Rahan monet valepuvut: From Cowries to Bitcoins

Tässä on tietokysymys: Mitä esinettä on maailman historiassa käytetty rahana laajimmalla maantieteellisellä alueella ja pisimpään? Vastaus ei ole kulta, hopea tai mikään jalometalli. Se on cowrie, nilviäiskuori, jota tavataan pääasiassa Malediiveilla Intian valtamerellä. Karhunputkea käytettiin rahana jo 700 eaa. Kiinassa. Vuoteen 1500 mennessä niitä käytettiin laajalti Intiassa ja Afrikassa. Useita vuosisatoja sen jälkeen lehmänmarjoja käytettiin muun muassa Etelä-Euroopan, Länsi-Afrikan, Intian ja Kiinan markkinoilla monenlaisiin ostoksiin: kaikkeen lounaan tai lauttamatkan ostamisesta laivalastillisen silkkiä tai riisiä maksamiseen. Lehmänruusut kelpasivat verojen maksuvälineeksi tietyissä Afrikan maissa vielä 1900-luvun alussa.

Miten lehmänruusut toimivat niin hyvin rahana? Ensinnäkin ne ovat erittäin kestäviä – ne kestävät vuosisadan tai kauemmin. Kuten edesmennyt taloushistorioitsija Karl Polyani asian ilmaisi, niitä voidaan ”kaataa, säkittää, lapioida, hamstrata kasoihin” ja silti ne pysyvät ”puhtaina, siroina, ruostumattomina, kiillotettuina ja maidonvalkoisina”. Toiseksi osapuolet saattoivat käyttää lehmänkakkuja joko laskemalla tietyn kokoisia simpukankuoria tai – suurissa ostoksissa – mittaamalla vaihdettavien simpukankuorien kokonaismäärän painon tai tilavuuden. Kolmanneksi lehmänkuoria oli mahdotonta väärentää, mutta kulta- tai hopeakolikoita voitiin väärentää valmistamalla kopioita halvemmista metalleista. Lopuksi todettakoon, että lehmänkuorirahan kukoistuskaudella 1500-luvulta 1800-luvulle lehmänkuorien keräilyä valvottiin tiukasti ensin portugalilaisten ja myöhemmin hollantilaisten ja englantilaisten toimesta. Tämän seurauksena karhunvatukoiden tarjonta saattoi kasvaa riittävän nopeasti kaupan tarpeisiin, mutta ei niin nopeasti, että niitä ei enää olisi ollut niukasti saatavilla.
Rahalla on kautta aikojen ollut monia eri muotoja, ja se kehittyy edelleen, myös tänä päivänä. Mitä raha mielestäsi on?