Marc Bolanin T. Rex perustettiin alun perin nimellä Tyrannosaurus Rex vuonna 1967. Nopeasti underground-skenen rakkaimmiksi noussut hippiduo – Bolan ja rumpalikaveri Steve Peregrin Took – muuntui vuonna 1970 T. Rexiksi ja nousi syntymässä olleen glam rock -liikkeen uranuurtajaksi, johon Bolan hyppäsi mukaan juuri ennen ystäväänsä ja kilpailijaansa David Bowieta. Vaikka T. Rex säilytti osan ensimmäisten keikkojensa mystisestä vauhdista, uudenlainen T. Rex oli yhä sähköisempi, ja se teki itsestään hyvin rakastettuja konserttisalien ja Top of the Pops -ohjelmiston esiintyjiä. Marc kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1977, mutta hän jätti meille perinnöksi erinomaisen omituista musiikkia, jonka tyyli ja tyyli kiehtovat kuulijoita ja vaikuttavat nykyisiin bändeihin.
He rikkoivat muotin, kun Marc Bolan räjähti pahaa-aavistamattomien lontoolaisten korviin Electric Gardenissa vuonna 1967, mutta Stoke Newingtonista kotoisin oleva pikkukaveri pysyi harvoin missään paikassa niin kauan, että palaset saatiin taas koottua yhteen.
Tyrannosauruksen varhaiset albumit äänitettiin räjähdysmäisessä toiminnassa, kuten sopiikin modin jälkeiselle vapaamuurarille, jolla oli kiireellisiä kappaleita välitettävänä. My People Were Fair and Had Sky in Their Hair…But Now They’re Content to Wear Stars on Their Brows oli debyytti täynnä taikaa, jota seurasi yhtä vaikuttava Prophets, Seers & Sages: The Angels of Ages, herkkä Unicorn ja uraauurtava albumi A Beard of Stars. Kun tuottaja Tony Visconti toimi teknisenä nerona brittiläisen rockmusiikin orastavassa murroksessa, Bolanilla oli liittolaisensa. Hänellä oli myös silmänsä kruunussa, sekoittaen Lähi-idän saagoihin perustuvia outoja ja ihmeellisiä säveliä klassisen Gene Vincentin ja Eddie Cochranin rock’n’rollin pätkiin.
Kun ”pään” aikakausi tuli täyteen vauhtiin, Bolanin albumit olivat välttämättömiä artefakteja upeasti päällystetylle, Patchouli-öljyä käyttävälle brigadille, ja siirtyminen pelkkään T. Rexiin vuonna 1970 osui samaan aikaan kuin siirtyminen sähköistymiseen ja näyttämötapahtumiin, jotka olivat vertaansa vailla. ”King of the Rumbling Spiresin” ja kuohuvan klassikon ”Ride A White Swan” kaltaiset läpimurtokappaleet nostivat T. Rexin yhtäkkiä klubimaailmasta teattereihin. Pian Bolanilla oli glitteriä hiuksissaan ja tähtiä kasvoillaan, ja hänestä tuli aikakauden tonttumainen pin-up, joka vetosi sekä tärkeisiin teinityttöihin että karvaisempiin miestyyppeihin. Seksuaalisesti latautuneet kappaleet, kuten ”Hot Love” ja ”Get It On”, tekivät Marcista välittömän supertähden, jolla oli niin suuri kannattajakunta, että se ansaitsi nimityksen T. Rextasy.
Electric Warrioria (1971) voidaan kutsua Britannian ensimmäiseksi täydelliseksi glam rock -epokseksi. Se oli sellainen kaasu, että bändi täytti Wembleyn vanhan Empire Poolin kahdella huumaavalla keikalla maaliskuussa 1972, ja Beatle Ringo Starr kuvasi ilmiön jälkipolville osana Born To Boogie -elokuvaa. Itse asiassa jopa tavallisesti vaikeasti vaikuttava John Lennon oli maininnut Bolanin suosiollisesti – mutta Marcin jatkuva kilpailu Bowien kanssa oli se, josta tuolloin tuli Beatles vs. Stones -yhtyeiden taistelu.
Välttäessään poliittisia tai yhteiskunnallisia kommentteja Bolan viimeisteli omaa käsityötään The Slider -albumilla (The Slider, 1972), joka sisälsi listaykköseksi nousseet hitit ”Telegram Sam” ja ”Metal Guru” – jälleen yksi ennakoiva nimi. Nyt nelihenkisen rockbändin pomona Bolan teki tilannekatsauksen ja palasi osittain omalaatuisille juurilleen. Zinc Alloy and the Hidden Riders of Tomorrow – A Creamed Cage in August oli sivallus Bowien omalle Ziggy-keksinnölle. Kuka oli päässyt ensin perille? Bolan oli vuoteen 1974 mennessä vakuuttunut siitä, että hän oli Kosmisen linnan kuningas.
Bolanin Zip Gun ja hänen alter egonsa Zinc Alloy (hän oli keksinyt roolin vuonna 1966) syntyivät Marcin vaikeina aikoina. Aikakauden tavanomaiset vaarat eivät välttyneet häneltäkään, ja hän oli oikeutetusti pahoillaan siitä, että muut vähemmän lahjakkaat yrittivät syrjäyttää hänet. Zip Gun kykeni hyvin tuottamaan itse, ja sitä vauhditti uusi sielukkaampi soundi, johon vaikutti Marcin suhde amerikkalaiseen laulajattareen Gloria Jonesiin, sekä vahvasti futuristinen sci-fi-tunnelma, joka tallentui kappaleisiin ”Space Boss” ja ”Golden Belt”. Tämä kokeellisuus ei sopinut niin helposti hänen melko uskolliselle faniklubilleen, mutta se paljastuu tänään täydessä loistossaan.
Samoin Futuristic Dragon, joka sisälsi hittisinglen ’New York City’, on toinen levy, joka hyötyy jälkiviisaudesta, kun Bolan alkaa luopua menneisyydestään ja siirtää katseensa uuteen nuoreen punk-skeneen. Samoihin aikoihin The Ramones kannatti häntä, hän kiersi Damnedin kanssa ja palasi valtavirran televisioon Marc-ohjelmallaan, jossa kiharatukkainen juontaja esitteli ja soitti usein tuoreiden nousukkaiden, kuten The Boomtown Ratsin, The Jamin ja Generation X:n, kanssa. Hän ei koskaan jäänyt heidän varjoonsa.
Vanhojen kavereidensa, Bowien ja Elton Johnin, joutuessa syrjäytyneinä Amerikan valloitukseen Bolan näytti löytäneen jälleen paikkansa. Hänen viimeinen studioalbuminsa oli Dandy In The Underworld (1977), joka keräsi positiivisia arvosteluja ja lähetti monet uudet kuulijat kiirehtimään kiinni albumeihin, jotka itsessään olivat suhteellisen tuoreita. Levy on persikka, joka esittelee Herbie Flowersin ja Tony Newmanin sekä Steve Harleyn, Gloria Jonesin ja jazz-soulin nimien, saksofonisti Chris Mercerin ja rumpali Paul Humphreysin kykyjä.
Kuusi kuukautta julkaisun jälkeen Bolan kuoli tuossa kohtalokkaassa kolarissa, hänet vietiin aivan liian nuorena vain 29-vuotiaana. Hänen perintönsä on merkittävä. Aikoinaan vuonna 1973 T. Rexin levyjä myytiin tiettävästi 100 000 kappaletta päivässä! Hän soitti kaksikaulaista kitaraa kaverinsa Jeff Lynnen rinnalla Electric Light Orchestran Ma-Ma-Ma-Belle -kappaleella, teki sessioita Ike ja Tina Turnerin kanssa ja jopa hautasi sotakirveen David Bowien kanssa, kun nämä kaksi teinititaania esiintyivät yhdessä tv-ohjelma Marcissa vuonna 1977.
Bolanin asemaa kuvaa se, että hänen hautajaistensa surijoiden joukossa olivat Les Paul, Eric Clapton, Rod Stewart, Bowie ja Tony Visconti. Kaikkia hänen albumejaan voi suositella, ja uusien tulokkaiden kannattaa aloittaa T. Rexistä ennen kuin sukeltavat takaisin Tyrannosaurus Rexin ihmeisiin. Bolanin vaikutus olisi huvittanut häntä, sillä punkkipoikien ohella hän on inspiroinut kaikkia The Smithsin Morrisseysta ja Johnny Marrista, Siouxsie and the Bansheesista, Bauhausista, Guns ’n’ Rosesista, The Replacementsista, Power Stationista, San Franciscon suurmiehestä Ty Segallista ja Oasiksesta lähtien.
Hyviä kokoomalevyjä on toki saatavana, mutta suosittelemme kaivautumaan Electric Warriorin ja The Sliderin pariin ja kokeilemaan sen jälkeen takakatalogia. Herkkuja riittää. Bang a gong. Get it on.
….
Vastaa