Terapeuttinen selkärangan vetohoito

Mekaaninen ja kompressiivinen kipu
Selkäkipua tiedetään aiheuttavan monenlaiset häiriöt, mukaan lukien mekaaniseksi ja/tai kompressiiviseksi määritellyt häiriöt. Mekaaninen selkäkipu johtuu yleensä vammasta tai degeneratiivisesta prosessista, joka vaikuttaa välilevyihin, niveliin, nivelsiteisiin ja/tai lihaksiin. Kipua, joka johtuu ärtyneestä tai ”puristuneesta” hermojuuresta, kuten iskiasissa, kutsutaan puristavaksi kivuksi.

Konservatiivisiin hoitomuotoihin voivat kuulua ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet, lihasrelaksantti, akuutin vaiheen kipulääkkeet ja fysioterapia. Näiden hoitomuotojen ohella voidaan suositella selkärangan vetoa.

Spinal Traction – What It Does
Terapeuttinen selkärangan veto käyttää manuaalisesti tai mekaanisesti luotuja voimia selkärangan venyttämiseen ja mobilisointiin. Traktio voi lievittää selkäkipua venyttämällä kireitä selkälihaksia, jotka johtuvat kouristuksista, ja laajentamalla nikamavälihaaroja hermojuurten puristusten lievittämiseksi.

Potilaan arviointi
Jokainen potilas on yksilöllinen, ja se, mikä toimii hyvin yhdelle potilaalle, ei välttämättä sovi toiselle. Siksi jokainen mahdollinen potilas arvioidaan huolellisesti ennen hoitoa. Tämän arvioinnin perusteella terapeutti voi tehdä päätöksiä käytettävän vedon tyypistä, distraktiovoimasta/-painosta ja hoidon kestosta.

Vedon tavoitteena on vähentää kipua ja auttaa potilasta parantamaan toimintakykyään. Hoidon tulisi olla rentouttavaa – ei aiheuttaa lisää tai uutta kipua. Siksi terapeuttisen vetohoidon ensimmäisellä istunnolla käytetään tyypillisesti vähemmän voimaa tai painoa distraktiossa (irrotuksessa). Terapeutti seuraa huolellisesti potilaan antamia merkkejä suhteessa hänen sietokykytasoonsa, johon kuuluu myös kehon asento.

Traktiotekniikat
Selkärangan traktiossa käytetyt tekniikat riippuvat osittain potilaan fyysisestä tilasta, häiriöstä, yksilöllisestä sietokyvystä ja hoidettavasta selkärangan tasosta (tasoista). Vetotekniikka voi olla manuaalista, asento- tai mekaanista. Vetoa voidaan käyttää jatkuvana tai ajoittaisena voimana. Jäljempänä esitetyt tekniikat eivät ole kaikenkattavia.

Kohdunkaulan traktio
Manuaalinen terapeuttinen traktio on käytännönläheinen lähestymistapa. Potilas makaa rennossa ja mukavassa asennossa pöydällä selinmakuulla. Terapeutti asettaa kätensä huolellisesti siten, että ne tukevat potilaan päätä distraktion aikana. Voima on lempeä, vakaa ja hallittu.

Traktion aikana terapeutti voi käsillään siirtää päätä sivulle, taivuttaa tai ojentaa niskaa. Pään asennon muuttaminen traktion aikana voi vaikuttaa myönteisempiin tuloksiin potilaan oireiden vähentämisessä.

Kaularangan hoidossa käytettävä mekaaninen traktiolaite koostuu päähihnasta, jossa on ovien yläpuolella oleva hihnapyöräjärjestelmä. Jotkut potilaat voivat käyttää tätä järjestelmää kotona sen jälkeen, kun terapeutti on opettanut heille, miten järjestelmä asetetaan, miten halteria käytetään, miten painoja käytetään oikein ja miten vetohoito kestää. Potilas voi käyttää päähalteria istuen, makuuasennossa tai selinmakuulla.

Lannerangan vetovoima
Manuaalinen lannerangan vetovoima edellyttää lähes puolen kehon painon harhauttamista ja vaatii siksi terapeutilta enemmän voimaa. Kun potilas on asettunut paikalleen, terapeutti voi vetää nilkoista, jälleen kerran käyttäen kontrolloitua voimaa. Toisessa tekniikassa potilaan jalat vedetään terapeutin hartioiden päälle. Terapeutti vetää sitten tasaisesti kädet potilaan reisien yli. Vaihtoehtona on lantiovyö, jossa on hihnat ja jota käytetään distraktioon.

Mekaaniseen vetoon voi sisältyä moottoroidun jaetun vetopöydän käyttö. Potilas asetetaan lantiovaljaisiin, jotka on kiinnitetty pöydän toiseen päähän. Jotkin moottoroidut yksiköt ovat tietokonepohjaisia, jolloin terapeutti voi ohjelmoida potilaalle terapeuttisen vetojakson.

Vasta-aiheet
Jos selkärangan rakenteellinen eheys on vaarantunut, kuten osteoporoosissa, infektiossa, kasvaimessa tai kaularangan nivelreumassa, vetojakso ei ole hoitovaihtoehto. Fyysiset tilat, kuten raskaus, sydän- ja verisuonisairaudet, tyrä ja joissakin tapauksissa TMJ, sulkevat potilaat selkärangan traktion ulkopuolelle. Näissä tilanteissa traktiossa (liikkeessä) käytetyt voimat voivat mahdollisesti olla vaarallisia.

Johtopäätös
Terapeuttinen selkärangan traktio ei ole uusi käsite. Nykyään ensimmäinen selkärangan traktiota kokenut potilas olisi yli 100-vuotias! Sen jälkeen on tehty monia tutkimuksia selkärangan traktion tehokkuuden määrittämiseksi. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet tuloksettomiksi.