Pizzicato

Pizzicato on tekniikka, jossa jousi nykäistään sormella sen sijaan, että jousi vedettäisiin jousen yli. Kuten monien tekniikoiden kohdalla, 1900-luvulla vaihtelu on lisääntynyt huomattavasti. Tässä esimerkissä Bartokin jousikvartetista kuullaan seuraavia tekniikoita:

  • leveät soinnut (alku)
  • ei-leveät soinnut -saavutetaan nyppimällä usealla sormella samanaikaisesti (loppu)
  • tavallista pizzicatoa, mutta laajemmalla dynamiikan vaihteluvälialueella kuin aikaisemmassa musiikissa
  • ”Bartokin” tai slap pizz. jossa jousi vedetään niin, että se läpsähtää takaisin sormilautaan (toisen rivin alku)

Bartok-kvartetti nro 4, IV loppu

06 Bartok

https://alevelmusic.com/wp-content/uploads/2017/07/06-bartok.mp3?_=1

Tupla-, trippeli- ja nelinkertaiset pysähdykset

Jousisoittajat pystyvät soittamaan useampia säveliä samanaikaisesti ja säveltäjät vaativat sitä heiltä myöskin usein luodakseen rikkaammat rakenteet. Tämä on paljon yleisempää soolo- ja kamarimusiikissa kuin orkesterimusiikissa, jossa sama efekti saavutetaan usein useammalla soittajalla.

Kaksoispysäytys (kaksi nuottia samanaikaisesti) voidaan soittaa varsin pitkäjänteisesti, kuten alla olevassa Dvorakin esimerkissä, mutta se on teknisesti varsin haastavaa, eikä liian nopeita tai hypähteleviä kohtia kannata pyytää. Lisäksi Intervallit eivät pääsääntöisesti saisi ylittää oktaavia. Joitakin kaksoispisteitä on hyvin vaikea toteuttaa peräkkäin – yleensä intervallien usein vaihtaminen vaikeuttaa sitä. Kannattaa kysyä jousisoittajalta, jos olet epävarma siitä, kuinka käytännöllinen jokin kohta voi olla.

Dvorakin kvartetti op. 34 d-molli (nro 9), kolmas osa

07 Dvorak

https://alevelmusic.com/wp-content/uploads/2017/07/07-dvorak.mp3?_=2

Hyvin toisenlainen vaikutelma saadaan aikaan tässä Bartokin esimerkissä, jossa kaksoisstoppeja ovat kaikki oktaavissa, ja ne lisäävät pikemminkin painoa ja intensiteettiä kuin rikkautta hyökkäävään tekstuuriin. Alttoviulu ja sello soittavat nelisointuja (neljä nuottia samanaikaisesti). Huomaa, että kolmi- ja nelinuotisia sointuja ei voi soittaa melodisesti kuten kaksoisstoppeja, sillä niitä on joko levitettävä tai lyötävä huomattavalla voimalla, jotta kaikki nuotit saadaan soimaan.

Bartokin kvartetti nro. 2, toinen osa

08 Bartok

Tämän Beethoven-kvartetin kolmisoinnut ovat enemmän tai vähemmän sen rajalla, mikä on käytännöllisesti katsoen mahdollista peräkkäisille erilaisille kolmisointuille – ks. toisen viulun osa. Kuulet, että viulujen kolmisoinnut ovat hieman levällään:

Beethovenin jousikvartetto op. 18 nro 4, ensimmäinen osa

09 Beethovenhttps://alevelmusic.com/wp-content/uploads/2017/07/09-beethoven.mp3?_=3

Tässä Bartokin esimerkissä viuluja pyydetään ÄLÄ levittämästä sointuja, vaan lyömään nuotit yhteen, mikä voi tapahtua vain hyvin äänekkäästi. Selloa taas pyydetään aloittamaan soinnut ylhäältä ja arpeggioimaan alaspäin:

Bartokin jousikvartetto nro 4, viides osa

10 Bartok

https://alevelmusic.com/wp-content/uploads/2017/07/10-bartok2.mp3?_=4