Kaikki resurssit

Yhteenveto: Syrjinnästä on kyse silloin, kun henkilöä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti muihin verrattuna. Yhdysvalloissa on lakeja, jotka kieltävät monet syrjinnän muodot, myös vammaisten syrjinnän. Tässä artikkelissa selitetään, miksi nämä lait ovat tärkeitä. Se antaa myös yleiskatsauksen muutamiin näistä laeista.

Vammaisuuteen liittyvät syrjimättömyyslait käsittelevät sitä, miten yhteiskuntamme ajattelee vammaisuudesta ja miten fyysisestä ympäristöstämme voidaan tehdä esteettömämpi. Ilman näitä lakeja monet vammaiset ihmiset kokisivat, että heidän mahdollisuutensa osallistua työelämään ja yhteisöihin olisivat rajalliset. Monissa tapauksissa he jäisivät jopa ulkopuolelle.

Näiden lakien avulla vammaiset ihmiset voivat taistella oikeuksiensa puolesta oikeudellisessa kontekstissa. Ilman näitä lakeja esimerkiksi jos työnantaja saisi tietää, että sinulla on vamma, hän voisi erottaa sinut. Tai jos muut ihmiset tuntisivat olonsa ”epämukavaksi” astuessasi ravintolaan, sinua voitaisiin käskeä poistumaan tai kieltäytyä palvelusta.

Kuntoutuslaki

Yleisen kansalaisoikeusliikkeen myötä 1900-luvulla vammaiset ihmiset alkoivat järjestäytyä ja puolustaa oikeuksiaan. Ensimmäinen vammaisuuteen liittyvä kansalaisoikeuslaki Yhdysvalloissa oli osa kuntoutuslakia, joka hyväksyttiin vuonna 1973. Kuntoutuslaki koostuu monista osista, mutta on tärkeää huomata, että kuntoutuslain 504 § auttoi muuttamaan tapaa, jolla yhteiskuntamme suhtautuu vammaisuuteen. Tämä muutos muutti suuren osan syrjinnästä, jota vammaiset kokivat esimerkiksi julkisissa kouluissa ja muissa liittovaltion varoja saavissa organisaatioissa, kansalaisoikeuskysymyksiksi. Laki teki vammaisista myös oikeutetun vähemmistön.

Kuntoutuslain 504 § kattaa vain joitakin syrjintätapauksia. Se johti Americans with Disabilities Act -lakiin, joka tunnetaan myös nimellä ADA.

Americans with Disabilities Act (ADA)

Americans with Disabilities Act (ADA)

ADA hyväksyttiin vuonna 1990. Tämä kansalaisoikeuslainsäädäntö kattaa monia vammaisten elämänalueita. Sitä sovelletaan työllisyyteen ja osallistumiseen osavaltio- ja paikallishallintoon. Se koskee myös osallistumista yhteisöelämään. Lyhyesti sanottuna se auttaa varmistamaan, että vammaiset eivät joudu kokemaan syrjintää kaikilla julkisen elämän aloilla.

ADA:n laati ensin National Council on Disability. Kaksi henkilöä toi ADA:n kongressiin. He olivat senaattori Lowell Weicker (R-CT) ja edustaja Tony Coelho (D-CA). Kahden vuoden edunvalvonnan ja neuvottelujen jälkeen kongressi hyväksyi ADA:n vuonna 1990 sekä demokraattisen että republikaanisen puolueen tuella. Presidentti George H.W. Bush allekirjoitti ADA-lain.

ADA on valituksiin perustuva laki. Tämä tarkoittaa sitä, että lainvalvontaviranomainen (eli oikeusministeriö, Equal Opportunity Employment Commission tai Office of Civil Rights) tutkii vammaisiin kohdistuvaa syrjintää vain silloin, kun se saa valituksen.

Americans with Disabilities Act Amendments Act (ADAAA)

Kahdeksan vuotta ADA:n allekirjoittamisen jälkeen kongressi katsoi, että laki ei täyttänyt mahdollisuuksiaan estää vammaisten syrjintää. Tämän seurauksena kongressi hyväksyi ADA-muutoslain (ADA Amendments Act) selventääkseen joitakin vammaisten perusoikeuksia. Presidentti George W. Bush allekirjoitti ADAAA-lain vuonna 2008.

Ennen ADAAA-lain hyväksymistä ADA:n etuja vammaisille heikensivät useat oikeuden päätökset. Esimerkiksi työllisyyttä koskevien I osaston säännösten osalta, jos tapaus eteni oikeuteen, vammaisen henkilön todettiin usein olevan joko liian vähän vammainen, jotta se ei olisi kuulunut asetuksen soveltamisalaan, tai liian vammainen, jotta hän ei olisi voinut saada kyseistä työpaikkaa. Pohjimmiltaan ADAAA palautti ADA:n alkuperäiseen tarkoitukseensa estää vammaisten ihmisten syrjintä.

Lain vaikutus

Näillä laeilla on ollut valtava vaikutus monien vammaisten ihmisten elämään. Kokiessaan syrjintää vammaiset voivat nyt nostaa syytteen järjestöjä, hallituksia tai yksityisiä tahoja vastaan. Ja yhteiskunnastamme on tullut tietoisempi siitä, että ihmisiä ei saa kohdella epäoikeudenmukaisesti. Silti syrjintä jatkuu edelleen. Tutkimusten mukaan esimerkiksi vammaiset työntekijät aloittavat todennäköisemmin aloittelevissa tehtävissä ja jäävät todennäköisemmin huonommin palkattuihin tehtäviin – ja heillä on vähemmän mahdollisuuksia edetä urallaan. Vammaiset ihmiset raportoivat myös vähemmän suotuisista asenteista ja kokemuksista työssä, kuten käsityksistä oikeudenmukaisuudesta, vähäisemmästä organisaation tuesta ja huonommasta yhteensopivuudesta työn ja työtovereiden kanssa. He raportoivat myös huonommista suhteista esimiehiin, vähäisemmästä voimaantumisesta ja vähäisemmästä sitoutumisesta.

Vaikka monet ihmiset ovat oppineet, että monimuotoinen työyhteisö ja työpaikka on hyvä asia, toiset ovat vasta oppimassa.

Lisätietoa

Tahdotko tietää lisää 504 §:n merkityksestä tai siitä, miten se johti ADA:n ja sen jälkeen ADAAA:n hyväksymiseen? Lue Arlene Mayersonin kirjoittama A Movement Perspective DREDF:n verkkosivuilta. (DREDF eli Disability Rights Education & Defense Fund oli mukana hyväksymässä tätä lakia 1970-luvulla. DREDF työskentelee edelleen vammaisten ihmisten elämän parantamiseksi.)

Voit myös tutustua Yhdysvaltain työministeriön vammaisuudesta ja -politiikasta vastaavan toimiston (Office of Disability and Policy) ajankohtaisiin tietoihin työllisyystilastoista.

Loppujen lopuksi

Viimeisen puolen vuosisadan aikana Yhdysvallat on tehnyt valtavia muutoksia vammaisuuteen liittyvissä laeissa. Nämä lait ovat aiheuttaneet muutoksia yhteiskuntamme käsityksiin vammaisuudesta ja fyysiseen ympäristöön. Ne ovat myös parantaneet monien ihmisten elämää. Valitettavasti nämä lait eivät ole vielä onnistuneet tarjoamaan täysiä kansalaisoikeuksia vammaisille.

Mayerson, A. (1992). Amerikkalaisten vammaislain historia: A movement perspective. Disability Rights Education & Defense Fund.

Disability Rights Education & Defense Fund. (1992). The history of the Americans with Disabilities Act: A movement perspective.

Schur, L., Kruse, D., & Blanck, P. (2005). Yrityskulttuuri ja vammaisten henkilöiden työllistäminen. Behavioral Sciences & the Law, 23(1), 3-20; Yin, M., Shaewitz, D., & Megra, M. (2014). Epätasainen pelikenttä: The lack of equal pay for people with disabilities. American Institute for Research.

Nishii, L., & Bruyère, S. M. (2014). Työpaikan sisällä: Tapaustutkimuksia vammaisten henkilöiden sitoutumiseen vaikuttavista tekijöistä. DigitalCommons@ILR.