• CalTechin tutkijat ovat julkaisseet työkonseptin siitä, miltä Maa saattaa näyttää muista eksoplaneetoista käsin.
  • Oheisen kuvan kaksiulotteinen avaruusolentokartta kuvaa maapalloa eksoplaneetan muodossa.
  • Kartan tekemistä varten tutkijat kaappasivat noin 10 000 kuvaa Maasta NASAn Deep Space Climate Observatory -satelliitista.
mainos – Jatka lukemista alta

Ihmiset ovat narsisteja, kun kyse on avaruudesta. Maa on maailmankaikkeuden keskus, koska, no, me elämme sillä.

Astronautit ovat nähneet sinisen planeetan omakohtaisesti avaruuden tyhjiöstä, mutta meillä ei ole vieläkään aavistustakaan siitä, miten muut potentiaaliset elämänmuodot suhtautuvat pieneen mustikkakotimme.

Kalifornian teknologiainstituutin tutkijat ovat kuitenkin julkaisseet toimivan konseptin siitä, miltä Maa saattaa näyttää muiden eksoplaneettojen eli aurinkokuntamme ulkopuolella olevien ja muiden tähtien kuin aurinkomme ympärillä kiertävien planeettojen näkökulmasta. Tässä artikkelissa he ovat rakentaneet niin sanotun ”kaksiulotteisen muukalaiskartan”, jossa kuvitellaan, että Maa on eksoplaneetta. Kartta on yllä olevassa kuvassa.

Löytääkseen eksoplaneettoja, jotka saattaisivat elättää ihmiselämää, tähtitieteilijät kurkistavat teleskooppien läpi, jotka hädin tuskin näkevät niille yhden valopisteen. Saadakseen lisää tietoa näistä valopisteistä CalTechin ryhmä päätti kääntää ongelman päinvastaiseksi ottamalla kuvia jo asuttavasta planeetasta, Maasta, ja piirtämällä kuvan jostain, minkä vieras tähtitieteilijä voi nähdä valovuosien päässä.
He aloittivat kaappaamalla noin 10 000 kuvaa Maasta NASAn Deep Space Climate Observatory -satelliitilta. Se sijaitsee Maan ja auringon välisessä painovoiman tasapainopisteessä, mikä tarkoittaa, että satelliitti näkee planeetasta vain päivän puolen. Tähtitieteilijät ottivat kuvia yhden tai kahden tunnin välein 10 tietyllä aallonpituudella vuosina 2016 ja 2017.

More Aliens for you Earthlings

Advertisement – Continue Reading Below

Luodatakseen uudelleen avaruusolennon näkökulman tutkijat pienensivät kaikki nuo kuvat yhdeksi kirkkauslukemaksi jokaiselle tallentamalleen 10:lle aallonpituudelle, jolloin tulokseksi saatiin 10 pistettä. Kun nämä piirretään ajan suhteen, syntyy valokäyriä, jotka kuvaavat, mitä avaruusolennon tarkkailija voisi nähdä, jos hän katselisi Maata kaukaa kahden vuoden ajan.

Kun CalTechin tutkijat määrittivät, mitkä käyrät vastasivat maata tai pilviä vertaamalla niitä alkuperäisiin kuviin, he pystyivät rakentamaan yllä näkyvän 2D-korkeuskartan.

Kartan mustat viivat esittävät maata kuvaavia mediaaniarvoja, ja ne toimivat käytännössä likimääräisinä arvioina siitä, missä rantaviivat ovat. Voit nähdä esimerkiksi Afrikan karkeat ääriviivat keskellä ja Amerikan vasemmalla puolella.

Tämä taktiikka voi osoittautua hedelmälliseksi tulevaisuudessa, jos samanlaisia kuvia otetaan aurinkokuntamme ulkopuolisista eksoplaneetoista, mikä auttaa tähtitieteilijöitä kartoittamaan valtameriä, jääpeitteitä ja pilviä, jotka kaikki ovat välttämättömiä elinkelpoiselle maailmalle.

”Tämä tutkimus toimii perustana Maan kaltaisten eksoplaneettojen pintapiirteiden rekonstruoinnille tulevaisuudessa”, kirjoittavat kirjoittajat.