Sydänläpän vaihdon onnistuminen voi riippua iästä, läppätyypistä

(Reuters Health) – Sydänläpän vaihdon tarvitsevilla on usein dilemma: pitäisikö heillä olla mekaaninen läppä, joka on valmistettu grafiitista, vai biologinen läppä, joka on peräisin lehmästä tai siasta? Uuden tutkimuksen mukaan vastaus riippuu potilaan iästä ja siitä, mikä sydämen läpistä on vaihdettava.

Noin 2,5 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä saattaa tarvita läpänvaihdon. Biologiset läpät ovat alttiimpia rappeutumiselle ja saattavat vaatia toisen leikkauksen. Mekaaniset läpät kestävät pidempään, mutta potilaat joutuvat käyttämään verenohennuslääkettä koko elämänsä ajan vaarallisten hyytymien ja verenvuodon estämiseksi.

American College of Cardiology ja American Heart Association suosittelevat tällä hetkellä mekaanisia läppiä alle 50-vuotiaille ja biologisia läppiä yli 70-vuotiaille. Ryhmien mukaan näiden ikävuosien välillä kummallakaan tyypillä ei ole selvää etua.

Mutta New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa, jossa käytettiin Kaliforniassa vuosina 1996-2013 tehtyjen 25 445 korvausleikkauksen kuolleisuuslukuja, havaittiin, että on eroa sillä, tarvitsevatko potilaat mitraaliläpän, joka johtaa sydämen tärkeimpään pumppaavaan kammioon, vai aorttaläpän, joka säätelee sydämestä lähtevää verta.

”Aorttaläppien osalta havaintomme heijastivat melko pitkälti sitä, mitä suuntaviivat suosittelevat, tai saattaisivat itse asiassa tukea aiempaa varhaisempaa ikää biologisten läppien asentamiselle”, tutkimuksen vanhempi kirjoittaja tohtori Joseph Woo, Stanfordin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sydän- ja rintakirurgi Kaliforniassa, kertoi Reuters Healthin puhelinhaastattelussa. ”Mitraaliläpän kohdalla tilanne oli täysin päinvastainen.”

Kysymyksiä mutkistaa kuitenkin kysymys siitä, onko useimmat mitraaliläpät todella vaihdettava, sekä mekaanisten läppien aiheuttamat elämäntaparajoitukset, sanoi tri. Robert Bonow, American Heart Associationin entinen puheenjohtaja, joka auttoi nykyisten ohjeiden laatimisessa, mutta ei ollut mukana uudessa tutkimuksessa.

Mitraaliläppien osalta Woo kollegoineen havaitsi esimerkiksi, että sika- tai lehmäläppä yli kaksinkertaisti kuoleman riskin 30 päivän kuluessa 40-49-vuotiailla potilailla. Kuolleisuus oli 5,6 prosenttia biologisella läpällä verrattuna 2,2 prosenttiin mekaanisella läpällä. Vanhemmilla potilailla laitetyypillä ei kuitenkaan näyttänyt olevan eroa kuolleisuusriskissä.

Pitkällä aikavälillä myös biologisen läpän nuoremmat vastaanottajat pärjäsivät huonommin. Ikäryhmässä 40-49-vuotiaat kuolleisuus 15 vuoden kuluttua oli 44,1 prosenttia biologisella läpällä ja 27,1 prosenttia mekaanisella läpällä. 50-69-vuotiailla potilailla biologiseen läppään liittyvä lisäriski ei ollut yhtä suuri, kun taas vanhemmilla potilailla eroa ei ollut.

Aivohalvauksen todennäköisyys oli suurempi myös mekaanisen mitraaliläpän vaihdon saaneilla, mutta vain 50-69-vuotiaiden ikäryhmässä. Verenvuodon riski oli pienempi niillä mitraaliläppäpotilailla, joille oli vaihdettu biologinen läppä, jos he olivat 50-79-vuotiaita.

Todellisuudessa useimmat mitraaliläpät pitäisi kuitenkin korjata, ei vaihtaa, sanoi Bonow, joka johtaa sydän- ja verisuonitautien innovaatiokeskusta Northwestern-yliopiston Feinbergin lääketieteellisessä tiedekunnassa Chicagossa.

”Jos mitraaliläpän korvaaminen aiotaan tehdä, on parempi, että se tapahtuu mekaanisella läpällä”

hän kertoi uutistoimisto Reutersille puhelimitse. ”Mutta vielä parempi, että hankitaan kirurgi, joka osaa korjata sen. Kaikkia mitraaliläppiä ei voida korjata, mutta suurinta osaa voidaan.”

Kirurgit suosivat usein vaihtoa, koska se vaatii vähemmän asiantuntemusta kuin olemassa olevan läpän uudelleen räätälöinti, jotta se ei vuotaisi.

Kun kyseessä oli aorttaläpän vaihto, käytetyn läpän tyyppi ei vaikuttanut kokonaiskuolleisuuteen. Mutta ikä korvausajankohtana vaikutti.

”Mekaanisen läpän hankkiminen on vain marginaalisesti parempi”, jos on 45-54-vuotias, Bonow sanoi, mutta mekaanisen läpän hankkimisen seurausten käsitteleminen aiheuttaa ”valtavia elämäntapakysymyksiä”, koska läpän vastaanottajien on käytettävä verenohennuslääkettä koko loppuelämänsä ajan.

”Usein, kun elämäntapakysymykset on kuvattu, ihmiset valitsevat yleensä biologisen läpän.”

Se saattaa selittää, miksi Woon työryhmä havaitsi, että biologiset läpät tulivat yhä suositummiksi tutkimusjakson aikana, ja ne edustivat 51,6 prosenttia aorttaläpän vaihtotapauksista viime vuosina, kun vuonna 1996 osuus oli 11,5 prosenttia. Vastaavasti mitraaliläppien kohdalla biologisten proteesien osuus nousi 16,8 prosentista vuonna 1996 53,7 prosenttiin vuonna 2013.

Woo myönsi, että uudet tulokset eivät helpota potilaiden ja heidän lääkäreidensä päätöksentekoa. Tulokset lisäävät vivahteita suosituksiin, hän sanoi.