Hedoninen asuntojen hintamalli on merkittävä työjuhta, kun arvioidaan paikallisten julkishyödykkeiden, kuten koulujen laadun ja rikollisuuden, sekä paikallisten mukavuuksien, kuten työpaikkojen saavutettavuuden, arvoa. Kun otetaan huomioon Rosenin (1974) tulos, jonka mukaan hedoniset kertoimet voidaan tulkita hyödykkeen marginaaliseksi maksuhalukkuudeksi (MWTP, marginal willingness to pay), hedonista mallia voidaan käyttää koulumenestyksen tai yleisen turvallisuuden parantamiseen perustuvien politiikkojen hyötyjen laskemiseen. Yksi keskeisistä oletuksista hedonisten kertoimien tulkitsemisessa MWTP:ksi on, että markkinat ovat tasapainossa. Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden viimeaikainen myllerrys on saanut monet tutkijat kyseenalaistamaan hedonisten kertoimien tulkinnan. Asuntomarkkinat käyvät läpi suhdannevaihteluita aivan kuten talouskin, vaikka markkinoiden huomattavan epävakaat kaudet jätettäisiinkin syrjään. Voisi siis olettaa, että myös hedoniset kertoimet vaihtelevat asuntosyklin aikana.

Suur-Bostonin alueelle estimoidaan asuntojen hedoninen hintakehitys käyttäen kauppatietoja pitkältä ajanjaksolta 1987-2012, joka kattaa useita syklejä, joiden huiput ovat 1988 ja 2005. Standardoitujen koetulosten, rikollisuuden ja työpaikkojen saavutettavuuden vaikutukset asuntojen hintoihin arvioidaan vuositasolla. Yllättäen on näyttöä siitä, että nämä estimaatit vaihtelevat vastasyklisesti, ja suurimmat vaikutukset ilmenevät viimeisimmän laskusuhdanteen aikana. Tämä voidaan selittää ostajien koostumuksen muutoksilla asuntosyklin aikana.