Tämän päivän mullistavat muutokset koulutuksessa – digitaalisten laitteiden yleistymisestä avoimien opetusresurssien saatavuuteen, verkkoyliopistoihin ja merkkeihin perustuvaan sertifiointiin – ovat saaneet alan kuohumaan enemmän kuin koskaan ennen. Minulla oli hiljattain tilaisuus pitää WNET:n Celebration of Teaching and Learning -tapahtumassa puheenvuoro innovaatioiden edellytysten luomisesta koulutuksessa. Kun aloin valmistella puhettani, en ollut varma, oliko se vain käsitykseni siitä, että olemme jonkin poikkeuksellisen tapahtuman kynnyksellä, vai oliko jotain todella tekeillä. Etsiessäni tapaa testata käsityksiäni tämän päivän koulutuksesta, joka on noussut esiin poliittisten muutosten, kuten No Child Left Behind -hankkeen, ja pelottavien tilastojen, kuten korkeakoulukustannusten nousun ja syvästi huolestuttavien lukion keskeyttämisprosenttien, myötä, aloin leikitellä ajatuksella, että saattaisimme nähdä valoa tunnelin päässä samaan tapaan kuin mitä tapahtui pimeän keskiajan jälkeen.

Ehkenpä todistaja olekaan 2000-luvun versiossa renessanssista: koulutuksen renessanssissa. Koulutuksen renessanssi, joka käynnistyi 2000-luvun alussa, muistuttaa läheisesti 1500-luvun vastinettaan, jonka aikana taiteiden ja tieteiden kukoistus valtasi Euroopan seuraavan 300 vuoden ajan ja johti tieteellisiin keksintöihin sekä merkittävään kehitykseen taiteissa. Koulutuksen nykyistä kehitystä on vauhdittanut kuusi voimaa, jotka kaikki muistuttavat hämmästyttävän paljon renessanssiin johtanutta kehitystä. Näiden voimien tarkastelu saattaa antaa meille käsityksen siitä, mitä on edessä, jos ei seuraavina kolmena vuosisatana, niin ainakin kolmena seuraavana vuosikymmenenä.

Ensiksi, on uuden teknologian keksiminen. Kirjapainon keksiminen 1400-luvulla mahdollisti kirjojen saatavuuden ja lukutaidon lisääntymisen, mikä puolestaan johti yliopistojen perustamiseen. Samalla tavalla internetin luominen ja sen laajamittainen käyttöönotto edullisten digitaalisten laitteiden, kuten matkapuhelinten ja tablettien, kautta on antanut miljardeille ihmisille mahdollisuuden saavuttaa lukutaito ja päästä käsiksi tietoon, myös oppimisresursseihin.

Toinen on suurten rahamäärien sijoittaminen taiteisiin ja tieteisiin. Renessanssin aikana italialaiset mesenaatit, jotka hyötyivät kaupankäynnistä ja pankkitoiminnasta, sponsoroivat taiteilijoita ja tiedemiehiä Leonardo da Vincistä Galileoon. Viimeisten 25 vuoden aikana miljardööri-filantroopit eri puolilla Yhdysvaltoja ja liike-elämästä hyötyneet Piilaakson pääomasijoittajat ovat sijoittaneet valtavia määriä käteistä huipputekniikan yrityksiin, jotka puolestaan ovat edistäneet edullisten digitaalisten laitteiden ja tuhansien sovellusten, myös opetusohjelmien, kehitystä. Lisäksi menestyneiden yrittäjien varoilla perustetut säätiöt ovat tukeneet monia voittoa tavoittelevia ja voittoa tavoittelemattomia läpimurtoaloitteita koulutuksen ja oppimisen alalla.

Kolmanneksi korostetaan humanismia eli ihmismielen ainutlaatuista ja poikkeuksellista kykyä. Ensimmäistä kertaa renessanssin aikana tavallisista ihmisistä, eikä niinkään raamatullisista hahmoista tai rikkaista mesenaatista, tuli taiteilijoiden kuvauskohteita. Nykyään opettajat, vanhemmat ja oppilaat pitävät oppimisen yksilöllistämistä tärkeänä, ja ohjelmia räätälöidään siten, että niissä painotetaan yksittäisen oppijan tiedonhankintatyyliä. Esimerkiksi Daniel Hillis, yksi rinnakkaislaskennan pioneereista, on kehittämässä oppimiskarttaa ihmisen tietämyksen valtavasta tietokannasta, jotta yksilöt voivat käyttää tietoa tavalla, joka sopii parhaiten heidän tarpeisiinsa.

Neljänneksi on syntynyt elinvoimainen taiteellinen kulttuuri, jossa keskitytään realismiin ja arkkitehtonisen suunnittelun edistymiseen. Yksi tämän päivän digitaalisen kulttuurin tunnusmerkeistä on vilkkaan, erittäin vuorovaikutteisen ympäristön syntyminen, jossa jokaiselle annetaan mahdollisuus osallistua. Digitaaliseen arkkitehtuuriin kuuluvat blogit, videot, twiitit, Facebook ja muut sosiaaliset verkostoitumisalustat, jotka kannustavat tietojen ja mielipiteiden vaihtoon lähes kaikesta.

Viidenneksi, on oppimisen demokratisoituminen. Kirjapainokoneen keksimisen, joka teki kirjoista kohtuuhintaisia, ja tieteen ja matematiikan vanhojen tekstien uudelleen löytämisen ansiosta tieto tuli renessanssin aikana Euroopassa asuvien ihmisten ulottuville. Vastaavalla tavalla Internetin keksiminen ja sen saatavuus digitaalisen laitteiston ja yhteyksien kohtuuhintaisuuden kautta on mahdollistanut sen, että yhä useammat ihmiset pääsevät Internetiin ja voivat osallistua sosiaaliseen oppimiseen. Lisäksi tiedon vapaan jakamisen korostaminen OER Commonsin ja Udacityn kaltaisten ohjelmien, CK-12 FlexBooksin ja MIT:n kaltaisten yliopistojen kurssien kautta on luonut dramaattisen kulttuurisen muutoksen tavassa, jolla oppiminen on jaettua, avointa ja yhteistoiminnallista.

Viimeiseksi on luotu prosessi, jonka avulla oppiminen voidaan löytää. Renessanssiaikana keksijät ja tiedemiehet kehittivät löytöprosessin, joka johti lopulta tieteelliseen menetelmään. Nykyään uudet yhteistoiminnalliset tekniikat, kuten joukkoistaminen, kollektiivinen aivoriihi ja tieteellisten löydösten avoin julkaiseminen, ovat johtaneet sellaisiin luomuksiin kuin Wikipedia, PLoS ja tähtitieteen sivustot, joissa miljoonat ihmiset, joilla on vain Internet-yhteys, voivat osallistua uuden tähden, planeetan tai galaksin löytämiseen. Galileosta miljooniin potentiaalisiin uusiin tiedemiehiin planeetallamme tänä päivänä, uusi koulutuksen renessanssi on yhtä suuri lupaus tulevaisuudelle kuin sen vastine.

Kun jotkut ovat nopeita torjumaan tämän päivän koulutuksessa tapahtuvat mullistavat muutokset, mielestäni meidän pitäisi olla tyytyväisiä erittäin yhteistyöhakuisiin, yksilöllisiin ja kohtuuhintaisiin mahdollisuuksiin, joita uudet digitaaliset teknologiat tarjoavat oppijoille kaikkialla maailmassa. Vaikka nämä samat teknologiat aiheuttavat ongelmia, ne tarjoavat useammalle ihmiselle mahdollisuuden oppia, luoda ja jakaa tietoa. Ja kuten renessanssi, myös koulutuksen renessanssi voi johtaa humanistisempaan ja verkottuneempaan maailmaan.

Lue alkuperäinen versio, joka ilmestyi Huffington Postin 27. maaliskuuta ilmestyneessä numerossa Education

.