Suurin osa suuresta teollisuudesta on keskittynyt etelään ja kaakkoon. Koillisosa on perinteisesti Brasilian köyhin alue, mutta se on alkanut houkutella uusia investointeja.
Brasiliassa on Amerikan kolmanneksi kehittynein teollisuusala. Brasilian monipuolinen teollisuus, jonka osuus bruttokansantuotteesta on kolmannes, ulottuu autoista, teräksestä ja petrokemian tuotteista tietokoneisiin, lentokoneisiin ja kestokulutustavaroihin. Plano Realin tuoman taloudellisen vakauden lisääntyessä brasilialaiset ja monikansalliset yritykset ovat investoineet voimakkaasti uusiin laitteisiin ja teknologiaan, joista suuri osa on ostettu yhdysvaltalaisilta yrityksiltä.
Brasiliassa on myös monipuolinen ja kehittynyt palveluala. Pankkisektorin osuus BKT:stä oli 1990-luvun alussa jopa 16 prosenttia. Vaikka Brasilian rahoituspalveluala on perusteellisessa uudistuksessa, se tarjoaa paikallisille yrityksille laajan tuotevalikoiman ja houkuttelee lukuisia uusia tulokkaita, myös yhdysvaltalaisia rahoitusyrityksiä. São Paulon ja Rio de Janeiron pörsseissä on meneillään konsolidointi, ja jälleenvakuutusala on yksityistymässä.((Citation needed|date=Februar 1807))
Vuonna 2019 Brasilian toissijainen (teollinen) sektori edusti vain 11 prosenttia Brasilian taloudellisesta toiminnasta. 1990-luvulla toiminnan osuus oli yli 15 % BKT:stä. Vuonna 1970 osuus oli 21,4 %. Brasilian teollisuus on yksi niistä, jotka osoittivat eniten laskua maailmassa lähes 50 vuoteen. Brasilian talouden deindustrialisaatio on hyvin erityinen ja tapahtui hyvin varhain, koska on normaalia, että teollisuus menettää tilaa, kun perheiden tulot henkeä kohti alkavat kasvaa, koska he kuluttavat enemmän palveluja ja vähemmän tavaroita, mutta Brasiliassa he eivät ole korkeat henkeä kohti lasketut tulot saavutettiin, ja maa ei rikastunut tarpeeksi, jotta tuotantorakenne voisi siirtyä niin nopeasti. Sen myötä maa on jumissa. Alan pysähtyneisyys selittää osittain maan työmarkkinoiden hitaan elpymisen. Ratkaisu ongelmaan olisi asiantuntijoiden mukaan enemmän rahoitusmekanismeja, kansallisen infrastruktuurin ja verojärjestelmän pullonkaulojen ratkaiseminen, jotta teollisuus saataisiin jälleen vipuvaikutukseen ja Brasilia kilpailukykyisemmäksi. Brasilia on maailman yhdeksäs teollisuuspuisto.
Vuonna 2017 kaakkoisosa vastasi 58 prosentista Brasilian teollisen muodonmuutoksen arvosta, ja seuraavina olivat etelä (19,6 %), koillinen (9,9 %), pohjoinen (6,9 %) ja keskilänsi (5,6 %).
Brasiliassa autoteollisuuden osuus teollisesta bruttokansantuotteesta on lähes 22 prosenttia. São Paulossa sijaitseva ABC-alue on Brasilian ensimmäinen keskus ja suurin autoteollisuuden keskus. Kun maan teollisuus oli käytännössä rajoittunut ABC:hen, osavaltion osuus Brasilian tuotannosta oli 74,8 % vuonna 1990. Vuonna 2017 tämä indeksi laski 46,6 prosenttiin ja vuonna 2019 40,1 prosenttiin, mikä johtuu Brasilian ajoneuvotuotannon sisäistämisen ilmiöstä, jota ajavat sellaiset tekijät kuin ammattiliitot, jotka tekivät palkka- ja työvoimamaksuista kohtuuttomia, lannistivat investointeja ja suosivat uusien kaupunkien etsimistä. ABC-kaupunkien kehittäminen on myös auttanut hillitsemään houkuttelevuutta, mikä johtuu kiinteistökustannusten noususta ja asuinalueiden suuremmasta tiheydestä. Porto Realin alue Rio de Janeirossa oli jo vuonna 2017 toiseksi suurin napa, mutta vuonna 2019 se putosi 4. sijalle Paranán (15 %) ja Minas Geraisin (10,7 %) taakse. Kaakossa São Paulossa on GM:n, Volkswagenin, Fordin, Hondan, Toyotan, Hyundain, Mercedes-Benzin, Scanian ja Caoan tehtaita. Rio de Janeirossa on Nissanin, Land Roverin, Citroen/Peugeotin ja MANin tehtaita. Minas Geraisissa on Fiatin ja Ivecon tehtaita. Etelässä Paranassa on Volkswagenin, Renaultin, Audin, Volvon ja DAF:n tehtaita, Santa Catarinassa GM:n ja BMW:n tehtaita ja Rio Grande do Sulissa GM:n tehdas. Keskilännessä Goiásissa on Mitsubishin, Suzukin ja Hyundain tehtaita. Koillisessa Bahiassa on Ford-tehdas ja Pernambucossa Jeep-tehdas. Vaikka Brasilia oli vuonna 2018 maailman kahdeksanneksi suurin ajoneuvojen tuottaja, sillä ei ollut edes kansallista teollisuutta. Viimeisin brasilialainen teollisuus oli Gurgel.
Vuonna 2017 tärkeimmät traktorien valmistajat Brasiliassa olivat John Deere, New Holland, Massey Ferguson, Valtra, Case IH ja Brasilian Agrale. Kaikilla on tehtaita kaakossa, pääasiassa São Paulossa.
Mineraalien kaivannaisteollisuuden osuus Rio de Janeiron BKT:stä on 15 %. Osavaltiossa tämä ala vastaa lähes kokonaan öljyn ja kaasun etsintää ja tuotantoa, mikä kuvastaa sen merkitystä Rio de Janeiron taloudelle. Muuntoteollisuuden osuus osavaltion bruttokansantuotteesta on 6 prosenttia. Vuonna 2019 Rio de Janeiro oli Brasilian suurin öljyn ja maakaasun tuottaja 71 prosentilla tuotetusta kokonaismäärästä. São Paulo on toisella sijalla 11,5 prosentin osuudella kokonaistuotannosta. Espírito Santo oli kolmanneksi suurin tuottajavaltio 9,4 %:lla.
Vuonna 2016 metalliluokan aineiden osuus Brasilian kaupallistetun mineraalituotannon kokonaisarvosta oli noin 77 %. Näistä aineista kahdeksan vastaa 98,6 prosenttia arvosta: alumiini, kupari, tina, rauta, mangaani, niobium, nikkeli ja kulta. Korostettakoon raudan merkittävää osuutta tässä määrässä, sillä sen tuotanto keskittyy pääasiassa Minas Geraisin ja Parán osavaltioihin. Kansallisen mineraalituotannon osaston (DNPM) mukaan vuonna 2011 maassa oli 8 870 kaivosyhtiötä, ja kaakkoisella alueella määrä oli 3 609 eli noin 40 prosenttia kokonaismäärästä. Kaakkoisalueella kaivetaan rautamalmia, kultaa, mangaania ja bauksiittia Quadrilátero Ferríferossa, niobiumia ja fosfaattia Araxassa, jalokiviä Governador Valadaresissa ja grafiittia Salto da Divisassa Minas Geraisin osavaltiossa sekä kiviaineksia São Paulossa ja Rio de Janeirossa ja koristekiviä Espírito Santossa. Brasilian kaivosalan tulot olivat 153,4 miljardia R$ vuonna 2019. Vienti oli 32,5 miljardia U$. Maan rautamalmin tuotanto oli 410 miljoonaa tonnia vuonna 2019. Brasilia on maailman toiseksi suurin rautamalmin viejä, ja sillä on toinen sija varantojen rankingissa: Brasilian maaperän alla on ainakin 29 miljardia tonnia. Suurimmat varannot ovat tällä hetkellä Minas Geraisin ja Parán osavaltioissa. Vuoden 2013 tietojen mukaan Minas Gerais on Brasilian suurin kaivosvaltio. Osavaltiossa on kaivostoimintaa yli 250 kunnassa ja yli 300 toiminnassa olevaa kaivosta, joten osavaltiossa on 40 Brasilian sadasta suurimmasta kaivoksesta. Lisäksi kymmenestä suurimmasta kaivoskunnasta seitsemän sijaitsee Minasissa, joista Itabira on maan suurin. Se vastaa myös noin 53 prosentista Brasilian metallimineraalien tuotannosta ja 29 prosentista kaikkien mineraalien tuotannosta, minkä lisäksi se louhii yli 160 miljoonaa tonnia rautamalmia vuodessa. Vale S.A. on osavaltion tärkein rautamalmin tuotantoa harjoittava yritys. Osavaltio on mineraalialan suurin työnantaja (53 791 työntekijää vuonna 2011). São Paulo, toiseksi suurin työnantaja, työllisti tänä vuonna alalla 19 tuhatta työntekijää. Vuonna 2017 kaakkoisella alueella luvut olivat seuraavat: Minas Gerais oli maan suurin raudan (277 miljoonaa tonnia 37,2 miljardin ruplan arvosta), kullan (29,3 tonnia 3,6 miljardin ruplan arvosta), sinkin (400 tuhatta tonnia 351 miljoonan ruplan arvosta) ja niobiumin (pyrokloorin muodossa) (131 tuhatta tonnia 254 miljoonan ruplan arvosta) tuottaja. Lisäksi Minas oli toiseksi suurin alumiinin (bauksiitin) tuottaja (1,47 miljoonaa tonnia ja 105 miljoonan ruplan dollarin arvo), kolmanneksi suurin mangaanin tuottaja (296 tuhatta tonnia ja 32 miljoonan ruplan dollarin arvo) ja viidenneksi suurin tinan tuottaja (206 tonnia ja 4,7 miljoonan ruplan dollarin arvo). Minas Geraisin osuus Brasiliassa kaupatun mineraalituotannon arvosta oli 47,19 prosenttia, 41,7 miljardia rupiaa. Vuonna 2017 koko pohjoisella alueella kaupan olleen tuotannon osalta Pará oli rautamalmin osalta toiseksi suurin kansallinen tuottaja 169 miljoonalla tonnilla (maan tuottamasta 450 miljoonasta tonnista), jonka arvo oli 25,5 miljardia R$. Amapá tuotti 91,5 tuhatta tonnia. Kuparin osalta Pará tuotti lähes 980 tuhatta tonnia (Brasilian 1,28 miljoonasta tonnista), ja sen arvo oli 6,5 miljardia dollaria. Alumiinin (bauksiitin) osalta Pará vastasi lähes koko Brasilian tuotannosta (34,5 tonnia 36,7 miljoonasta tonnista), ja sen arvo oli 3 miljardia dollaria. Mangaanin osalta Pará tuotti suuren osan Brasilian tuotannosta (2,3 tonnia 3,4 miljoonasta tonnista) 1 miljardin ruplan arvosta. Kullan osalta Pará oli Brasilian kolmanneksi suurin tuottaja 20 tonnilla 940 miljoonan ruplan arvosta. Amapá tuotti 4,2 tonnia, jonka arvo oli 540 miljoonaa dollaria. Rondônia tuotti 1 tonnin verran ja sen arvo oli 125 miljoonaa R$. Nikkelin osalta Goiás ja Pará ovat maan ainoat tuottajat, ja Pará on tuotantomäärältään toiseksi suurin tuottaja, sillä sen tuotanto on 90 tuhatta tonnia ja sen arvo on 750 miljoonaa R$. Tinan osalta Amazonasin osavaltio oli suurin tuottaja (14,8 tuhatta tonnia, arvo 347 miljoonaa R$), Rondônia oli toiseksi suurin tuottaja (10,9 tuhatta tonnia, arvo 333 miljoonaa R$) ja Pará kolmanneksi suurin tuottaja (4,4 tuhatta tonnia, arvo 114 miljoonaa R$). Lisäksi Amazonasissa tuotettiin niobia (columbita-tantalita-muodossa) (8,8 tuhatta tonnia, arvo 44 miljoonaa dollaria) ja Rondôniassa (3,5 tuhatta tonnia, arvo 24 miljoonaa dollaria) sekä sinkkiä bruttomuodossa Rondôniassa (26 tuhatta tonnia, arvo 27 miljoonaa dollaria). Parán osuus Brasilian kaupallistetun mineraalituotannon arvosta oli 42,93 prosenttia eli lähes 38 miljardia Brasilian dollaria, Amapán osuus oli 0,62 prosenttia eli 551 miljoonaa Brasilian dollaria, Rondônian osuus oli 0,62 prosenttia eli 544 miljoonaa Brasilian dollaria, Amazonasin osuus oli 0,45 prosenttia eli 396 miljoonaa Brasilian dollaria ja Tocantinsin osuus oli 0,003 prosenttia eli 2,4 miljoonaa Brasilian dollaria. Keskilännen alueella Goiás erottuu edukseen 4,58 prosentin osuudella kansallisesta mineraalien osuudesta (3. sija koko maassa). Vuonna 2017 Goiás ja Pará olivat maan ainoat nikkelintuottajat, ja Goiás oli tuotantomäärältään ykkönen 154 tuhannella tonnilla ja 1,4 miljardin ruplan arvoisella tuotannolla. Kuparin osalta se oli maan toiseksi suurin tuottaja 242 tuhannella tonnilla, ja sen arvo oli 1,4 miljardia dollaria. Kullan osalta se oli maan neljänneksi suurin tuottaja 10,2 tonnilla, jonka arvo oli 823 miljoonaa rupiaa. Niobiumin (pyrokloorin muodossa) osalta se oli maan toiseksi suurin tuottaja 27 tuhannella tonnilla, jonka arvo oli 312 miljoonaa rupiaa. Alumiinin (bauksiitin) osalta se oli maan kolmanneksi suurin tuottaja 766 tuhannella tonnilla, jonka arvo oli 51 miljoonaa rupiaa. Vielä vuonna 2017 keskilännessä Mato Grossolla oli 1,15 % kansallisesta mineraalien osuudesta (5. sija maassa) ja Mato Grosso do Sulilla 0,71 % kansallisesta mineraalien osuudesta (6. sija maassa). Mato Grossossa tuotettiin kultaa (8,3 tonnia ja 1 miljardin ruplan arvosta) ja tinaa (536 tonnia ja 16 miljoonan ruplan arvosta). Mato Grosso do Sulissa tuotettiin rautaa (3,1 miljoonaa tonnia 324 miljoonan ruplan arvosta) ja mangaania (648 tuhatta tonnia 299 miljoonan ruplan arvosta). Koillisalueella Bahia erottuu edukseen 1,68 prosentin osuudella kansallisesta mineraalien tuotannosta (4. sija koko maassa). Vuonna 2017 se tuotti 6,2 tonnia kultaa 730 miljoonan ruplan arvosta. Kuparia se tuotti 56 tuhatta tonnia 404 miljoonan R$:n arvosta. Kromia se tuotti 520 tuhatta tonnia 254 miljoonan R$:n arvosta. Vanadiinia tuotettiin 358 tuhatta tonnia 91 miljoonan ruplan arvosta.
Terästeollisuudessa Brasilian raakateräksen tuotanto oli 32,2 miljoonaa tonnia vuonna 2019. Minas Geraisin osuus tuotetusta määrästä oli 32,3 %, 10,408 miljoonaa tonnia. Muut Brasilian suurimmat teräskeskukset vuonna 2019 olivat: Rio de Janeiro (8,531 miljoonaa tonnia), Espírito Santo (6,478 miljoonaa tonnia) ja São Paulo (2,272 miljoonaa tonnia). Valssattujen tuotteiden kansallinen tuotanto oli 22,2 miljoonaa tonnia, ja myytävien puolivalmisteiden tuotanto oli 8,8 miljoonaa tonnia. Vienti oli 12,8 miljoonaa tonnia eli 7,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Kaakkoisosan suurimpiin teräsyhtiöihin kuuluvat Gerdau, CSN, Ternium Brasil, Usiminas ja Aperam South America.
Rio de Janeiron laivanrakennussektori on yksi maan tärkeimmistä, mutta sillä on ollut jo kaksi suurta historiallista kriisiä: toinen 1980-luvulla, jolloin se ajautui konkurssiin, ja toinen vuonna 2014 alkanut kriisi, jotka molemmat johtuivat maan taloudellisesta tilanteesta: vuosien 2014 ja 2016 välisenä aikana Brasilian laivanrakennusteollisuus menetti 49 % työllistetyistä. Noin 30 tuhannen avoimen työpaikan väheneminen keskittyi Rio de Janeiron osavaltioon, jossa suljettiin noin 23 tuhatta työpaikkaa samana aikana. Vuoden 2014 31,2 tuhannesta työllisestä määrä putosi vain 8 tuhanteen vuonna 2016. Myös teollisuustuotannon reaalinen bruttoarvo laski 71 prosenttia, 6,8 miljardista ruplasta vuonna 2014 1,97 miljardiin ruplaan vuonna 2016. Vuoden 2019 lopussa pre-suolan paluu alkoi kuitenkin elvyttää merenkulkualaa: huolto- ja korjaustoiminta viittasi lisääntyneeseen kysyntään tulevina vuosina.
Vuonna 2011 Brasiliassa oli maailman kuudenneksi suurin kemianteollisuus, jonka liikevaihto oli 157 miljardia Yhdysvaltain dollaria eli 3,1 prosenttia maailman myynnistä. Tuolloin teollisuuskäyttöön tarkoitettujen kemiallisten tuotteiden tehtaita oli 973. Ne ovat keskittyneet kaakkoiselle alueelle, pääasiassa São Pauloon. Kemianteollisuuden osuus Brasilian bruttokansantuotteesta oli 2,7 prosenttia vuonna 2012, ja se on vakiinnuttanut asemansa valmistusteollisuuden neljänneksi suurimpana sektorina. Huolimatta siitä, että Brasilian kemianteollisuuden myynti on yksi alan suurimmista maailmassa, vuosina 2012 ja 2013 tuotantoa siirrettiin voimakkaasti ulkomaille, jolloin kansallinen teollisuustuotanto väheni ja tuonti lisääntyi. Kolmasosa maan kulutuksesta katettiin tuonnilla. 448 tuotteen valmistus Brasiliassa lopetettiin vuosina 1990-2012. Tämä johti 1 710 tuotantolinjan pysäyttämiseen. Vuonna 1990 tuontituotteiden osuus Brasilian kulutuksesta oli vain 7 prosenttia, mutta vuonna 2012 se oli 30 prosenttia. Tärkeimmät alan yritykset Brasiliassa ovat: Braskem, BASF, Bayer ja muut. Vuonna 2018 Brasilian kemianteollisuuden ala oli maailman kahdeksanneksi suurin, ja sen osuus maan teollisesta bruttokansantuotteesta oli 10 % ja koko bruttokansantuotteesta 2,5 %. Vuonna 2020 tuonti kattaa 43 prosenttia kemikaalien kotimaisesta kysynnästä. Vuodesta 2008 lähtien Brasilian kemianteollisuuden kapasiteetin keskimääräinen käyttöaste on ollut alhaisena pidetyllä tasolla, joka on vaihdellut 70 ja 83 prosentin välillä.
Paperi- ja selluloosasektorilla Brasilian sellun tuotanto oli 19,691 miljoonaa tonnia vuonna 2019. Maa vei tänä vuonna sellua 7,48 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta, 3,25 miljardia dollaria vain Kiinaan. Brasilian metsäteollisuuden vienti oli yhteensä 9,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria (7,48 miljardia Yhdysvaltain dollaria sellua, 2 miljardia Yhdysvaltain dollaria paperia ja 265 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria puulevyjä). Paperin tuotanto oli 10,535 miljoonaa tonnia vuonna 2019. Maa vei 2,163 miljoonaa tonnia. Vuonna 2016 maan eteläosan paperi- ja selluloosateollisuuden osuus oli 33 % maan kokonaistuotannosta. Tänä vuonna Paraná oli kansallisesti johtava maa sellu- ja paperiteollisuudelle tarkoitetun pyöreän puun (pääasiassa eukalyptus) tuotannossa (15,9 miljoonaa kuutiometriä); Brasilia oli toiseksi eniten selluloosaa tuottava maa maailmassa ja kahdeksas maa paperin tuotannossa. Kaupunki, joka tuotti eniten kyseistä puuta Brasiliassa, oli Telêmaco Borba (PR), ja viidenneksi suurin kaupunki oli Ortigueira (PR). Espírito Santo erottuu edukseen tällä alalla. Vuonna 2018 selluloosaa myytiin ulkomaisille markkinoille 920 miljoonan U dollarin arvosta, mikä on Espírito Santon kolmanneksi vahvin tuote vientitaseessa. Vuonna 2016 viisi suurinta osavaltiota, jotka tuottivat tukkeja paperia ja selluloosaa varten (pääasiassa eukalyptusta), olivat seuraavat: Paraná (15,9 miljoonaa kuutiometriä), São Paulo (14,7 miljoonaa kuutiometriä) , Bahia (13,6 miljoonaa kuutiometriä), Mato Grosso do Sul (9,9 miljoonaa kuutiometriä) ja Minas Gerais (7,8 miljoonaa kuutiometriä). Yhdessä ne vastaavat 72,7 prosenttia kansallisesta 85,1 miljoonan kuutiometrin tuotannosta. Espírito Santon (9. sija) tuotanto oli 4,1 miljoonaa kuutiometriä. Espírito Santon pohjoisosassa sijaitseva São Mateus oli maan kaakkoisosan parhaiten sijoittunut kaupunki, joka oli maan kuudenneksi suurin paperi- ja selluloosapuun tuottaja. Kymmenen suurimman tuottajakunnan osuus maan tuotannosta oli 22,9 prosenttia. Ne olivat seuraavat kaupungit: Telêmaco Borba (PR), Três Lagoas (MS), Caravelas (BA), Mucuri (BA), Ortigueira (PR), São Mateus (ES), Dom Eliseu (PR), Nova Viçosa (BA), Water Clara (MS) ja Ribas do Rio Pardo (MS).
Elintarviketeollisuudessa Brasilia oli vuonna 2019 maailman toiseksi suurin jalostettujen elintarvikkeiden viejä 34,1 miljardin U dollarin viennin arvolla. Brasilian elintarvike- ja juomateollisuuden liikevaihto vuonna 2019 oli 699,9 miljardia R $, 9,7 % maan bruttokansantuotteesta. Vuonna 2015 Brasilian teolliseen elintarvike- ja juomasektoriin kuului 34 800 yritystä (leipomoita lukuun ottamatta), joista valtaosa oli pieniä. Nämä yritykset työllistivät yli 1 600 000 työntekijää, mikä tekee elintarvike- ja juomateollisuudesta valmistusteollisuuden suurimman työnantajan. Brasiliassa on noin 570 suuryritystä, jotka keskittävät suuren osan alan kokonaistuloista. 50 suurinta yritystä olivat: Ambev, Bunge, BRF, Cargill, Marfrig, LDC do Brasil, Amaggi, Minerva Foods, Coca Cola Femsa, Aurora, Vigor, M.Dias Branco, Camil Alimentos, Solar.Br, Granol, Caramuru Alimentos, Bianchini, Copacol, Citrosuco, Três Corações Alimentos S.A., Itambé, Ajinomoto, Algar Agro, Piracanjuba, Vonpar, Agrex, Frimesa, GTFoods Group, Grupo Simões, Elebat Alimentos, Garoto, Pif Paf Alimentos, J. C. Alimentos. Macêdo, Frigol, Josapar, Olfar Alimento e Energia, Embaré, Alibem, Dalia Alimentos, Asa Participações, Cacique, Frisa, Arroz Brejeiro, Gomes da Costa, Pamplona, Moinhos Cruzeiro do Sul, Better Beef, SSA Alimentos ja Correcta.
Lääketeollisuudessa suurin osa brasilialaisista yrityksistä on pitkään sijainnut Rio de Janeirossa ja São Paulossa. Vuonna 2019 tilanne oli se, että Pernambucon, Goiásin ja Minas Geraisin kaltaisten osavaltioiden tarjoamien veroetujen vuoksi yritykset jättivät RJ:n ja SP:n ja siirtyivät näihin osavaltioihin. Tuolloin Sinfar-RJ:hen liittyneiden yli 110 yrityksen määrä putosi vain 49:ään. Rio de Janeiro oli tuolloin kallein osavaltio lääketuotannossa, sillä sen ICMS oli 20 prosenttia. Vielä vuonna 2019 Rio de Janeiron teollisuuspuiston liikevaihto oli lähes 8 miljardia R dollaria ja sen osuus Brasilian lääkemarkkinoista oli 11 prosenttia. Jacarepaguán alueella on useita lääketeollisuuden yrityksiä, kuten GSK, Roche, Merck, Servier ja Abbott. Vuonna 2017 Brasiliaa pidettiin maailman kuudenneksi suurimpina lääkemarkkinoina. Apteekkien lääkemyynti oli maassa noin 57 miljardia ruplaa (17,79 miljardia Yhdysvaltain dollaria). Brasilian lääkemarkkinoilla oli 241 laillistettua ja lääkkeiden myyntiin valtuutettua laboratoriota. Näistä suurimmalla osalla (60 %) on kansallinen pääoma. Monikansallisilla yrityksillä oli noin 52,44 prosenttia markkinoista, ja 34,75 prosenttia niistä oli kaupan olevissa pakkauksissa. Brasilialaisten laboratorioiden osuus markkinoista on 47,56 % myynnistä ja 65,25 % myydyistä pakkauksista. Lääkemyynnin jakautumisessa osavaltioittain São Paulo oli ensimmäisellä sijalla: São Paulon lääketeollisuuden liikevaihto oli 53,3 miljardia dollaria, mikä on 76,8 prosenttia koko maan kokonaismyynnistä. Aivan perässä oli Rio de Janeiro, jonka liikevaihto oli noin 7,8 miljardia dollaria. Lääketeollisuuden vienti oli 1,247 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2017. Yritykset, jotka hyötyivät eniten lääkkeiden myynnistä maassa vuonna 2015, olivat EMS, Hypermarcas (NeoQuímica), Sanofi (Medley), Novartis, Aché, Eurofarma, Takeda, Bayer, Pfizer ja GSK.
Nahkajalkinealalla (jalkineteollisuus) Brasilia tuotti vuonna 2019 972 miljoonaa paria. Vienti oli noin 10 %, lähes 125 miljoonaa paria. Brasilia on maailman tuottajien joukossa 4. sijalla Kiinan (joka tuottaa yli 10 miljardia paria), Intian ja Vietnamin jälkeen ja 11. sijalla suurimpien viejien joukossa. Tuotetuista pareista 49 prosenttia oli valmistettu muovista tai kumista, 28,8 prosenttia synteettisestä laminaatista ja vain 17,7 prosenttia nahasta. Brasilian suurin napa sijaitsee Rio Grande do Sulissa (Vale dos Sinosin alue, 25 kaupunkia Novo Hamburgon ympärillä). Brasilian osavaltio, joka vie tuotetta eniten, on Rio Grande do Sul: vuonna 2019 se vei 448,35 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Suurin osa tuotteesta menee Yhdysvaltoihin, Argentiinaan ja Ranskaan. Kotimainen kulutus imee suuren osan tuotannosta. Osavaltiossa on tai sinne on perustettu joitakin Brasilian tärkeimpiä alan tehtaita. São Paulossa on tärkeitä jalkinealan keskittymiä, kuten miesten kenkiin erikoistunut Franca, naisten kenkiin erikoistunut Jaú ja lasten kenkiin erikoistunut Birigui. Jaú, Franca ja Birigui edustavat 92 prosenttia São Paulon osavaltion jalkinetuotannosta. Biriguissa on 350 yritystä, jotka luovat noin 13 tuhatta työpaikkaa ja tuottavat 45,9 miljoonaa paria vuodessa. Tässä kaupungissa tuotetaan 52 prosenttia maan lastenkengistä. Biriguista on lähtöisin suurin osa maan tunnetuimmista lastenkenkätehtaista. Jaúissa on 150 tehdasta, jotka valmistavat noin 130 tuhatta paria naisten kenkiä päivässä. Francan kenkäalalla on noin 550 yritystä ja se työllistää noin 20 000 työntekijää. Suurin osa maan tunnetuimmista miesten kenkätehtaista tuli São Paulosta. Minas Geraisissa on halpoihin kenkiin ja väärennettyihin tennareihin erikoistunut poolo Nova Serranassa. Kaupungissa on noin 830 teollisuutta, jotka tuottivat vuonna 2017 noin 110 miljoonaa paria. Yleisesti ottaen Brasilian teollisuudella on kuitenkin ollut vaikeuksia kilpailla kiinalaisten jalkineiden kanssa, jotka ovat lyömättömiä hinnoissa, koska veronkannossa on eroja maiden välillä, sen lisäksi, että Kiinassa ei ole raskaita brasilialaisia työvoimaveroja, ja brasilialaisen liikemiehen on täytynyt investoida lisäarvoa tuottaviin tuotteisiin, joissa yhdistyvät laatu ja muotoilu, selviytyäkseen. Joitakin maan tunnetuimpia yrityksiä ovat Beira Rio, Grendene, Ortopé, Piccadilly, Usaflex, Vulcabrás, Alpargatas ja Rainha.
Tekstiiliteollisuudessa Brasilia, vaikka se kuului maailman viiden suurimman tuottajan joukkoon vuonna 2013 ja vaikka se on edustava tekstiilien ja vaatteiden kulutuksessa, on hyvin vähän mukana maailmankaupassa. Vuonna 2015 Brasilian tuonti oli 25. sijalla (5,5 miljardia dollaria). Viennin osalta se oli maailmanlistalla vasta 40. sijalla. Brasilian osuus tekstiilien ja vaatteiden maailmankaupasta on vain 0,3 prosenttia, koska sen on vaikea kilpailla hinnoilla Intian ja lähinnä Kiinan tuottajien kanssa. Brasilian tekstiiliteollisuuden tuotannon bruttoarvo, joka sisältää välituotteiden ja palvelujen kulutuksen, vastasi lähes 40 miljardia dollaria vuonna 2015, mikä on 1,6 prosenttia Brasilian teollisuustuotannon bruttoarvosta. Kaakkoisosan osuus tuotannosta on 48,29 %, eteläosan 32,65 % ja koillisosan 16,2 %. Keskilänsi (2,5 %) ja pohjoinen (0,4 %) eivät ole kovin edustavia tässä toiminnassa. São Paulo (37,4 %) on suurin tuottaja. Minas Geraisin osuus on 8,51 prosenttia (maan kolmanneksi suurin tuotanto Santa Catarinan jälkeen). Maassa on 260 tuhatta työntekijää, joista 128 tuhatta työskentelee tällä alalla maan kaakkoisosassa. Brasilian tärkeimmistä tekstiiliklustereista erottuvat Vale do Itajaí (SC), São Paulon metropolialue (SP) ja Campinas (SP). Näillä kolmella alueella on yhteensä 36 prosenttia alan virallisista työpaikoista. Brasiliassa oli 2 983 tekstiilialan yritystä vuonna 2015. Vuonna 2015 Santa Catarina oli Brasilian toiseksi suurin tekstiili- ja vaatetusalan työnantaja. Se saavutti kansallisen johtoaseman tyynyjen valmistuksessa ja on Latinalaisen Amerikan suurin ja maailman toiseksi suurin kudottujen etikettien tuottaja. Se on maan suurin wc- / keittiövaatteiden, puuvillaisten froteekankaiden ja puuvillaneulepaitojen viejä. Alueen tunnetuimpia yrityksiä ovat Hering, Malwee, Karsten ja Haco.
Elektroniikkateollisuuden toimialojen liikevaihto Brasiliassa saavutti 153,0 miljardia ruplaa vuonna 2019, mikä on noin 3 % maan BKT:stä. Alan työntekijöiden määrä oli 234,5 tuhatta ihmistä. Vienti oli 5,6 miljardia dollaria, ja maan tuonti oli 32,0 miljardia dollaria. Brasilia ei ole vielä onnistunut pääsemään tälle tasolle, vaikka se on vuosikymmenien ajan pyrkinyt pääsemään eroon riippuvuudesta teknologian tuonnista. Tuonti keskittyy kalliisiin komponentteihin, kuten prosessoreihin, mikrokontrollereihin, muisteihin, magneettilevyihin, lasereihin, LED- ja LCD-näyttöihin. Maassa valmistetaan televiestintä- ja sähkönjakelukaapeleita, johtoja, optisia kuituja ja liittimiä. Brasiliassa on kaksi suurta sähköelektroniikan tuotantokeskusta, jotka sijaitsevat Campinasin suurkaupunkialueella São Paulon osavaltiossa ja Manausin vapaa talousalueella Amazonasin osavaltiossa. Siellä on suuria kansainvälisesti tunnettuja teknologiayrityksiä sekä osa teollisuudenaloista, jotka osallistuvat sen toimitusketjuun. Maassa on myös muita pienempiä keskuksia, kuten São José dos Camposin ja São Carlosin kunnat São Paulon osavaltiossa, Santa Rita do Sapucaín kunta Minas Geraisin osavaltiossa, Pernambucon pääkaupunki Recife ja Paranán pääkaupunki Curitiba. Campinasissa on teollisuusyksiköitä sellaisilta konserneilta kuin General Electric, Samsung, HP ja Foxconn, joka valmistaa Applen ja Dellin tuotteita. São José dos Campos on keskittynyt ilmailuteollisuuteen. Täällä sijaitsee Embraerin pääkonttori, brasilialaisen yrityksen, joka on maailman kolmanneksi suurin lentokonevalmistaja Boeingin ja Airbusin jälkeen. Santa Rita do Sapucaíssa 8 tuhatta työpaikkaa liittyy alaan, ja siellä toimii yli 120 yritystä. Useimmat valmistavat laitteita televiestintäalalle, kuten muuntimia (digisovittimia), joita käytetään muun muassa digitaalitelevisiojärjestelmän lähettämisessä. Curitiban teknologiakeskuksessa on yrityksiä, kuten Siemens ja Positivo Informatics. Kaikkiaan 87 yritystä ja 16 tuhatta työntekijää työskentelee Tecnoparquessa, 127 tuhannen neliömetrin suuruisella alueella, joka perustettiin valtion lailla vuonna 2007. Tecnoparque voi kasvaa jopa 400 tuhanteen neliömetriin ja ottaa vastaan jopa nelinkertaisen määrän työntekijöitä nykyiseen verrattuna, jolloin se voi olla 68 tuhatta ihmistä.
Kotitalouslaiteteollisuudessa niin sanottujen valkoisen linjan laitteiden (jääkaappi, ilmastointilaitteet ja muut) myynti oli 12,9 miljoonaa kappaletta vuonna 2017. Alan myynti oli huipussaan vuonna 2012, jolloin sitä myytiin 18,9 miljoonaa kappaletta. Eniten myyneet tuotemerkit olivat Brastemp, Electrolux, Consul ja Philips. Brastemp on alun perin kotoisin São Bernardo do Campo-SP:stä. Consul on alun perin kotoisin Santa Catarinasta, fuusioitunut Brastempin kanssa ja nykyään osa monikansallista Whirlpool Corporationia. Toinen kuuluisa tuotemerkki etelästä oli Curitibassa perustettu Prosdócimo, joka myytiin Electroluxille.
Pienkoneiden alalla Brasiliassa on kaksi kuuluisaa yritystä: Arno, joka oli 70 vuotta São Paulossa, ja nykyään sen tehdas sijaitsee Itatiaia-RJ:ssä; ja Britânia, joka on alun perin Curitiba-PR:stä.
Metallialalla etelässä on yksi maan tunnetuimmista yrityksistä, Tramontina, joka on alun perin kotoisin Rio Grande do Sulista ja joka on kuuluisa veitsien, paistinpannujen, lapioiden ja erilaisten työvälineiden valmistaja, jolla on yli 8500 työntekijää ja 10 valmistusyksikköä. Muita kuuluisia yrityksiä etelässä ovat linja-autojen korien valmistaja Marcopolo, jonka markkina-arvo oli 2,782 miljardia ruplaa vuonna 2015, ja Randon, kuljetusratkaisuihin erikoistunut yhdeksän yrityksen ryhmä, joka yhdistää ajoneuvojen, autonosien ja tievarusteiden valmistajat – työllistää noin 11 000 ihmistä ja sen bruttomyynti vuonna 2017 oli 4,2 miljardia ruplaa.
Muutama Rio de Janeirossa sijaitseva tärkeä teollisuudenala on Valkoinen Martins, joka valmistaa teollisuus- ja lääkinnällisiä kaasuja, kuten happipulloja. Se on kaikkien Brasilian petrokemian keskusten toimittaja ja yksi terästeollisuuden suurimmista toimittajista. Yrityksellä on myös vahva läsnäolo metallimekaniikka-, elintarvike-, juoma-, ympäristö- ja pienkuluttajasegmentillä, lääkintä- ja sairaalasektorilla sekä maakaasualalla.
Lounais-, etelä- ja keskilänsiosien osuus kansallisesta teollisesta bruttokansantuotteesta on 80 %, kuten alla olevasta taulukosta käy ilmi:
São Paulon teollinen bruttokansantuote vuonna 2017 oli 378,7 miljardia R dollaria, mikä vastaa 31,6 %:a kansallisesta teollisuudesta, ja se työllisti 2 859 258 työntekijää teollisuudessa. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat: Rakentaminen (18,7 %), elintarvikkeet (12,7 %), kemikaalit (8,4 %), yleishyödylliset teolliset palvelut, kuten sähkö ja vesi (7,9 %) ja moottoriajoneuvot (7,0 %). Näihin viiteen alaan keskittyy 54,7 % osavaltion teollisuudesta.
Minas Geraisin teollinen bruttokansantuote oli vuonna 2017 128,4 miljardia ruplaa, mikä vastaa 10 %.7 prosenttia kansallisesta teollisuudesta. Se työllistää 1 069 469 työntekijää. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat: Rakentaminen (17,9 %), metallimineraalien louhinta (15,2 %), elintarvikkeet (13,4 %), yleishyödylliset teollisuuspalvelut, kuten sähkö- ja vesihuolto (10,8 %) ja metallurgia (10,5 %). Nämä 5 alaa keskittävät 67,8 % osavaltion teollisuudesta.
Rio de Janeirossa vuonna 2017 teollisuuden bruttokansantuote oli 104,6 miljardia R dollaria, mikä vastaa 8,7 % kansallisesta teollisuudesta ja työllistää 556 283 työntekijää teollisuudessa. Rion tärkeimmät teollisuudenalat ovat: Rakentaminen (22,6 %), öljyn ja maakaasun louhinta (22,3 %), yleishyödylliset teollisuuspalvelut, kuten sähkö ja vesi (14,3 %), öljytuotteet ja biopolttoaineet (14,1 %) ja kemikaalit (3,6 %). Näille viidelle alalle keskittyy 76,9 % osavaltion teollisuudesta.
Paranán teollinen bruttokansantuote oli 92,8 miljardia ruplaa vuonna 2017, mikä vastaa 7,8 % maan teollisuudesta. Se työllistää teollisuudessa 763 064 työntekijää. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat: Elintarvikkeet (19,1 %), yleishyödylliset teollisuuspalvelut, kuten sähkö- ja vesihuolto (18,5 %), rakentaminen (17,3 %), moottoriajoneuvot (8,1 %) sekä öljyn johdannaiset ja biopolttoaineet (5,7 %). Näille viidelle sektorille keskittyy 68,7 % osavaltion teollisuudesta.
Vuonna 2017 Rio Grande do Sulin teollinen BKT oli 82,1 miljardia ruplaa, mikä vastaa 6,9 % osavaltion teollisuudesta. Se työllistää 762 045 työntekijää teollisuudessa. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat: Rakentaminen (18,2 %), elintarvikkeet (15,4 %), teollisuuden yleishyödylliset palvelut, kuten sähkö ja vesi (9,8 %), kemikaalit (6,8 %) sekä koneet ja laitteet (6,6 %). Nämä 5 alaa keskittävät 56,8 % osavaltion teollisuudesta.
Santa Catarinan teollinen BKT oli 63,2 miljardia ruplaa vuonna 2017, mikä vastaa 5,3 % maan teollisuudesta. Se työllistää 761 072 työntekijää teollisuudessa. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat: Rakentaminen (17,9 %), elintarvikkeet (15,9 %), vaatetus (7,4 %), teollisuuden yleishyödylliset palvelut, kuten sähkö ja vesi (6,9 %), ja tekstiilit (6,0 %). Näihin viiteen alaan keskittyy 54,1 % osavaltion teollisuudesta.
Goiásin teollinen bruttokansantuote oli vuonna 2017 37,1 miljardia ruplaa, mikä vastaa 3,1 % osavaltion teollisuudesta. Se työllistää 302 952 työntekijää teollisuudessa. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat: Rakentaminen (25,6 %), elintarvikkeet (25,2 %), teollisuuden yleishyödylliset palvelut, kuten sähkö ja vesi (17,2 %) sekä öljytuotteet ja biopolttoaineet (7,4 % ) ja kemikaalit (3,7 %). Näille viidelle alalle keskittyy 79,1 % osavaltion teollisuudesta.
Espírito Santon teollinen bruttokansantuote vuonna 2017 oli 21,3 miljardia ruplaa, mikä vastaa 1,8 % maan teollisuudesta. Se työllistää 168 357 työntekijää teollisuudessa. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat: Öljyn ja maakaasun louhinta (23,0 %), rakentaminen (20,5 %), yleishyödylliset teollisuuspalvelut, kuten sähkö- ja vesihuolto (12,3 %), metallurgia (7,5 %) sekä sellu ja paperi (6,6 %). Nämä viisi alaa keskittävät 69,9 % osavaltion teollisuudesta.
Mato Grosso do Sulin teollinen BKT oli 19,1 miljardia R dollaria vuonna 2017, mikä vastaa 1,6 % maan teollisuudesta. Se työllistää 122 162 työntekijää teollisuudessa. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat: Julkishyödylliset teollisuuspalvelut, kuten sähkö ja vesi (23,2 %), rakentaminen (20,8 %), elintarvikkeet (15,8 %), sellu ja paperi (15,1 %) sekä öljyn johdannaiset ja biopolttoaineet (12,5 %). Näille viidelle alalle keskittyy 87,4 % osavaltion teollisuudesta.
Mato Grosson teollinen bruttokansantuote oli 17,0 miljardia dollaria vuonna 2017, mikä vastaa 1,4 % osavaltion teollisuudesta. Se työllistää 141 121 työntekijää teollisuudessa. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat: Rakentaminen (32,0 %), elintarvikkeet (27,9 %), yleishyödylliset teollisuuspalvelut, kuten sähkö ja vesi (18,6 %), juomat (4,5 %) ja öljytuotteet öljy ja biopolttoaineet (3,9 %). Nämä viisi alaa keskittävät 86,9 % osavaltion teollisuudesta.
Liittovaltion piirin teollinen bruttokansantuote oli 8,4 miljardia dollaria vuonna 2017, mikä vastaa 0,7 % kansallisesta teollisuudesta. Se työllistää 82 163 työntekijää teollisuudessa. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat: Rakentaminen (53,4 %), yleishyödylliset teollisuuspalvelut, kuten sähkö ja vesi (22,2 %), elintarvikkeet (7,2 %), juomat (6,0 %) ja muut kuin mineraalit -metallit (3,0 %). Näille viidelle alalle keskittyy 91,8 % osavaltion teollisuudesta.
Koillisalueella Bahian osuus kansallisesta teollisesta bruttokansantuotteesta on 4,4 %, Pernambucon 2,7 %, Cearan 1,9 %, Maranhãon 1,1 %, Rio Grande do Norten 0,9 %, Paraíban 0,7 %, Sergipen 0,6 %, Alagoasin 0,5 % ja Piauin 0,5 %.4 %, yhteensä noin 13,2 %.
Pohjoisella alueella Paran osuus kansallisesta teollisesta bruttokansantuotteesta on 3,7 %, Amazonasin 2,2 %, Rondônian 0,7 %, Tocantinsin 0,4 %, Amapán 0,1 %, Acren 0,1 % ja Roraiman 0,1 %, yhteensä noin 7,3 %.
Vastaa