Parhaat talvipeitekasvit vaihtelevat alueittain, kasvuvyöhykkeittäin ja viljelykasvin talvenkestävyyden mukaan, mutta hallinnan näkökulmasta katsottuna on periaatteessa kahta eri tyyppiä, talviturvallista ja talvenkestävää, sekä kolmas tyyppi, joka on sekoitus näistä kahdesta eri tyypistä.
1 – Talvella lopetettavat peitekasvit: Tappavat kylmyyden, mutta niillä on riittävästi biomassaa suojaamaan maaperää.
Kaura on malliesimerkki ensimmäisestä tyypistä. Kesällä kylvetyt kaurat kasvavat runsaasti ja säilyttävät usein aktiivisen kasvun marraskuun alkuun asti, ja ne kuolevat hitaasti useiden kovien pakkasten jälkeen. Talvella tapettu multa ja juurimassa pitävät kuitenkin maaperän paikallaan seuraavaan kevääseen asti.
Muita viljelykasveja, joita voidaan viljellä talvella tapettua multaa varten, ovat muun muassa peltoherne, öljyretikka ja rypsi.
Tämäntyyppisen peittokasvin varoitus on se, että maa on raivattava ja peittokasvi on istutettava riittävän aikaisin, jotta saadaan merkittäviä määriä biomassaa pitämään maaperä paikallaan talven yli. Tämä voi merkitä talvipeitekasvien viljelyä vain maassa, jossa on kasvanut kevätvihanneksia, tai se voi vaatia peittokasvin kylvämistä kesäkasvien, kuten maissin, alle. Talvella lopetetun peittokasvin suurena etuna on se, että multa on helppo muokata keväällä alle, ja maa voidaan istuttaa heti.
2 – Talvenkestävät peittokasvit: Selviävät talven yli, jatkavat kasvua keväällä.
- Sijoittuu nopeasti maanpeitekasviksi.
- Kestävin talvipeittokasvi, joka hillitsee tuulen & vesieroosiota.
- Syvä & laaja juuristorakenne estää tiivistymistä, parantaa maanpinnan laatua.
Toinen, talvenkestävä tyyppi voi joko kasvaa läpi talven tai vaipua lepotilaan tietyksi ajaksi, kun lämpötila ja/tai päivänvalo saavuttavat tietyn kynnysarvon, ja aloittaa sitten kasvun uudelleen lopputalvella.
Ne voidaan yleensä istuttaa kesän vihanneskasvien jälkeen, ja ne kasvavat läpi syksyn luodakseen juuriston, joka suojaa maata tuulen ja veden dynaamisilta voimilta talven aikana.
Esimerkkejä viljelykasveista, jotka selviävät talven yli – talven lämpötilojen alhaisuudesta riippuen – ovat esimerkiksi talviruis, talvivehnä, karvainen virna, itävaltalainen talviherne ja purppura-apila. Talviruista ja karvaista virnaa suositellaan Yhdysvaltojen pohjoisosiin.
Alueilla, joilla nämä viljelykasvit selviävät talvesta, ne kasvavat voimakkaasti aikaisin keväällä. Ne on niitettävä läheltä maata kasvun pysäyttämiseksi, ja sitten ne on sekoitettava maaperään. Koska peitekasvien tähteiden hajoaminen sitoo typpeä, on hyvä odottaa kaksi tai kolme viikkoa ennen istutusta.
Sekoitetut talvenkestävät & talvituhoiset peitekasvit
Monet viljelijät käyttävät näiden kahden luokan peitekasvien sekoitusta. Johnny’s Fall Green Manure Mix on talvirukiin, peltoherneen, ruisvehnän, purppura-apilan ja karvaisen virnan sekoitus. Herneet, apila ja ruisvehnä lopetetaan talvella. Ruis ja karvainen virna kasvavat uudelleen keväällä.
Talvirehu
Jos alueellasi on paljon peuroja, huomioi, että ne suosivat talviruokoa lähes kaikkia muita talviaikaisia katekasveja enemmän. Talvirukiin vaihtoehtona kannattaa harkita keskipitkän puna-apilan ja kauran seoksen kylvämistä, sillä peurat eivät pidä kaurasta yhtä paljon.
Toinen käytäntö on kylvää rehukaurista pellon ympärille, jotta peurojen nälkä saadaan tyydytettyä. Elokuun puoliväliin mennessä kylvetyt nauriit kasvavat yleensä hitaasti, kunnes lämpötila laskee alle 20°F/-6,6°C. Vaikka nauriiden sipulit pysyvät laidunnuskelpoisina myös pakkasen jälkeen, ne alkavat pilaantua pian sulamisen jälkeen.
Vastaa