. Britti Haddenin kuoleman jälkeen suurin Time Inc:n osakkeenomistaja oli kuitenkin Henry Luce, joka hallitsi mediakonglomeraattia itsevaltaisesti, ”hänen oikealla kädellään oli Larsen”, Time Inc:n mukaan Time Inc:n toiseksi suurin osakkeenomistaja: The Intimate History of a Publishing Enterprise 1923-1941. Vuonna 1929 Roy Larsen nimitettiin myös Time Inc:n johtajaksi ja varatoimitusjohtajaksi. J. P. Morgan säilytti tietynlaisen määräysvallan sekä Time Inc:n että Fortunen suhteen kahden johtokunnan ja osakeosuuden kautta. Muita osakkeenomistajia olivat Brown Brothers W. A. Harriman & Co. ja New York Trust Company (Standard Oil).

Lucen omistamien Time Inc:n osakkeiden arvo oli hänen kuollessaan noin 109 miljoonaa dollaria, ja ne olivat tuottaneet hänelle vuosittain yli 2,4 miljoonan dollarin osingon, Curtis Prendergastin The World of Time Inc:n mukaan: The Intimate History of a Changing Enterprise 1957-1983. Larsenin perheen Time-osakkeiden arvo oli 1960-luvulla noin 80 miljoonaa dollaria, ja Roy Larsen oli sekä Time Inc:n johtaja että sen johtokunnan puheenjohtaja, ja myöhemmin hän toimi Timen hallituksen varapuheenjohtajana vuoden 1979 puoliväliin asti. The New York Timesin 10. syyskuuta 1979 ilmestyneen numeron mukaan ”herra Larsen oli yhtiön historian ainoa työntekijä, jolle myönnettiin poikkeus yhtiön politiikasta, jonka mukaan eläkkeelle jääminen on pakollista 65-vuotiaana.”

Kun Time-lehti alkoi julkaista viikoittaisia numeroitaan maaliskuussa 1923, Roy Larsen pystyi lisäämään lehden levikkiä hyödyntämällä yhdysvaltalaista radiota ja elokuvateattereita ympäri maailmaa. Se edisti usein sekä Time-lehden että Yhdysvaltain poliittisia ja yritysintressejä. The March of Time -julkaisun mukaan Larsen oli jo vuonna 1924 tuonut Time-lehden mukaan lapsenkengissä olevaan radiotoimintaan lähettämällä 15 minuuttia kestävän tietokilpailuohjelman nimeltä Pop Question, joka säilyi vuoteen 1925 asti”. Sitten vuonna 1928 Larsen ”ryhtyi lähettämään viikoittain 10 minuutin mittaista ohjelmasarjaa, joka koostui Time-lehden ajankohtaisista numeroista poimituista lyhyistä uutiskatsauksista ja jota alun perin lähetettiin 33 asemalla eri puolilla Yhdysvaltoja.”

Seuraavaksi Larsen järjesti 30 minuutin mittaisen radio-ohjelman, The March of Time, lähetettäväksi CBS:llä 6. maaliskuuta 1931 alkaen. Ohjelma esitti joka viikko kuuntelijoilleen dramatisoinnin viikon uutisista, ja näin itse Time-lehti saatiin Time Inc:n mukaan ”sellaisten miljoonien ihmisten tietoisuuteen, jotka eivät olleet aiemmin tienneet sen olemassaolosta”: The Intimate History of a Publishing Enterprise 1923-1941, mikä johti lehden levikin kasvuun 1930-luvulla. Vuosina 1931-1937 Larsenin The March of Time -radio-ohjelmaa lähetettiin CBS:n radiokanavalla ja vuosina 1937-1945 NBC:n radiokanavalla – lukuun ottamatta vuosia 1939-1941, jolloin sitä ei lähetetty. People Magazine perustui Timen People-sivuun.

Vuonna 1987 Jason McManus tuli Henry Grunwaldin seuraajaksi päätoimittajaksi ja valvoi siirtymävaihetta ennen kuin Norman Pearlstine tuli hänen seuraajakseen vuonna 1995.Kun Time, Inc. ja Warner Communications fuusioituivat vuonna 1989, Time siirtyi osaksi Time Warneria, yhdessä Warner Bros.Vuonna 2000 Time tuli osaksi AOL Time Warneria, joka palasi nimeen Time Warner vuonna 2003.

Vuonna 2007 Time siirtyi maanantaisesta tilaus- ja lehtikioskitoimituksesta aikatauluun, jossa lehti tulee myyntiin perjantaisin ja toimitetaan tilaajille lauantaina. Lehti alkoi itse asiassa vuonna 1923 perjantaijulkaisulla.

Vuoden 2007 alkupuolella vuoden ensimmäinen numero viivästyi noin viikolla ”toimituksellisten muutosten” vuoksi, joihin kuului myös 49 työntekijän irtisanominen.

Vuonna 2009 Time ilmoitti ottavansa käyttöön personoidun painetun lehden, Miinan, jossa sekoitetaan sisältöä useista Time Warnerin julkaisuista lukijan mieltymysten perusteella. Uusi lehti sai huonon vastaanoton, ja sitä kritisoitiin siitä, että sen painopiste oli liian laaja ollakseen todella henkilökohtainen.

Lehdellä on verkkoarkisto, jossa on jokaisen julkaistun artikkelin muotoilematon teksti. Artikkelit on indeksoitu ja ne on muunnettu skannatuista kuvista optisen merkintunnistustekniikan avulla. Pienet virheet tekstissä ovat jäänteitä digitaaliseen muotoon muuntamisesta.

Time Inc. ja Apple ovat päässeet sopimukseen, jonka mukaan Time-lehden yhdysvaltalaiset tilaajat voivat lukea iPad-versioita ilmaiseksi ainakin siihen asti, kunnes yhtiöt selvittävät elinkelpoisen digitaalisen tilausmallin.

Tammikuussa 2013 Time Inc. ilmoitti vähentävänsä melkein 500 työpaikkaa, mikä on noin 6 % sen 8 000 työntekijästä maailmanlaajuisesti. Vaikka Time-lehden myynti on pysynyt korkeana, sen ilmoitussivut ovat ajan mittaan vähentyneet merkittävästi.

Tammikuussa 2013 Time Inc. nimitti myös Martha Nelsonin ensimmäiseksi naispuoliseksi aikakauslehtiosastonsa päätoimittajaksi. Syyskuussa 2013 Nancy Gibbs nimitettiin Time-lehden ensimmäiseksi naispuoliseksi päätoimittajaksi.

Marraskuussa 2017 Meredith Corporation ilmoitti ostavansa Time, Inc:n Koch Equity Developmentin tuella. Maaliskuussa 2018, vain kuusi viikkoa kaupan päättymisen jälkeen, Meredith ilmoitti tutkivansa Timen ja sisarlehtien Fortune, Money ja Sports Illustrated myymistä, koska ne eivät sopineet yhteen yhtiön lifestyle-brändien kanssa.

Vuonna 2017 päätoimittaja ja toimittaja Catherine Mayer, joka myös perusti Isossa-Britanniassa naisten tasa-arvopuolueen (Women’s Equality Party), haastoi Timen oikeuteen asianajaja Ann Olivariuksen välityksellä sukupuoleen ja ikään perustuvasta syrjinnästä. Kanne ratkaistiin vuonna 2018.

Syyskuussa 2018 Meredith Corporation ilmoitti myyvänsä Timen edelleen Marc Benioffille ja hänen vaimolleen Lynnelle 190 miljoonalla dollarilla, mikä toteutui 31. lokakuuta 2018. Vaikka Benioff on Salesforce.comin puheenjohtaja ja toinen toimitusjohtaja, Time pysyy erillään yhtiöstä, eikä Benioff osallistu sen päivittäiseen toimintaan. Myynti saatiin päätökseen 31. lokakuuta 2018. Time USA, LLC lehden emoyhtiön omistaa Marc Benioff.