Taustaa: Liittovaltion ilmailuhallinnon vuonna 1959 antamassa Age 60 Rule -säännössä kielletään liikennelentäjiä työskentelemästä osan 121 mukaisessa toiminnassa, kun he ovat täyttäneet 60 vuotta. Ikä 60 -sääntö on edelleen erittäin kiistanalainen ja poliittisesti arkaluonteinen aihe, ja sääntöä vastustetaan parhaillaan sekä lainsäädännöllisillä että oikeudellisilla areenoilla.

Menetelmät: Lääketieteellisestä kirjallisuudesta tehtiin laaja katsaus MEDLINE-tietokannan avulla. Asiaa koskevat liittovaltion asetukset tutkittiin. Oikeuskäsittelyt ja julkiset asiakirjat otettiin huomioon. Kirjeitä ja henkilökohtaisia yhteydenottoja pyydettiin silloin, kun tarvittavia tietoja ei voitu hankkia muilla keinoin.

Tulokset: Ikä 60 -sääntö ei perustunut mihinkään tieteelliseen tietoon, joka olisi osoittanut, että 60-vuotiaat ja sitä vanhemmat liikennelentäjät olisivat vähemmän turvallisia kuin nuoremmat lentäjät, ja on näyttöä siitä, että ikä 60 valittiin pikemminkin taloudellisten kuin turvallisuusnäkökohtien perusteella. Liikennelentäjät ylittävät johdonmukaisesti väestön yleiset normit pitkäikäisyyden, fyysisen terveyden ja henkisten kykyjen osalta. Pelko siitä, että lentäjän terveydentilaa haittaava tapahtuma aiheuttaisi onnettomuuden tavanomaisessa monimiehitystoiminnassa, ei ole perusteltu. Alle 60-vuotiaille liikennelentäjille on vuosikymmenien ajan annettu mahdollisuus osoittaa lentokelpoisuutensa lääketieteellisillä, kognitiivisilla ja suorituskykyarvioinneilla, jotka evätään liikennelentäjiltä, kun he täyttävät 60 vuotta. Todellinen lentokokemus osoittaa, että vanhemmat lentäjät ovat yhtä turvallisia kuin nuoremmat lentäjät. Kansainvälinen ilmailukokemus osoittaa, että 60-vuotiaita koskevan säännön poistaminen ei vaaranna lentoturvallisuutta.

Päätelmät: Ikä 60 -säännölle ei näytä olevan lääketieteellisiä, tieteellisiä tai turvallisuusperusteita. Ikä 60 -säännön säilyttäminen, jossa ikää käytetään ainoana kriteerinä vanhempien lentäjien kelpoisuudelle, merkitsee ikäsyrjintää kaupallisessa ilmailussa.