lionKun olin yliopistossa ja nuori uskova, yksi ensimmäisistä kristillisistä kirjoista, jotka luin, oli Bill Brightin kirja Todistaja ilman pelkoa. Se oli hyödyllinen johdatus evankelioimiseen ja opetuslasten kutsuun olla Jeesuksen todistajia. Kun olin juuri alkanut ymmärtää, mitä Kristuksen seuraaminen ja opetuslasten tekeminen merkitsevät, tämä kirja auttoi suunnattomasti olemaan ”todistaja” Kristuksen puolesta. Vielä tänäänkin olen kiitollinen tuosta kirjasta.

Lukiessani äskettäin Apostolien tekoja, todistamisen teema nousi jälleen esiin. Ja kuinka se ei voisi olla niin?

Apostolien teot 1:8:ssa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan pysymään Jerusalemissa, kunnes Pyhä Henki tulee antamaan heille voiman olla hänen todistajinaan Jerusalemissa, Juudeassa ja Samariassa sekä maan ääriin asti. Todellakin, ”todistaminen” on jotakin muutakin kuin hengellinen kuri tai tiistai-illan aktiviteetti. Se on kristittyjen olemuksen ydin. Mutta mitä se tarkoittaa? Ja miten tarkalleen ottaen meidän on puhuttava Jeesuksesta?

”Todistaja” ja ”todistaminen” Apostolien teoissa

Periaatteessa paras tapa vastata tähän kysymykseen on katsoa, miten apostolit ”todistivat” Jeesuksesta Apostolien teoissa. Sen jälkeen kun Jeesus on Apostolien teoissa 1:8 identifioinut seuraajansa todistajikseen, Luukas käyttää sanaa μάρτυς vielä 12 kertaa kuvaamaan alkuseurakunnan todistamista (1:8, 22; 2:32, 40; 3:15; 4:33; 13:31; 14:3, 17; 22:5, 20, 15; 26:16). (Hän käyttää myös verbiä μαρτύρομαι kahdesti, 20:26; 26:22).

Tarkkailemalla, miten tätä sanaa käytetään, voimme alkaa hahmotella, millainen uskollinen todistaja voisi olla. Vaikka Apostolien teoista ja muusta Uudesta testamentista voisi kirjoittaa kokonaisen todistamisen teologian (ks. esim. Allison Trites, The New Testament Concept of Witness), haluan kuitenkin ehdottaa Apostolien teoista viisi totuutta todistamisesta.

Viisi totuutta aidosta todistamisesta

1. Todistaminen on henkilökohtaista.

Jeesus aloittaa kertomalla opetuslapsilleen, että vain muutaman päivän kuluttua he saavat hänen Henkensä, ja kun he saavat sen, Jeesus sanoo: ”Teistä tulee minun todistajiani”. Johanneksesta tiedämme, että Jeesuksen Henkeä kutsutaan ”lohduttajaksi” tai ”auttajaksi” (παράκλητος). Hän ottaa Jeesuksen paikan ja on aivan hänen kaltaisensa (ἄλλος Joh. 14:16:ssa). Toisin sanoen Hengen lahja on Jeesuksen itsensä läsnäolon lahja, jota Henki välittää. Näin hän pysyy edelleen heidän kanssaan ja heissä (Joh. 14:17).

Kääntäen opetuslapset ovat hänen henkilökohtaisia todistajiaan. Todistajat todistavat siitä, mitä he tietävät, ja tässä tapauksessa kyse on siitä, Kenet he tuntevat. Kuten Johannes ensimmäisessä kirjeessään todistaa: ”Se, mikä on ollut alusta alkaen, minkä olemme kuulleet, minkä olemme nähneet silmillämme, mitä olemme katsoneet ja mitä olemme käsillämme koskettaneet, koskien elämän sanaa” (1:1), niin me todistamme Jumalasta, jonka me tunnemme. Todistaminen ei ole mahdollista niille, jotka eivät tunne Kristusta; ja se vahvistuu sitä mukaa, kun ne, jotka tuntevat Herran, kasvavat rakkaudessa ja sen tuntemisessa, joka heidät on pelastanut.

2. Todistaminen koskee ensisijaisesti ylösnousemusta.

Ensimmäinen paikka, jossa todistamisen sisältöä kuvataan, on Apostolien teot 1:22:ssä: ”… jonkun näistä miehistä on tultava kanssamme todistajaksi, joka todistaa hänen ylösnousemustaan”. Kun päätettiin, kuka tulisi Juudaksen tilalle, kelpoisuusvaatimuksiin kuului silminnäkijätodistus Kristuksen ylösnousemuksesta. Merkittävää on, että Apostolien teoissa ensisijainen todistus ei koske Kristuksen ristiä vaan hänen ylösnousemustaan kuolleista (mikä tietysti edellyttää ja sisältää hänen ristinsä). Tämä ylösnousemuksen korostaminen käy ilmi tästä vaatimuksesta ja siitä, miten Kristuksen ylösnousemusta koskeva todistus toistuu Apostolien teoissa (2:32; 3:15; 4:33; 13:30-31). Jokaisessa näistä jakeista todistetaan ylösnousemuksesta.

Nyt me, jotka todistamme tänä päivänä, emme saa puhua vain rakastavasta Jumalasta, synnit anteeksiantavasta Kristuksesta tai pelastuksesta, joka antaa toisen mahdollisuuden. Tällaiset evankeliumiviestit typistävät koko evankeliumin ja menettävät Kristuksen herruuden voiman. Jeesus ei ole anteeksiantaja, joka sattuu olemaan Herra; hän on Herra, joka kuoli varmistaakseen anteeksiannon kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Apostolien teoissa korostetaan hänen ylösnousemustaan, ja meidänkin pitäisi.

3. Todistaminen on Kristuskeskeistä.

Jos todistaminen keskittyy Kristuksen ylösnousemukseen, se sisältää myös kaiken sen, mitä hän sanoi ja teki. Esimerkiksi Apostolien teot 5:32 sanoo, että apostolit todistivat ”kaikista näistä asioista”. ”Nämä asiat” on selitetty kahdessa edellisessä jakeessa: ”Meidän isiemme Jumala herätti Jeesuksen, jonka te tapoitte hirttämällä hänet puuhun”. Jumala korotti hänet oikealle puolelleen johtajaksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannuksen ja syntien anteeksiannon” (jakeet 30-31). Kuolema, ylösnousemus ja korottaminen Jumalan oikealle puolelle osoitettiin Kristukselle, jotta hän voisi lähettää Henkensä antamaan parannuksen, joka antaa pelastuksen; nämä ovat evankeliumin ensisijaisia puolia. Ja niitä todelliset todistajat julistavat.”

Aivan samoin Apostolien teot 10:39 puhuu todellisen todistamisen kattavuudesta ja Kristus-keskeisyydestä: ”Ja me olemme todistajia kaikesta, mitä hän teki sekä juutalaisten maassa että Jerusalemissa.” Kuten Apostolien teot 5:ssä, Pietarin sanat eivät ole vailla sisältöä. Pikemminkin Apostolien teot 10:39b-43 korostavat evankeliumin pääkohtia:

He surmasivat hänet hirttämällä hänet puuhun, 40 mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen näyttäytyä, 41 ei kaikelle kansalle, vaan meille, jotka Jumala oli valinnut todistajiksi ja jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli noussut kuolleista. 42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on määrännyt elävien ja kuolleiden tuomariksi. 43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.”

Jeesuksen käskyn mukaan hänen todistajiensa on todistettava hänestä, aivan kuten entisaikojen profeetat. Ja kuten profeetat, jotka Jumala valitsi viemään sanomaansa, näemme Apostolien teot 10:41:ssä, miten Jumala valitsee myös meidät. Me emme valitse olla hänen todistajiaan, vaan hän valitsee meidät. Siksi, aivan kuten sanomamme keskus on Kristus, niin on myös lähteemme. Vain Jumalan armollisen valinnan kautta Kristuksessa me olemme, voimme olla Kristuksen todistajia.

4. Todistamiseen liittyy Hengen todistus.

Sen jälkeen kun apostolit Apostolien teot 5:32:ssa tunnistavat itsensä todistuksellaan, he tunnistavat Pyhän Hengen todistavan heidän kanssaan: ”…ja niin on myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.” Kuten Jeesus lupasi Apostolien teot 1:8:ssa, Henki antaisi opetuslapsilleen voiman todistaa. Itse asiassa on mahdotonta julistaa Kristusta ilman Henkeä. Siksi todistaminen ei ole jotakin, mitä teemme omin voimin, vaan se edellyttää Hengen armollista työtä meissä.

Todistaminen on siis syvästi hengellistä toimintaa. Aivan kuten alkuseurakunta sai Hengen ja sai useita myöhempiä ”Hengen täyttymyksiä” (4:8, 31; jne.), myös me luotamme Hengen voimaan ja läsnäoloon. Todistaminen edellyttää uskoa, rukousta ja Hengen voimaa. Lyhyesti sanottuna, voidaksemme todistaa muille tarvitsemme Hengen todistusta.

5. Todistamisen tavoitteena on toisten pelastuminen, ei vain (evankeliumin) tiedon levittäminen.

Bill Bright määritteli kirjassaan evankelioimisen niin, että hän jakaa hyviä uutisia ”ja jättää tulokset Jumalan varaan”. Tämä on toki vapauttava periaate: Jumala antaa pelastuksen, emme me. Mietin kuitenkin, voiko se johtaa eräänlaiseen evankelioivaan välinpitämättömyyteen. Voin kuvitella jonkun perustelevan: ”Kaikki on Jumalasta kiinni, joten kunhan pudotan muutaman evankeliumin evästeen, voin minimoida keskustelun kiusallisuuden ja luottaa siihen, että hän saa tulokset.” Koska evankelioiminen on sodankäyntiä, keksimme kaikenlaisia tekosyitä todistaaksemme.

Tästä syystä meidän on terästettävä sydämemme lupauksilla evankeliumin menestyksestä ja vastuullisuudellamme seistä todistajina julistamassa evankeliumia voimalla. Yksi näistä lupauksista on, että kun Jumalan valitut kuulevat hyvän uutisen Kristuksen ylösnousemuksesta, he tekevät parannuksen ja uskovat. Apostolien teot 13:32-33 sanoo: ”Me tuomme teille sen hyvän uutisen, että sen, minkä Jumala lupasi isille, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen, herättämällä Jeesuksen”. Näissä jakeissa esiintyvät ”me” ja ”meitä” määritellään jakeessa 31 ”todistajiksi”. Jeesus opetti opetuslapsilleen, kuinka hän oli Vanhan testamentin lupausten täyttymys, ja nyt hänen todistajinaan he selittivät nämä asiat muille, jotta he evankeliumia kuullessaan uskoisivat. Jakeet 33-47 osoittavat, miten Kristuksen ylösnousemus täytti Vanhan testamentin, ja sitten jakeessa 48 Luukas kirjoittaa: ”Ja kun pakanat sen kuulivat, alkoivat he riemuita ja ylistää Herran sanaa, ja niin moni kuin oli määrätty iankaikkiseen elämään, uskoi.”

Lyhyesti sanottuna apostolit, jotka saivat Jeesuksen ohjeet, tekivät sen ollakseen Kristuksen todistajia. Ja Hengellä täytettyinä he lähtivät liikkeelle luottaen siihen, että heidän sanomansa tulisivat kuulluiksi ja uskotuiksi niille, jotka oli määrätty iankaikkiseen elämään eli Jumalan lampaille, jotka olivat hajallaan ympäri maailmaa (vrt. Joh. 10:16, 26). Siksi todistajat lähtevät liikkeelle luottaen siihen, että evankeliumin julistaminen onnistuu, emmekä voi tyytyä pelkkään sanoman purkamiseen. Pikemminkin meidän on ikävöitettävä toisten pelastusta ja pyrittävä kaikin keinoin siihen, että muut tulisivat uskoon Kristukseen.

Kulkekaamme todistajina

Tämä on se, mitä näemme Apostolien tekojen kirjassa: opetuslasten yhteys, joka on lähetystehtävässä tekemässä opetuslapsia. Toistaakseni sen, mitä sanoin aiemmin, todistaminen ei ole jotain, mitä teemme; t on sitä, keitä me olemme. Niinpä Paavalin tavoin, joka sanoi 1. Korinttilaiskirjeen 9. luvussa tekevänsä kaiken toisten pelastuksen tähden, meidänkin tulisi elää elämämme henkilökohtaisina todistajina Kristuksesta, hänen ylösnousemuksestaan ja kaikesta muusta, mitä hän on tehnyt.

Tätä varten tehkäämme työtä rukoillen ja luottaen siihen, että Jumala vie evankeliumin kansojen luokse, kun me hänen todistajinaan täytämme kutsumuksemme. Auttakoon tämä lyhyt tutkimus meitä ymmärtämään tätä tehtävää, ja kannustakoon Pyhän Hengen todistus meitä kasvamaan todistajina.

Soli Deo Gloria, ds