Tämä patsas esittää palvojaa, joka pitää kädessään Hathorin, egyptiläisen hedelmällisyyden ja äitiyden jumalatar Hathorin pään kuvaa. Patsas on valmistettu Egyptissä Ramessidien kaudella (1292-1076 eaa.). Patsas kuuluu nykyisin Egyptin museoon Torinossa Italiassa. / AHE, Creative Commons

Hathor oli monipuolinen jumalatar, johon vedottiin monenlaisissa tarpeissa ja joka tarjosi ihmiskunnalle monia elämän parhaita puolia.

Tohtori Joshua J. Mark
Filosofian professori
Marist College

Esittely

Vanhan Egyptin keskeinen kulttuurinen arvo oli ma’at – harmonia ja tasapaino – joka piti yllä maailmankaikkeuden järjestystä ja ihmisten elämää. Tasapainon säilyttäminen omassa elämässä rohkaisi samaan perheessä ja sitä kautta ulospäin naapurustossa, yhteisössä, kaupungissa ja koko kansakunnassa. Elintärkeä osa tämän tasapainon ylläpitämistä oli kiitollisuus, joka kohotti ihmisen matkaa läpi elämän ja antoi kuoleman jälkeen ihmiselle mahdollisuuden tarjota sydämensä – höyhentä kevyempänä – jumala Osirikselle Totuuden salissa ennen siirtymistään ruovikkokentän paratiisiin.

Kiittämättömyys oli ”porttisynti”, joka avasi sielun kaikille epäilyksen, epäluottamuksen, mustasukkaisuuden, kateuden, katkeruuden ja itsekeskeisen uppoutumisen negatiivisille energioille. Rukouksen, festivaalien ja henkilökohtaisten uskonnollisten hartauksien avulla saattoi säilyttää kevyen sydämen, nauttia täysipainoisesta elämästä ja olla ruumiillisen kuoleman jälkeen varma siitä, ettei Osiris tuomitsisi ankarasti ja menettäisi toivoa paratiisista.

Kansan, erityisesti köyhien talonpoikien keskuudessa, erään henkilökohtaisen hartauden sanotaan olleen Hathorin viiden lahjan rituaali, joka kannusti kiitollisuuteen päivittäin muistuttamalla kaikesta siitä, mistä oli syytä olla kiitollinen, riippumatta siitä, millaisia menetyksiä oli joutunut kokemaan. Tämä käytäntö näyttää olleen olemassa suullisessa perimätiedossa, ja siitä on vain vähän todisteita, mutta se on sopusoinnussa paitsi Hathor-jumalattaren palvonnan kanssa myös sen kanssa, että egyptiläisessä kulttuurissa arvostettiin harmoniaa ja että oli tärkeää pitää yllä kevyttä sydäntä, joka oli kiitollinen kaikista jumalien antamista hyvistä lahjoista.

Hathor hyväntahtoinen

Hathor oli monipuolinen jumalatar, johon vedottiin monenlaisissa tarpeissa ja joka tarjosi ihmiskunnalle monia elämän parhaita puolia. Varhaiset kuvaukset jumalattaresta esittävät kuningatarmaisen naisen, jolla on aurinkokiekko ja sarvet päässään; myöhemmin hänet alettiin nähdä naisena, jolla on lehmän pää, tai yksinkertaisesti lehmänä, joka symboloi hänen elämää antavaa energiaansa ja anteliaisuuttaan ihmiskuntaa kohtaan. Hän oli taivaanjumalatar, joka liittyi Horukseen, maanjumalatar – kuten eräs hänen nimityksistään ”Sycamore Lady of the Sycamore” osoittaa -, auringonjumalatar (liittyessään Ra:han), ja hän hallitsi myös sydämen asioita, seksuaalisuutta, luonnonkauneutta, tanssia ja musiikkia, diplomatiaa vieraiden kansojen kanssa, hedelmällisyyttä – maan, ihmisten ja eläinten hedelmällisyyttä – ja äitiyttä. Hänet yhdistettiin myös kuolemanjälkeiseen elämään, jossa hän lohdutti ja opasti kuolleiden sieluja, ja hänet yhdistettiin myös Linnunrataan, jota pidettiin taivaallisena Niilin jokena, kaiken elämän ylläpitäjänä. Hän oli niin suosittu, että häntä kunnioitettiin vielä Egyptin uuden valtakunnan aikana (n. 1570 – n. 1069 eaa.), jolloin hänen attribuuttinsa oli suurelta osin siirtynyt jumalatar Isiksen haltuun.

Keskeinen osa Hathorin kaikkia näkökohtia oli ilo, joka kirkasti uskovaisen sydämen ja mahdollisti täysipainoisen ja mielekkään elämän. Ipuin stelasta (18. dynastia, noin 1500 eaa.) peräisin oleva rukous Hathorille korostaa tätä jumalattaren aspektia. Rukous kuuluu osittain seuraavasti:

Ylistän Hathoria, joka asuu Thebassa

Pussaa maata kunnioituksesta häntä kohtaan kaikissa muodoissaan…

Se oli päivänä, jolloin näin hänen kauneutensa

Mieleni vietti päivän sen juhlimiseksi –

Näin unessa Kahden Maan Valtiattaren, ja hän laittoi ilon sydämeeni.

Silloin virkistyin hänen ruokansa avulla…

Hän, joka on viisas

Kunnioittaa häntä vuodenaikojen juhlassa

Sitä, mikä antaa opetusta kansalle

Voidaan pitää puhtaana ruokana.

Todellisuuden Paikan palvelijan lähellä Ipui, vanhurskas, sanoo:

Kilpailun, mustasukkaisuuden ja himoitsemisen ongelman ratkaisemiseksi,

Hathorin ihmeistä, joita hän teki muinaisina aikoina,

olisi kerrottava niille,

jotka eivät tiedä,

sukupolven tulisi kertoa seuraavalle sukupolvelle,

miten kaunista Hathor todella on. (Thompson, 4)

Tämä rintakuva on peräisin kolmiosaisesta patsaasta, joka esitteli kuningas Amenhotep III:a jumala Osiriksen ja jumalatar Hathorin kyljessä. Se on yksi niistä lukuisista patsaista, jotka koristivat Amenhotep III:n hautajaistemppeliä Thebassa. Noin 150 vuotta myöhemmin, kun temppeli tuhoutui maanjäristyksessä, tätä ja muita patsaita käytettiin uudelleen läheisessä Merenptahin hautajaistemppelissä. 18. dynastia, Amenhotep III:n hallituskausi, noin 1390-1352 eaa. Länsi-Thebasta, Merenptahin hautajaistemppelistä, Egyptistä; alun perin Amenhotep III:n läheisestä hautajaistemppelistä. (British Museum, Lontoo). / Kuva: Osama Shukir Muhammed Amin, AHE, Creative Commons

Pitäessään mielensä – ja sydämensä – keskitettyinä Hathoriin ja hänen sisäiseen ja ulkoiseen kauneuteensa sai iloa, sielua ylläpitävän ”puhtaan ruuan” opetuksen ja kiitollisuuden, joka neutralisoi negatiivisten ajatusten ja tunteiden, kuten mustasukkaisuuden, kateuden ja katkeruuden, voiman. Ipui toteaa, kuinka juuri sinä päivänä, jonka hän oli viettänyt Hathorin kauneuden juhlimiseen, Hathor asetti ilon hänen sydämeensä, ja tämä ilo lisääntyy ja karkottaa pimeämmät energiat kertomalla muille Hathorin suuruudesta ja anteliaisuudesta. Tämä tunne vastaa egyptiläisen uskonnon elintärkeintä näkökohtaa: henkilökohtaisen tasapainon säilyttämistä erityisesti vaikeina aikoina. Tutkija Rosalie David kommentoi:

Hyväksyttiin, että elämää harjoitettiin vaarallisen kosmoksen puitteissa ja että tätä järjestäytynyttä kaavaa häiritsivät usein katastrofit, joihin kuuluivat sairaudet, äkillinen tai ennenaikainen kuolema ja luonnonvaarat. Elämän tragedioihin vastaamiseen tarvittiin henkilökohtaista uskoa, mutta kärsimystä ei pidetty ylivoimaisen huonona kokemuksena, koska kärsijä saattoi saada menetyksestään voimaa ja hengellistä ravintoa. (271)

Hathor oli egyptiläinen jumaluus, joka oli kaikkein suotuisimmin taipuvainen auttamaan ihmisen kärsimyksen lievittämisessä, antamaan lohtua ja palauttamaan tasapainon, koska hän oli aikoinaan aikaisemmassa inkarnaatiossaan pahansuovana ja verenhimoisena Sekhmetinä ollut ihmisten kurjuuden aiheuttaja.

Hathor-Sekhmet ja ”Taivaallisen lehmän kirja”

Yksi Hathorin monista rooleista oli hahmo, joka tunnetaan nimellä Kaukana oleva jumalatar; naispuolinen jumaluus, joka jättää taivaallisen kotinsa ilman isänsä suuren jumalan Ra:n lupaa ja pakenee periaatteessa hylkäämällä vastuunsa. Kaukaisen jumalattaren hahmo liittyy useisiin naispuolisiin jumaluuksiin (muun muassa Bastet, Mehit, Mut ja Sekhmet), mutta tunnetuimmin Hathoriin Taivaallisen lehmän kirjassa (The Book of the Heavenly Cow), joka on kirjoitettu ensimmäisen välikauden (2181-2040 eaa.) ja keskimmäisen valtakunnan (2040-1782 eaa.) aikana. Tässä teoksessa jumalatar ei kuitenkaan pakene omasta tahdostaan, vaan Ra lähettää hänet tarkoituksella tuhoamaan ihmiskunnan.

Tarinan alkaessa ihmisten kuulee juonittelevan Ra:n syrjäyttämistä, koska he kokevat, että hän on tullut vanhaksi ja menettänyt kosketuksen heidän tarpeisiinsa. He ovat unohtaneet kaiken, mitä Ra on heille tarjonnut, ja langenneet kiittämättömyyden syntiin. Ra kuulee heidän suunnitelmistaan ja neuvottelee muiden jumalien kanssa siitä, miten edetä. Alkuaikojen jumala Nun neuvoo häntä lähettämään silmänsä antamaan ihmiskunnalle opetuksen.

Ra:n silmä kuvataan yleensä jumalattarena, joka tekee Ra:n käskyjä, ja se liittyy läheisesti Kaukaisen jumalattaren hahmoon, koska molemmat saavat toimillaan aikaan muutoksen. Ra valitsee Hathorin Silmäkseen ja lähettää hänet Hathor-Sekhmetin muodossa maan päälle tuhoamaan ihmiskunnan. Hathor-Sekhmetin raivo purkautuu kiittämättömiin ihmisiin, ja hän tappaa tuhansia, ennen kuin Ra katuu, koska hän huomaa, ettei pian ole ketään jäljellä, ja käskee häntä lopettamaan. Hathor-Sekhmet on kuitenkin vaipunut mielipuoliseen verenhimoon eikä voi kuulla häntä.

Taivaallisen lehmän kirjassa (keskimmäiseltä valtakunnalta 2040-1782 eaa.) kuvataan jumalatar Nut taivaallisena lehmänä, joka nostaa auringonjumala Ra:n ylempiin taivaisiin ja pois häntä vastaan kapinoineen ihmiskunnan luota. Kuva on peräisin Uuden valtakunnan ajalta (n. 1570-1069 eaa.), jolloin Taivaallisen lehmän kirjan säilynyt teksti löydettiin. / Wikimedia Commons

Ra tilaa 7 000 purkkia olutta, johon on sekoitettu punaista okraa, jotta se muistuttaisi verta, ja käskee pudottaa keitoksen Denderaan – Hathorin pyhään paikkaan – jossa se lammikoituu tasangon poikki. Hathor-Sekhmet saapuu paikalle, tarttuu löytämäänsä ”vereen” ja juo, kunnes on niin humalassa, että pyörtyy. Kun hän herää, hän on hyväntahtoinen Hathor ja tästä lähtien ihmiskunnan puolestapuhuja ja ystävä. Tästä episodista saadaan toinen Hathorin epiteeteistä – ”Juopumuksen nainen” – johon vedottiin erityisesti festivaaleilla ja kokoontumisissa, joissa juomia tarjoiltiin runsaasti.

Juominen, musiikki ja tanssi olivat kaikki osa Hathorin palvomista, ja toisin kuin muiden jumaluuksien kohdalla, joilla oli samaa sukupuolta olevia pappeja, Hathorin kulttiin kuului sekä miehiä että naisia pappeina ja papparaisina. Toinen hahmo, joka olisi kuitenkin myös liitetty Hathoriin (joskaan ei varmasti yksinomaan), oli ta rekhet – viisas nainen.

Viisaat naiset

Ta rekhet (kirjaimellisesti ”nainen, joka tietää”) on todistettu Uudesta valtakunnasta ensisijaisesti ostrakojen (kaiverrettujen keramiikkasirpaleiden) avulla Deir el-Medinan kylästä. Tutkija Carolyn Graves-Brownin mukaan:

näyttää kyenneen tunnistamaan epäonnea tuoneet jumalat, katsomaan tulevaisuuteen ja diagnosoimaan sairauksia. Tällaisia naisia konsultoivat sekä miehet että naiset, ja kerrallaan oli vain yksi ta rekhet. Tällaisilla naisilla oli syvällinen tietämys elävien, jumalien ja kuolleiden välisistä maailmoista. (80)

Graves-Brown jatkaa toteamalla, että näitä naisia voidaan todistaa esiintyneen jo aiemmin keskimmäisessä valtakunnassa, ja tätä mahdollisuutta ehdottaa myös Rosalie David, joka toteaa, että nämä näkijät ”saattoivat olla säännöllinen osa käytännön uskontoa” jo aiemmin kuin uuden valtakunnan aikana (281). Tämä on todennäköistä, kun otetaan huomioon kaikkien yhteiskuntaluokkien naisten korkea asema koko Egyptin historian ajan. Nämä Uuden valtakunnan ajan viisaat naiset saattoivat olla osa Hathorin viiden lahjan rituaalia, vaikka tämä ei ole mitenkään varmaa.

Tämä kalkkikivipatsas kuvaa kolmea seisovaa naista, jotka seisovat kädestä pitäen mustaa laattaa vasten sokkelilla. Egyptistä, tarkkaa kaivauksen alkuperää ei tiedetä. Toinen välikausi, 1650-1550 eaa. The Petrie Museum of Egyptian Archaeology, Lontoo (Kiitos The Petrie Museum of Egyptian Archaeology, UCL). / Kuva: Osama Shukir Muhammed Amin, AHE, Creative Commons

Heidän yhteytensä Hathoriin viittaa hänen rooliinsa kuolemanjälkeisen elämän jumalattarena, joka auttoi poisnukkuneita sieluja heidän matkallaan ruovikkokentälle. Perinteisesti Egyptissä kuollessaan ihmisen ajateltiin omaksuvan Osiriksen, kuolleiden tuomarin, hahmon. Uuden valtakunnan aikaan Hathor oli kuitenkin niin suosittu, että naiset ottivat yhä useammin hänen kuvansa hautakirjoituksissaan, kuten tutkija Geraldine Pinch toteaa:

Arkkuteksteissä ja Kuolleiden kirjassa on loitsuja, jotka auttavat vainajaa elämään ikuisesti Hathorin seuraajana. Eräässä myöhäiskauden tarinassa Hathor hallitsee manalaa, joka ilmestyy rankaisemaan niitä, jotka käyttäytyvät epäoikeudenmukaisesti maan päällä. Kreikkalais-roomalaisella kaudella kuolleet naiset samaistuivat tuonpuoleisessa elämässä Osiriksen sijasta Hathoriin. (139)

Viisaat naiset saattoivat – ja luultavasti vetosivatkin – Hathoriin tuonpuoleisen jumalattarena käsitellessään ihmisten huolia. Graves-Brown panee merkille ostraconin, joka viittaa siihen, että viisaalta naiselta kysyttiin lapsen kuoleman syytä, ja Hathor olisi ollut jumalatar, joka olisi voinut vastata tähän kysymykseen, koska toinen hänen tehtävistään oli olla läsnä ihmisen syntymässä – seitsemän Hathorin muodossa – ja määrätä vastasyntyneen kohtalosta.

Hathoria palvoivat kaikkien yhteiskuntaluokkien ihmiset hänen antamiensa lahjojen vuoksi ja, kuten tutkija Alison Roberts toteaa, hänen roolinsa vuoksi ”muutoksen energisoivana tekijänä, inertion ja muiden uhkien kukistajana” (66). Vaikka hänen kultin keskipisteensä sijaitsi Denderassa, ja hän liittyi läheisesti Theebaan, jumalattaren palvonta oli laajalle levinnyttä kaikkialla Egyptissä, ja se oli erityisen suosittua köyhien keskuudessa.

Perheellisen maanviljelijän arpa

Papit käyttivät temppeleissä tämänkaltaisia kulhoja nestemäisiä uhrilahjoja varten jumalille. Kaksi jumalatar Hathorin kasvoja koristaa reunaa. Henkilöiden litteät kuvaukset olivat yleensä profiilikuvia, mutta Hathorin kasvot olivat laajalti esillä etukuvassa. Tällaisissa kuvissa hänellä on lehmänkorvat, mutta hänet voitiin esittää myös sarvipäisenä tai lehmänä. Hathor oli Egyptin yleisin jumalatar, ja kulho oli luultavasti jonkin muun jumaluuden temppelissä. Siinä ei kuitenkaan ole merkintöjä, jotka paljastaisivat, missä tämä oli. 22. dynastia, noin 945-715 eaa. Ehkä Karnakista, Egyptistä. (British Museum, Lontoo). / Kuva: Osama Shukir Muhammed Amin, AHE, Creative Commons

Viljelijät, jotka viljelivät maata, eivät juuri koskaan omistaneet sitä. Kuninkaan, joka oli Horus-jumalan elävä ruumiillistuma, ajateltiin omistavan kaiken maan ja ”vuokraavan” sitä aatelisille ja papeille. Maanviljelijä luovutti maa-alueen sadon vastuussa olevalle aateliselle, joka toimitti sen egyptiläisen visiirin varastoihin ja jakoi sen jälkeen sen uudelleen kansalle, jotta kukaan ei koskaan joutuisi nälkäiseksi. Tutkija Don Nardo kommentoi:

Vanhassa Egyptissä suurin osa viljelykelpoisesta maasta kuului faaraolle, hänen aatelisilleen tai uskonnollisille temppeleille; he keräsivät suurimman osan sadosta, ja maanviljelijät pitivät vaatimattoman osan itselleen ja perheilleen. (12)

Seinämaalaus Nebamunin haudasta, n. 1350 eaa., Thebe, Egypti.
British Museum. / Kuva: gordontour, Flickr, Creative Commons

Viljelykasveihin kuuluivat emmer-vehnä ja ohra, herneet, linssit sekä muut vihannekset ja hedelmät. Joka päivä sadonkorjuuaikana maanviljelijät menivät pelloille, tarttuivat vasemmalla kädellään vehnänvarteen, leikkasivat sen oikealla kädellään pienellä viikatteella ja jättivät sen perässään olevalle työläiselle, joka poimi sen koriinsa. Koko päivän he viljelivät maata, jota he eivät omistaneet eikä heillä ollut toivoa koskaan omistaa, vasemman kätensä aina silmiensä edessä kurottautuen sadonkorjuuseen.

Hathorin viisi lahjaa

Kun köyhä maanviljelijä liittyi Hathorin palvontaan, pappi tai papparitar tarttui hänen vasempaan kyynärvarteensa ja kysyi: ”Nimeä viisi asiaa, joita kaipaisit eniten, jos kuolisit juuri nyt.” Henkilön piti nimetä ensimmäiset viisi asiaa, jotka tulivat mieleen miettimättä niitä liian tarkkaan – ehkä jotain sellaista kuin: ”Vaimoni, lapseni, olut, koirani, joki.”

Papitar, pappi tai – ehkä – viisas nainen nostaisi sitten henkilön vasemman käden henkilön kasvojen eteen ja sanoisi: ”Nämä ovat Hathorin viisi lahjaa”, ja henkilö katsoisi vasemman kätensä viittä sormea, kun rituaali jatkuisi: ”Joka päivä sinulla on ainakin nämä viisi asiaa, joista voit olla kiitollinen, ja jos kadotat yhdenkin, tulee aina uusi.” Tämä rituaali jatkuu. Kun kyseinen henkilö palasi takaisin pelloille ja ojensi vehnänvarren leikattavaksi kuuman auringon alla, hän näki vasemman kätensä aina edessään ja häntä muistutettiin jatkuvasti Hathorin viidestä lahjasta.

Kuten todettua, edellä mainittu rituaali on heikosti todistettu (tämä kirjoittaja ei ole löytänyt siitä todisteita suullisen historian ulkopuolelta Egyptissä), mutta se on kuitenkin Hathorin kultin hengen ja jumalattaren luontaisen luonteen mukainen ilon, valon ja kiitollisuuden tuojana. Heti kun ihminen lakkasi tuntemasta kiitollisuutta, hän siirtyi kohti pimeyttä, epäuskoa ja katkeruutta elämässä. Hathorin viisi lahjaa, jotka saattoi aina muistaa yksinkertaisesti katsomalla vasemman kätensä sormia, olivat jatkuva muistutus kaikesta siitä, mikä oli hyvää ja tärkeää ja minkä vuoksi kannatti herätä joka aamu – ja mistä kannatti kiittää joka ilta.

Bibliografia

  • Ancient Egyptian Prayers and Invocations by Peter Thompson Luettu 4.5.2020.
  • Prayer to Hathor – Goddess of Beauty Luettu 4.5.2020.
  • Bunson, M. The Encyclopedia of Ancient Egypt. Gramercy Books, 2000.
  • David, R. Religion and Magic in Ancient Egypt. Penguin Books, 2003.
  • Dr. S. Sama. ”Egyptin suullinen historia ja Hathorin viisi lahjaa”. N/A, Kairon museon sponsoroima luento, Egypti; lokakuu 1991.
  • Graves-Brown, C. Dancing for Hathor: Women in Ancient Egypt. Continuum, 2010.
  • Nardo, D. Living in Ancient Egypt. Thompson/Gale Publishers, 2004.
  • Pinch, G. Egyptin mytologia: A Guide to the Gods, Goddesses, and Traditions of Ancient Egypt. Oxford University Press, 2002.
  • Roberts, A. Hathor Rising: The Power of the Goddess in Ancient Egypt. Inner Traditions, 1997.
  • Robins, G. Women in Ancient Egypt. Harvard University Press, 1993.
  • Shaw, I. The Oxford History of Ancient Egypt. Oxford University Press, 2004.
  • Wilkinson, R. H. The Complete Gods and Goddesses of Ancient Egypt. Thames & Hudson, 2017.

Originally published by the Ancient History Encyclopedia, 05.06.2020, under a Creative Commons: Attribution-NonCommercial-ShareAlike 3.0 Unported -lisenssi.