Tapauksen arvioinnissa oikeudenkäyntiä tai dispositiivista käsittelyä varten on arvioitava kaikkien niiden todisteiden mahdollinen hyväksyttävyys, joihin sinun on tukeuduttava. Vakuuttava teoria tapauksesta, näppärän näköiset todistusaineistot ja perusteellisesti tutkittu esittely auttavat tekemään vahvan esityksen oikeudenkäynnin tuomarille, mutta kuten minkä tahansa reseptin kohdalla, ratkaisevaa on se, mitä todella laitat mukaan. Todisteita koskevat säännöt voivat joskus tuntua tiesuluilta, jotka tekevät oikeudenkäyntiasiamiehen elämästä vaikeampaa. Kun osaat ja opit tuntemaan säännöt, ne ovat kuitenkin väline, joka auttaa järjestäytyneessä, luotettavassa ja johdonmukaisessa todisteiden esittämisessä kaikille tosiseikkoja selvittäville tuomareille tai valamiehistölle. Säännöt pakottavat asianajajan arvioimaan tapauksensa vahvuudet, heikkoudet ja painekohdat. Ne edellyttävät tarkkaa ajattelua. Kun niitä käytetään tehokkaasti, ne auttavat asianajajia muokkaamaan esitystapaa, kronologiaa ja sanastoa todisteiden esittämisessä.

Yleinen taipumus vastalauseen kohdatessa on korostaa jonkin tiedon tärkeyttä. Hyväksyttävyys on valitettavasti analyysi, joka menee pidemmälle kuin pelkkä todisteen tärkeys asianajajan mielessä. Todisteiden on täytettävä sekä merkityksellisyyttä että kuulopuheita koskevat vaatimukset, jotta ne voidaan ottaa tutkittavaksi.

Federational Rules -sääntöjen mukainen merkityksellisyystesti on se, onko todisteella ”taipumus” tehdä ”merkityksellisestä” tosiseikasta todennäköisempi tai epätodennäköisempi kuin se olisi ilman todisteita. Fed. R. Evid. 401. Säännön 401 sanamuoto ”mikä tahansa taipumus” antaa laajan liikkumavaran mahdollisesti hyväksyttäville todisteille, kun taas sanamuoto ”seurausta” kaventaa säännön soveltamisalaa. Merkittävästi tästä merkityksellisyyden määritelmästä puuttuu kuitenkin kuvaus todisteen muodosta, koska todisteita voi olla monenlaisia. Murha-ase on todistusaineistoa yhtä lailla kuin silminnäkijän lausunto siitä, mitä hän näki.

Kuulustelusääntö on tietynlaisen todistusaineiston kielto, mutta kieltoon liittyy paljon poikkeuksia. Lyhyesti sanottuna kuulopuhe on (1) tuomioistuimen ulkopuolinen lausunto, (2) jota tarjotaan todistamaan väitetyn asian todenperäisyyttä. Fed. R. Evid. 801(c). Asianajajien (ja joidenkin tuomareiden) keskuudessa yleinen väärinkäsitys on, että todistaja voi todistajanaitiossa todistaessaan todistaa mistä tahansa antamastaan lausumasta, koska häntä voidaan kuulustella ristikuulustelussa. Tämä ei ole säännön mukaista. Jos lausunto on annettu oikeudenkäynnin ulkopuolella ja sitä tarjotaan todistamaan väitetyn asian todenperäisyys, se on kuulopuhetta, ja se on suljettava pois, ellei se täytä poikkeusta.

Kriittistä analyysin tässä vaiheessa on kuitenkin se, että mikään asiaankuuluvuuden määrä ei tee kuulopuhelulausunnosta hyväksyttävää. Samoin mikään kuulopuhetta koskeva poikkeus ei tee todisteesta merkityksellistä. Kuulopuhe ja merkityksellisyys ovat toisistaan riippumattomia hyväksyttävyysperusteita. Jos todistajanlausunnon esittämisen aikana esitetään vastalause kuulopuhetta vastaan, sen selittäminen, kuinka tärkeä se on tapauksen kannalta, ei riitä vastaamaan vastalauseeseen eikä tarjoamaan poikkeusta kuulopuhetta koskevaan sääntöön. Samoin sen osoittaminen, että totuuden vuoksi tarjottu tuomioistuimen ulkopuolinen lausunto täyttää poikkeuksen kuulopuheita koskevasta säännöstä, ei tee siitä merkityksellistä.

Kymmenen asianajajaa voi käsitellä samaa asiaa kymmenen kertaa ja esittää erilaisia loppupuheenvuoroja. Tämä on totta, koska jutun oikeudenkäynnin taito ei ole tarkkaa tiedettä. Suuri osa tehokkaiden oikeudenkäyntiasianajajien esitystaidoista juontuu heidän omasta persoonallisuudestaan ja kyvystään vaikuttaa valamiehiin tai tuomioistuimeen. Myös itse todistelusäännöt vaikuttavat asiaan. Se, miten asianajaja suhtautuu tiettyyn todisteeseen – olipa kyseessä asiakirja, lausunto tai mielipide – voi vaikuttaa siihen, mikä lopulta hyväksytään ja mikä jätetään pois. Jos tapauksesi perustuu keskeiseen todisteeseen, joka jätetään tutkimatta, se voi olla tuhoisaa. Kaikki hyvät oikeudenkäyntiasiamiehet tietävät, miten tärkeää on laatia suunnitelma. Älä odota, että vastalause esitetään, ennen kuin pohdit, minkä säännön alajakson mukaan todisteet voidaan ottaa tutkittavaksi. Suunnittele strategia etukäteen. Käytä strategiaa todistajankuulustelun muotoiluun. Luo perusta etukäteen, ennen kuin vastalausetta voidaan edes esittää. Käytä sitten kriittisellä hetkellä valmistautumistasi ja suunnitelmaasi osoittaaksesi, että todisteet voidaan ottaa tutkittavaksi. Tämä on tavoite. Jos suunnitelmasi on hyvä ja ymmärrät säännöt perusteellisesti, pystyt esittämään todisteet, joita tarvitset tapauksesi tueksi.

Donald R. Pocock on osakas Nelson Mullins Riley & Scarborough LLP:ssä Winston-Salemissa, Pohjois-Carolinassa.

Kaikkea, mikä on mahdollista.