Vaatimattomat, yksinkertaiset, kotoperäiset, perinteiset rakenteet, jotka on tehty paikallisista materiaaleista ja jotka noudattavat hyväksi havaittuja muotoja ja tyyppejä ja jotka tavallisesti jaetaan kolmeen luokkaan: maatalousrakenteet (ladot, maatilat jne.), kotitalousrakenteet (kotitalousrakenteet) ja teollisuusrakenteet (valimot, savenvalimot, savenvalmistuslaitokset, sepäntehtaat jne.). Englannissa ja Saksassa lukuisat keskiaikaiset ja myöhemmät puutalorakenteiset rakennukset luokiteltaisiin suurelta osin kansanomaiseen arkkitehtuuriin, kun taas vaatimattomat maaseuturakennukset, kuten mökit, kuuluisivat myös tähän luokkaan. Se otettiin ensimmäisen kerran vakavasti 1800-luvun lopulla, kun sitä yritettiin luoda uudelleen osana maalaustaiteellista liikettä, ja se tarjosi esimerkkejä 1900-luvun arkkitehdeille, erityisesti goottilaisen ja kotimaisen herätysliikkeen sekä Arts-and-Crafts-liikkeen arkkitehdeille. Yhdysvalloissa kolonialistiset ja yksinkertaiset klapilaudoitetut rakennukset tarjosivat malleja suunnittelijoille, erityisesti Stick- ja Shingle-tyyleille. Arkkitehtuuria on verrattu hienostuneeseen arkkitehtuuriin ja se on jopa luokiteltu arkkitehtuuriksi, jossa ei ole arkkitehtejä, mutta tämä ei pidä paikkaansa, sillä suurin osa kansanomaisesta arkkitehtuurista on jossain kehitysvaiheessa ottanut käyttöönsä kehittyneempiä malleja, kun taas Deveyn, Lutyensin ja Webbin kaltaiset arkkitehdit ovat ottaneet suuren osan tyyleistään kansanomaisista rakennuksista, joten se ei koskaan ollut erillinen ilmiö, joka olisi ollut maaseudun tai kaupunkien proletariaatin arkkitehtuuria.

Alcock, Barley, Dixon, & Meeson(1996);Alcock (1981);Barley (1961);Beaton (1997);Brunskill (1987, 1990, 1992, 1994, 1997, 2000);Charles (1997);Clifton-Taylor (1987);Glassie (2000);Kemp (1987);P. Oliver (2003);P. Oliver (toim.) (2000);Pearson & Meeson (toim.) (2001);Pattison ym. (1999);Pennick (2002);Jane Turner (1996);

.