Pussailevatko koirat?
Pari vuotta sitten, kun olin koirapuistossa ja minulla oli hauskaa koirien leikkiä katsellessani, kuulin nuoren tytön huutavan äidilleen: ”Katsokaa, katsokaa – Rosie pussailee Henryn kanssa!”. Käännyin juuri kun hänen äitinsä sanoi: ”Koirat eivät pussaile”, ja sain Rosien ja Henryn kiinni itse teossa (lisää sanan ”pussailu” etymologiasta löydät täältä). Rosie nuoli Henryn kuonoa ja sisäsuuta melkoisella innolla, ja Henry vain seisoi siinä eikä näyttänyt välittävän siitä yhtään. Henry vastasi sitten vastavuoroisesti, ja ne harrastivat sitä yhdessä, kunnes äiti huusi: ”Lopeta heti!”, ja oletan, että olimme todistamassa jonkinlaista versiota koiran pussailusta. Olin nähnyt sen ennenkin ja olen nähnyt sen monta kertaa sen jälkeen.
En tiedä, pussailevatko koirat oikeasti, mutta ystävänpäivä lähestyy, ja koska siitä on tullut monenlaisten tuotteiden rahasampo, televisiomainoksissa näytetään tietysti kalliita lahjoja ja ihmispariskuntia pussailemassa vaihtaessaan keskenään tuotteita, joita harva, jos kukaan, oikeasti tarvitsee. Ihmiset ostavat ystävänpäivälahjoja myös koirille ja muille kotitovereille, mutta en ole koskaan nähnyt lahjan antamisen yhteydessä muuta kuin nopean noksautuksen päähän ja jotain tyyliin: ”Olet niin hyvä koira, rakastan sinua.”
Jeremy Adam Smithin hiljattain kirjoittama essee ”Suudelman kumouksellinen voima” sai minut miettimään suutelun kehitystä. Suutelu on kehittynyt vain noin puolessa ihmiskulttuureista, eikä se ole kovin yleistä muiden kuin ihmiseläinten (eläinten) keskuudessa. Sitä, miten harvinaista se oikeastaan on, ei arvaisi kaikesta suudelmaan liittyvästä kohusta ja lukemattomista kuvista, joissa kaikenlaiset ihmiset ja muut eläimet harrastavat tätä toimintaa. Eikä näiltä sivuilta puutu pohdintaa suutelun eri puolista.
Eräs mielenkiintoinen ajatus, joka on noussut esiin tutkimuksissa, on se, että ainakin ihmisillä saattaa olla sukupuolten välisiä eroja siinä, kuka saa suudelmasta mitä. Tohtori Smithin pohdiskelevan esseen alaotsikko kuuluu: ”Juuri sopivasti ystävänpäiväksi tutkimusten aalto viittaa siihen, että romanttisen suutelun yleistyminen liittyy naisten muuttuviin rooleihin”. Hän pohtii hienosti monia muitakin teorioita suutelun evoluutiosta, mutta loppujen lopuksi ei ole lainkaan selvää, miksi suutelu on kehittynyt. Smith toteaa lopuksi: ”Miksi pariskunnat siis suutelevat? Varmasti nautinnon vuoksi, mutta suutelemiseen liittyy muutakin kuin se, mikä kohtaa huulet. Evoluution näkökulmasta näyttää siltä, että naiset suutelevat vapauden ja kontrollin vuoksi. Jos miehetkin näyttävät nauttivan siitä – no, se saattaa olla vain onnellinen sattuma.”
Suutelevatko muut eläimet tosiaan ja vaihtavat sylkeä ja hajuja kuten me ja samoista syistä?
Ei ole pulaa artikkeleista, jotka käsittelevät muiden kuin ihmiseläinten suutelua. Google-haku ”Do animals kiss?” tuotti noin 26 900 000 osumaa ja joitakin verkkosivustoja, joilla on kuvia monenlaisista eläimistä, jotka suutelevat omalla tavallaan. Melissa Hogenboomin essee ”Why do humans kiss each other when most animals do not” on mielestäni hyvä yhteenveto siitä, mitä tiedämme ja mitä luulemme tietävämme ihmisten ja muiden eläinten suutelun evoluutiosta. Hänen esseensä teaser kuuluu: ”Uuden tutkimuksen mukaan puolet ihmiskulttuureista ei harrasta romanttista huuli huulelta suudelmaa. Eläimilläkään ei ole tapana vaivautua. Miten se siis kehittyi?” Saamme myös tietää, että suuteleminen on melko tuore käytäntö.
Ms. Hogenboom kirjoittaa:
Mutta jokainen varmasti muistaa ensisuudelmansa, kaikkine kiusallisine tai ihastuttavine yksityiskohtineen, ja suudelmilla on edelleen suuri rooli uusissa romansseissa.
Ainakaan joissakin yhteiskunnissa ei ole. Länsimaisten yhteiskuntien ihmiset saattavat olettaa, että romanttinen suuteleminen on yleismaailmallista inhimillistä käyttäytymistä, mutta uusi analyysi osoittaa, että alle puolet kaikista kulttuureista todella tekee sitä. Suutelu on äärimmäisen harvinaista myös eläinkunnassa.
Mitä tämän oudon käyttäytymisen takana siis oikeasti on? Jos se on hyödyllistä, mikseivät kaikki eläimet tee sitä – ja kaikki ihmisetkin? Kävi ilmi, että juuri se, että useimmat eläimet eivät suutele, auttaa selittämään, miksi jotkut tekevät niin.
Tutkimusartikkeli, johon hän viittaa, on nimeltään ”Is the Romantic-Sexual Kiss a Near Human Universal?”, jossa tutkijat päättelevät 168 kulttuurin analyysin perusteella:
Huolimatta siitä, että suutelua kuvataan usein monenlaisessa aineellisessa kulttuurissa, emme löytäneet todisteita siitä, että romanttis-seksuaalinen suudelma olisi inhimillinen universaali tai edes lähes universaali. Romanttis-seksuaalinen suudelma esiintyi vähemmistössä otokseen valituista kulttuureista (46 %). Lisäksi romanttis-seksuaalisen suudelman yleisyyden ja yhteiskunnan suhteellisen sosiaalisen monimutkaisuuden välillä on vahva korrelaatio: mitä sosiaalisesti monimutkaisempi kulttuuri, sitä yleisempää romanttis-seksuaalinen suudelma.”
Olemme myös oppineet, että on mahdollista, että ”suudelma on vain kulttuurisesti hyväksyttävä tapa päästä tarpeeksi lähelle toista ihmistä, jotta voidaan havaita hänen feromoninsa…”. Jos siis haluat löytää täydellisen kumppanin, voit luopua suutelemisesta ja alkaa sen sijaan haistella ihmisiä. Löydät aivan yhtä hyvän kumppanin, etkä saa puolta vähemmän pöpöjä. Varaudu kuitenkin hauskoihin katseisiin.” Maku saattaa olla myös tärkeä, kun vaihdamme sylkeä.
Neiti Hogenboomin esseessä, jossa hän tukeutuu tunnetun primatologin Frans de Waalin havaintoihin suutelemisesta, lukee,
lähimmät sukulaisemme, simpanssit ja bonobot, suutelevat. Primatologi Frans de Waal Emoryn yliopistosta Atlantassa, Georgiassa, on nähnyt useita tapauksia, joissa simpanssit suutelevat ja halailevat konfliktin jälkeen. Simpansseille suuteleminen on eräänlainen sovinnon muoto. Se on yleisempää urosten kuin naaraiden keskuudessa. Toisin sanoen se ei ole romanttista käytöstä. Niiden serkut, bonobotit, suutelevat useammin, ja ne käyttävät usein kieliä suudellessaan. Tämä ei ehkä ole yllättävää, sillä bonobot ovat erittäin seksuaalisia olentoja.
Mitä sydämissä ja päissä todella tapahtuu suudellessa
Kaiken kaikkiaan emme todellakaan tiedä paljoakaan suutelemisen evoluutiosta, siitä, suutelevatko muut eläimet samalla tavalla kuin me ja samoista tai samankaltaisista syistä, emmekä suutelemisen neurobiologiasta. Ehkä neurokuvantamistutkimukset, kun niitä tulkitaan huolellisesti, valaisevat hieman suutelemisen tapoja ja syitä – mitä sydämissä ja päissä tapahtuu – ja sen suhdetta romantiikkaan ja rakkauteen (ks. esim. tohtori Joe Pierren essee ”Your Brain in Love”, jossa suutelemista ei edes mainita). Samansuuntaisesti löysin yhden lyhyen videon nimeltä ”Suutelun ja rakkauden anatomia magneettikuvauksessa (MRI).”
Miten tästä eteenpäin? Toistaiseksi viisas neuvo näyttää olevan, että tee se halukkaan kumppanin kanssa, nauti siitä, kokeile eri tyylejä ja jatka siitä eteenpäin, ja anna akateemikkojen puhua pikkutarkoista yksityiskohdista siitä, miten ja miksi huulet ja kielet kohtaavat lukemattomilla tavoilla. Ja jos sinulla on onni jakaa elämäsi koiran tai muun eläimen kanssa, anna niidenkin suudella. Miten se voi olla huono ajatus maailmassa, jossa väkivalta hallitsee kaikenlaista mediaa?
Marc Bekoffin uusimmat kirjat ovat Jasperin tarina: Saving Moon Bears (yhdessä Jill Robinsonin kanssa), Ignoring Nature No More: The Case for Compassionate Conservation, Why Dogs Hump and Bees Get Depressed: The Fascinating Science of Animal Intelligence, Emotions, Friendship, and Conservation, Rewilding Our Hearts: Building Pathways of Compassion and Coexistence ja The Jane Effect: Celebrating Jane Goodall (toimitettu yhdessä Dale Petersonin kanssa). (Kotisivu: marcbekoff.com; @MarcBekoff)
Vastaa